Lapsivesisänky (sis. ennennäkemättömiä synnytyskuvia)
Tiedättekö yhdyssanat, jotka koostuvat kahdesta yhdyssanasta, joissa on puolet samaa? Esimerkiksi lapsiveden ja vesisängyn yhdistämällä saa lapsivesisängyn. Tämä tuli mieleeni, kun muistelin, mitä melkeinpä tasan vuosi sitten tapahtui. Tai no, seitsemän tunnin päästä, mutta ei se kai ole niin justiinsa. Otsikosta pitää kyllä sanoa vielä sen verran, että ihan synnytyskuvia (tai siis ponnistuskuvia) en sentään postaa, mutta kuvia, jotka on otettu sinä aikana, kun synnytys on lapsivesien menolla alkanut. Saa viilata pilkkua, jos siltä tuntuu.
Vuonna 2014 heinäkuun 18. ja 19. päivän välisenä yönä, melkeinpä tasan vuorokauden vaihtuessa lorahti. Muistan tilanteesta ja sitä seuranneista tunneista kotona hyvin vahvasti seuraavat asiat:
- kun minä itkin täysin hysteerisenä tulikuumassa suihkussa, mies pakkasi rauhallisena sairaalakassia. Hän kyseli välillä minulta, mitä tahdon mukaan ja käytti apuna listaa, jonka olin aiemmin tehnyt.
- morkkistelin siitä, kuinka paljon vettä valui hukkaan, kun istuin suihkussa. Mutta kun sattui niin järjettömän paljon eikä mikään muu helpottanut oloa.
- elokuva, jonka alkutekstien aikana lapsivedet menivät, oli Last Vegas. Katsoin leffan myöhemmin, mutta eipä ollut erityisen hyvä pätkä.
- sain kokea ensimmäisen supistuksen koko raskauden aikana vasta yöllä lapsivesien tulvittua parisänkyymme. Valitettavasti kokemus ei päättynyt yhteen supistukseen, vaan en saanut nukuttua koko yönä supistusten vuoksi.
- mietin, kuinka kaikilla muilla äideillä on varmasti luksuslaukku tai muu aivan erityinen laukku sairaalakassina, mutta minulla on blogin kautta saatu Kånken-reppu, vaikken ole mikään Punavuori-hipsteri. Tosin asuin kyllä Punavuoressa.
- kauhistelin, miten selviän synnytyksestä, kun kotona otettu Panadol ei auttanut yhtään supistuksiin.
- aamulla matkalla sairaalaan mietin Kovasen autossa, miten paljon hävettää, jos lapsivettä tulvii jättisiteen läpi penkeille. Mies otti ystävällisesti valokuvan tästä mietintähetkestäni. En muuten yritä poseerata mitenkään seksikkäästi huulet raollaan, vaan puhallan juuri ilmaa ulos suustani supistuksen aikana.
Että sellaisia muistoja! Olen selaillut tässä ihan urakalla vanhoja kuvia ja postauksia. Jos tahdotte lukea virallisen synnytyskertomukseni, sen ensimmäinen osa löytyy täältä, toinen osa täältä, kolmas osa täältä ja neljäs osa täältä. Linkittelin nuo postaukset keskenään niin, että postauksesta toiseen on helppo liikkua. Synnytyskertomus tuntuu olevan tärkein osa vauvablogia, joten pitäähän sitä tuon tärkeän tarinan lukeminen tehdä mahdollisimman sujuvaksi. Päätetään tämä muistelu vielä vauvablogihistoriani hirveimpään kuvaan minusta. Mukavaa viikonloppua kaikille, ja kuvaterveiset suunnilleen vuoden takaa päivystysosastolta suhteellisen turvonneelta ja pahantuuliselta ensisynnyttäjältä! 😀
TiinaFitfatmama
Hehe ihan huippu toi vika kuva 😀
Iina M.
Oli kaunis olo. NOT! 😀
nasu86
minäkään en kokenut ennen supistuksia kuin synnytyksen käynnistyttä. ja olivat ihan erilaisia kuin olin kuvitellut. eivätkä minun tapauksessa sitten edes johtaneet mihinkään..tai johtivat leikkaus pöydälle. onko aika kullannut muistot? nyt kun on se vuosi kulunut.
onnea koko perheelle 🙂 <3
Iina M.
Vähän on, mutta kyllä ne karmivimmat tilanteet ovat tiukasti mielessä. Tarvitaan ainakin toinen vuosi vielä! 😀
HelKaMa
Vitsi mä olin onnessani kun tokassa raskaudessa lapsivedet meni (Big Brotherin jälkeen, rv 41), ootin niin innolla että jee kohta se syntyy ja että kohta sitä pääsee tuntemaan elämänsä ekan supistuksen (esikoinen suunnitellulla sektiolla syntynyt) 😀 Ihan friikkiä oli mennä mies herättää et hei se syntyy ihan kohta!! Hirveellä kiireellä sairaalakassin pakkaus ja soittolapsenvahdille ja eikun sairaalaan. Melko kauan sain kuitenkin ekaa supistusta oottaa, kun niitä saatiin aikaseks vasta melkein kahden vuorokauden jälkeen oksitosiinitipalla kun kaikki muu oli ensin kokeiltu… Jos oisin tienny kuinka helvettiä se on, niin en ois niin innoissani oottanu 😉 Mutta olihan se lopputulos maailman ihanin, ja uskaltauduin samaan hommaan vielä uudestaankin 😉 (hänestä ei sitten meinattu sairaalaan keretäkkään, kun en meinannu uskoo että se oikeesti syntyy 😀 )
Iina M.
Esikoisen kohdalla taitaa helpottaa juuri se, kun ei ihan tiedä, mitä on edessä! 😀