Vielä vähän aikaa sitten Nöppis oli kokoa 74 käyttävä hoikka nuori mies, mutta nyt koko 80 jää lyhyeksi, mutta 86 on niin iso, että lököttää päällä, vaikka punttien ja hihojen pituus olisi juuri passeli. Tuntuu, että lapsi on kasvanut yhdessä yössä raajoistaan pidemmäksi. Ulkovaatteista 80 on sopiva koko, jotta se pienikin logiikka tässä kokohommassa katoaisi. En enää uskalla ostaa vaatteita sovittamatta niitä pojalla, sillä tietysti vielä merkkienkin välillä on heittoja mittataulukoissa. Soittelen taas tammikuussa meille puolitoistavuotisneuvolaa ja -lääkäriä, kun joulukuun alkupuolen soittoyritykset eivät tuottaneet tulosta. Pääsin kyllä ruuhkan läpi ja sain ihmisen linjoille, mutta aikoja ei vaan ole. Vähän epäilivät, ettei niitä saa välttämättä tammikuullekaan, mutta silloin tulee ainakin lisää vapaita aikoja, joita voi yrittää itselleen varata. Pienet vauvat, odottavat äidit ja hätätapaukset hoidetaan tarvittaessa toisessa neuvolassa, mutta me ns. rutiinitarkastukseen tulevat saamme taistella vapaista ajoista. Saa nähdä, koska päästään kuulemaan pojan viralliset mitat. Tuntuu, että pituutta olisi tullut hurjasti lisää, vaikka paino on pysynyt aika samana.

  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä, missä olen ennen pystynyt nostamaan esineitä turvaan ikkunalaudalle, huomaan ikkunalautojen nyt olevan aivan uutta ja kiehtovaa aluetta taaperolle tutkittavaksi. Mikään ei ole turvassa, sillä raskaat kaapinovet saadaan jo itse auki, pahvinpalat eivät jumita enää kätevästi laatikkoa kiinni ja kiipeilykin onnistuu turhan hyvin sohvalle ja tuoleille. Menoa ja melskettä riittää sekä hyvässä että pahassa. Autossa Nöppis on kuitenkin yleensä rauhallinen, tälläkin hetkellä odottelemme isiä kuskin paikalle, jotta voisimme palata kotiin Helsinkiin. Lainasimme pikkusiskoni auton siksi aikaa, kun hän humputtelee Balilla. Tuli mieleen kirjoittaa postaus, kun katselin tuota pojun eväspulloa. Ostin sen ja muita saman Skip Hop -merkin ruokajuttuja joululahjaksi pojalle Lekmeriltä ja tämä pullo on kyllä ehdoton suosikki. Poika oppi heti napsauttamaan pillin esille ja piiloon. Kuosiksi valitsin siilin, mutta noita myydään siis vaikka millä eläimille koristeltuina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huomenna olisi edessä paluu arkeen, kun muskari jatkuu ja kotiudumme jälleen pääkaupunkiseudulle. Tai siis kotona olemme jo muutaman tunnin päästä, mutta tämä ilta taitaa kulua kauppareissun ja lepäilyn merkeissä. Flunssani on jo melkein poissa, mutta olo on vielä vähän vetämätön. Paha vaan, kun tartutin flunssa miehellekin, joten hänestä ei ole juurikaan apua tuossa kunnossa. Hyvä, jos töihin pääsee huomenna. Olen hurahtanut loppuvuodesta mehustamaan, joten meillä on matkaeväänäkin kotitekoista mehua. Pojalla toki hyvin laimennettua, kun nuo mehulingolla valmistetut mehut ovat todella tujuja. En muutenkaan juuri koskaan anna Nöpsylle mehua, joten on aika sattuma, että juuri kun halusin kuvata pullon, siellä on mehua eikä vettä, jota meillä juodaan janojuomana. Postailen toisen blogini puolelle viimeistään loppukuusta mehuohjeita, jos olette kiinnostuneita suosikkimakuyhdistelmistäni. Tämän päivän appelsiinin, porkkanan, sitruunan ja inkiväärin liitto ainakin toimii kuin häkä.

Mutta nyt toivottelen kaikille teille mukavaa sunnuntain jatkoa. Jospa sitä ensi viikolla saisi taas kuvattua enemmän blogia varten, illat pyhitän ainakin kirjoittamiselle. Kotimatka alkakoon! 🙂