Miten saada hyvä myynti lastenvaatekirpputorilta?
Olin lauantaina myymässä Nöpsyn vaatteita ja turhia tarvikkeita pois. Tein päivän aikana pari huomiota, joilla tulen selviämään seuraavasta Lastentorista paljon helpommalla ja ehkäpä myös paremmilla tuloksilla. Kaksi kolmesta kassillisesta meni kaupaksi, mutta paljon jäi vielä myymättä. Ei 150 euron myynti todellakaan huono ollut, sillä hintatasoni oli alhainen ja pakotin asiakkaat tinkimään, mutta seuraavilla ohjeilla helpotan sekä itseäni että ostajiani ensi kerralla:
- Järjestä myytävät lastenvaatteet koon mukaan. Minä viikkasin ne illalla kassiin kategorian mukaan eli housut samaan pinoon, bodyt samaan ja sitä rataa. Huono idea! Lastenvaatteita ostetaan yleisimmin koon perusteella, vaikka välillä joku säntääkin pöytää kohti “toi kuosi on ihana, haluan sen, vaikka se on kolme kokoa liian iso vielä” -katse silmissään.
- Käytä mahdollisimman paljon rekkiä sekä henkareita. Ensimmäisen asiakkaan jälkeen pöytä näyttää jo sotkuiselta, kun vaatepinot eivät olekaan enää suorassa. Rekissä vaatteita on helppo katsella ja parhaat palat voi nostaa ns. esille henkareiden avulla. Minä tein eniten myyntiä pöydän etuosasta ja henkareista.
- Hanki tarpeeksi suuri vaihtokassa. Ihmiset nostavat rahaa ennen kirpputorivierailua, jos kortti ei käy, joten monesti juurikin ne ensimmäiset asiakkaat tulevat ostoksille 20 tai jopa 50 euron setelin kanssa. Siinä ei silloin 10 euron kolikkokassasta ole mitään iloa.
- Kysy, niin voit auttaa. Kysy asiakkaalta, mitä kokoa/merkkiä/väriä hän etsii, niin voit olla avuksi. Muistat ehkä itse, mikä haalari olikin normaalia suurempaa kokoa ja mitkä housut hyvät hoikalle, pitkäraajaiselle lapselle. Kokolappu kun ei kerro kaikkea.
- ÄLÄ UNOHDA KAHVIA. Väsynyt myyjä näyttää helposti tympeältä eikä kukaan tykkää myrteistä.
Loppuun vielä video tapahtumasta. Onnistuin välttelemään kameraa aika hyvin, mutta minut voi silti bongata Raikastamon mehupisteen vierestä. Harmittaa, kun en ottanut päivän aikana enempää kuvia tehdäkseni kunnon postauksen, mutta eikös kameran ja kuvaamisen unohtaminen ole vain ja ainoastaan hyvien bileiden merkki? Kiitos vielä kutsusta myyjäksi, Lasten PR! 🙂
Hanna
Pari lisähuomiota jotka koskevat myös itseplavelukirppiksiä:
– pyri ottamaan myyntipaikka, jossa asiakkailla on väljyyttä tutkia tavaroita
– älä ota liikaa myytävää pöydille, kukaan ei jaksa penkoa isoja kasoja
– hinnat mielellään selvästi esiin (ja kyltit, joissa kerrotaan, mitä pöydästä löytyy on kans hyviä)
– sitten asia jonka pitäisi olla itsestäänselvyys (mutta ei ole sitä kaikille): älä yritä myydä surkeakuntoista tavaraa älä hinnoittele liian korkealle
Iina M.
Totta, varsinkin tuo liian iso tavaramäärä! 🙂
Veera
Itse myyn lastenvaatteita hyllykirpparilla, joka on suunnattu lapsiperheille. Siinä vinkkini numero yksi: myy siellä, missä asiakkaat ovat.
Komppaan tuota vinkkiäsi: lajittele koon ja sukupuolen mukaan. Tee myös asiakkaalle helpoksi yhdellä silmäyksellä nähdä, mitä ja kenelle olet myymässä. Myös sesonki kannattaa huomioida: keväällä ei saa parhainta hintaa talvihaalarista.
Jos tavoitteesi on päästä eroon, hinnoittele sen mukaan. Kannattaa myös kriittisellä silmällä karsia kasaa ennen myyntiin laittoa: tunnearvosta ei makseta.
Somista. Myy kokonaisuuksia. Somista mekko samalle vaatepuulle neuletakin kanssa. Lajittele vaatteita tangolle sävy sävyyn. Olen käyttänyt myös esimerkiksi viirinauhaa hyllyn reunassa, vain erottuakseni paikallani toisista myyjistä. Myyntipaikkaa voi somistaa myös myytävil tavaroilla: esimerkiksi kirjat ja lelut keräävät katseita.
Iina M.
Hyvä vinkki! Samoin tuo sukupuoliasia, vaikka kuinka ajattelisi, että kaikki värit käyvät kaikille, niin suurin osa etsii silti joko “tyttöjen tai poikien vaatteita”. 🙂