Isänpäiväpalikoita
Tänä vuonna suunnittelin ohittavani isänpäivälahjastressin kokonaan ja niin tavallaan kävikin. Törmäsin sattumalta ihan täydelliseen isänpäivälahjaan ja pakkohan se oli ostaa, kun siitä tuli heti mieleen tuo oma komistukseni. Vaikka mies on lapseni isä eikä minun isäni, on hän niin korvaamaton, että ansaitsee minulta ihan oman isänpäivälahjan. Oman isäni tämän vuoden lahjan voi kurkata täältä, tosin tuon lisäksi ostimme vielä siskoni kanssa tänään puoliksi toisen lahjan, jotta isi ei tiedä sitä kokonaan etukäteen. Mieheni lahjan paljastan täällä isänpäivän jälkeen. Rassukka kun luulee, että olen unohtanut hänet kokonaan, ja vihjailee hassusti aina välillä, että sunnuntaina on tärkeä päivä. En voisi unohtaa.
Psst! Huomasitteko, että noista palikoista muodostuu ISI ja päivämäärä 8.11.? Voi tätä luovuuden määrää! 😀
sofiia
Kivat nuo palikat! Miehille on aina nii vaikee keksiä lahjoja, Ainaki musta niin kivoja sunkin vinkit. 😀
Iina M.
SE ON HURJAN VAIKEAA. Onneksi tänä vuonna kohtalo puuttui peliin ja melkeinpä kirjaimellisesti törmäsin sopivaan lahjaan. 🙂
Jenni / Hiekkaleikkejä
Ooh, onpa söpöt palikat!
Muistin sua muuten #lumohaasteella! 😉
http://hiekkaleikkeja.blogspot.fi/2015/11/valoa-pimeaan-joulun-odotus.html
Iina M.
Jee, haaste! Kiitos, kurkkaan heti. <3
nasu86
Mulla on miehelle ollut “pojalta” lahja jemmassa jo reilun kuukauden. Olivat hoidossa askarrelleet ihanan kortinkin <3 🙂 myös omalle isälleni on lahja ostettuna.
Iina M.
Mä niin odotan tuota askarteluvaihetta! <3
susu
Mä niin olisin halunnut laittaa kuvan siitä mitä askarreltiin tänä syksynä työlasten kanssa mut kaikenmaailman medialupien läpikäynti olis ollut haasteellista. Mutta ainahan voi kertoa! Meille lukeminen lapselle on tärkeää ja suosittelemme sitä myös vanhemmille joten lapset tekivät kirjanmerkit. Sain lahjoituksena kasan kirjanmerkkihuopapohjia. Lapsi painoi kädenjälkensä paperiin ja isommat osasivat kertoa minkä eläimen haluaa siitä. Aikuinen piirsi tussilla sitte nenän silmät ja leijonan harjan tai kamelinkyttyrät yms ja eläin laminoitiin ja laitettiin reikä ja narulla kiinni kirjanmerkkiin. Helppoa ja halpaa!
S
Iina M.
Oi, kuulostaa kyllä suloiselta! Askartelutuotokset ovat niin hellyyttäviä, että niille pitää varmaan hankkia oma huone. Sitten aikanaan. <3
Tinkeli
Pitkästä aikaa! Moi! 😀 Ihan tekisi mieli pahoitella ja selitellä, kun olen ollut laiskana enkä ole hetkeen kommentoinut mitään. Lukenut olen kyllä, itseasiassa olen käynyt miltei päivittäin kurkkaamassa josko on uutta luettavaa. 🙂
Itsekin hommasin miehelle isänpäivälahjan. Hommasin merinovillaisen poolon ja saman sarjan pitkät kalsarit, jotta isämiehen on mukavampi temmeltää meidän (mun ja lasten) kanssa talvella lumihangissa. 😀 hän kun tuntuu olevan aina kylmissään ulkona, vaikka itselle ainakin tulee suorastaan hiki kun kiipeilee pulkkamäkeä ylös-alas! 😀 välineet kohdilleen “tekosyyn” turvin. 😉
Lisäksi leivottiin pikkuneidin (kohta 3,5v) kanssa kakku (mä mittasin vaan oikeat määrät aineksia, ja neiti sekoitteli. Huomenna saa vielä koristella kakun iskän lempikarkeilla), ja neiti on tehnyt kerhossa jonkin lahjan ja kortin isälleen. Piti tuon meidän pikkumiehen (pian 6kk) käsi ja jalka painaa kipsiin, mutta muistin koko homman vasta nyt kun luin postauksesi, ja pikkumies nukkuu jo! nyt kyllä harmittaa. Pitänee keksiä suunnitelma b..
Iina M.
Juuri tuossa oma isäni avasi paketista merinovillaneuleen, hyvä lahjavalinta! 😀
Kakkukin on tekeillä. Meille tulee porkkanakakku, mitäs teillä leivottiin? <3
Tinkeli
Hyvä lahjavalinta sielläkin! 😀
Kakku oli kinuskikissan pätkiskakkupohja, jonka väliin laitettiin fazerin sinistä ja kermavaahtoa. Ja päälle sulatettuna sitä samaa fazerin sinistä. Ja varmaan kilo karkkeja “koristeena”. Tuhtia kamaa! 😀 tehtiin neidin kanssa aamupalalle pekoniruukkuja, ja päivälliseksi oli vielä “kevyesti” pitsaa. Että uh, nyt on päivä vedetty iskän toiveen mukaiset ruoat, ja näiyä voikin sitten sulatella koko ensi viikon :”D
Iina M.
OI NAM! Mutta hei, miten tehdään pekoniruukkuja? Kuulostaa herkulta! 😀
Tinkeli
Äsh, mun viesti taisi kadota. No mutta koitan uudelleen. 🙂
Eli nappasin reseptin Kakkutaikurin sivuilta (suora linkki reseptiin: http://www.kakkutaikuri.fi/2015/11/isanpaivan-pekoniruukut.html?m=1), tosin maustoin enemmän ja vaihdoin koskenlaskijan emmental-juustoon. Oli kyllä tuhtia syödä tuollainen aamupalaksi! 😀 suosittelen kyllä koittamaan jos yhtään tykkää joulutortuista ja pekonista. 😀 noita meillä saa kuulemma tehdä toistekin. 😉 alkoi jo päässä raksuttamaan, joskos keksisi vähän kevyemmän taikinan seuraavalle kerralle -vaikka siis voitaikinahan on varmaan parasta noihin.
Iina M.
KIITOS! Onneksi linkkasit tämän, jäi nimittäin viestisi vaivaamaan. <3