Äiti-karhu ja sen pentu
Muksista vaan ja taapero kaatui kasvoilleen olohuoneen lattialle. Ei siinä muuten mitään, mutta tällä kertaa kasvojen alle osuin puinen leikkijuna, joka jätti poskeen komeat naarmut ja suuren mustelman, joka lienee huomenna vielä komeampi kuin tänään. Olen äitinä jopa hieman ylisuojeleva ja liikun pojan lähellä, jotta voin estää suuret onnettomuudet. Muksahduksiin alan jo hiljalleen tottua ja koetan olla ylireagoimatta niihin, ettei poika opi liian dramaattiseksi. Lohdutan, jos sattuu, mutta koetan hellästi kasvattaa lasta siihen, että pienet kaatuiluvat kuuluvat elämään. Silti niitä isompiakin juttuja tulee aina. Tämä näkyvä jälki poskessa, josta latasin kuvan tänne, on ensimmäinen tapaturma, josta jäi kunnon jälki muidenkin ihmeteltäväksi. Vaikka tämä äiti-karhu kuinka yrittää, ei pentua voi suojella kaikelta pahalta. Miksi silti olo on huono ja surullinen? Jotenkin epäonnistunut.
Psst! Instagramini puolella on näin ennen joulua meneillään aikamoinen arvontaruuhka, joten jos nuo Lekmeriltä saadut LEGO-säilytyslaatikot kiinnostavat, niistä löytyy arvonta TÄÄLTÄ. Karhuhahmot on saatu suoraan LEGOlta.
Janina
Moikka ! Mulla olis sulle blogihaaste omassa blogissani. Käy kurkkaamassa jos kiinnostaa 🙂
Iina M.
Jee, kiitos! Kurkkaan heti. 🙂
Tinkeli
Nuo muksahdukset on sydäntä raastavia! Toinen ylisuojeleva ilmoittautuu 🙂
Valmiiksi hieman kauhistuttaa, kun tuo meidän parin päivän päästä 6kk ikäinen pikkumies yrittää jatkuvasti nousta tukea vasten seisomaan. Mitä tästä vielä tuleekaan..! 😅
Miksei mulla ole instagramia, oi miksei!? Pöh. Koitan päästä tästä harmituksesta yli ja salaisesti toivoa, että tällaisia arvontaruuhkia tulisi myös tänne blogin, tai miksei vaikka fb:n puolelle. 🙂
Iina M.
Oi, muistan tuon vaiheen! Niin symppistä, kun toinen opettelee. <3
Ja hei, jos Duplot kiinnostavat, niin kannattaa tuota FB:n puolta tässä lähipäivinä tiirailla. *vink vink*
Annika/Morning Glory
Mulla oli esikoisen kanssa ihan samoja fiiliksiä, enkä oikein kestänyt ollenkaan jos tyttö satutti itsensä ja itki. Tuli morkkis, etten osannut ennakoida sitä mahdollista “vaaratilannetta”. Mutta niin ne vaan lapset muksahtelevat vaikka kuinka yrittäisi olla takana koppaamassa 🙂
Iina M.
Niinpä. Eikä kaikkea vaan VOI ennakoida. Miksi sitä on niin ankara itselleen? 🙂
Tinkeli
Jes! Olen! 😀
Iina M.
<3
nasu86
meillä taas tuossa viikonloppuna toinen tiputti ikean mammut jäkkärän naamalleen kun leikki selällään lattialla sen kanssa… suuhun tuli pieni haava josta tuli verta.. ei se kivalta tunnu, mutta eipä itsekkään osaa aina varoa..nimim. haaveri altis vm-86 😀 onneksi kaikelta isommalta on selvitty. kop kop 🙂 säikähdetty ollaan muutaman kerran mutta sillä ollaan niistäkin selvitty <3
Iina M.
Autsista! Onneksi ei käynyt pahemmin. 🙂