Hei, me mennään muskariin!
“Hei, me mennään muskariin kolmen kuukauden päästä maanantaina. Hei, me mennään muskariin. Siellä lauletaan, soitetaan aina!“
Äiti oli nopea, joten Nöppis aloittaa kuin aloittaakin syksyllä Helsingin konservatorion musiikkileikkikoulun. En tiennyt yhtään, kuinka suosittuja nuo perheryhmät ovat, joten kärkyin viime maanantaina heti kello 9:00 ilmoittautumislomaketta. Osa ryhmistä onkin nyt täynnä, mutta toisissa ryhmistä on vielä hyvin tilaa. Olen panostanut elämässäni niin paljon musiikkiin, etten osaa edes miettiä muita harrastuksia, mutta ehkäpä tällä yhdellä on hyvä aloittaa. Miehelläni on enemmän kokemusta urheiluharrastuksista, joten hän varmaankin punnitsee niistä sopivimman kokeiltavaksi jossakin vaiheessa. Tennistä on vilautettu mahdollisuutena, samoin purjehtimista. Onko purjehtiminen muuten urheilua? 😀
Joku kirjoitti joskus, että lapsi ei saisi olla minuuden jatke. Tulkitsen tämän vähän siltä kannalta, että lapsen tulisi antaa päättää itse, mistä hän on kiinnostunut. Toki vanhemmat voivat esitellä vaihtoehtoja ja motivoida kokeilemaan erilaisia harrastuksia, mutta päätös siitä, kiinnostaako aihe olisi hyvä jättää lapselle. Ajatuksistani musiikista harrastuksena olen kirjoittanut aiemminkin. Jos poika innostuu musiikista, kiva juttu. Jos taas urheilu vie mukanaan, kiva juttu. Tuemme poikaa kaikissa valinnoissa heti, kun ikää alkaa olla sen verran, että hän osaa valintoja tehdä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä totean kutenkin, että mä-en-mee-enää-koskaan-pianotunneille -raivarit jätän sen verran omaan arvoonsa, että lukukausi käydään loppuun ja jos vieläkään ei huvita jatkaa, keksitään muuta tilalle.
Eilen oli aamulla ylimääräinen neuvolakäynti, jossa Nöpsy pääsi puntariin. Niinhän siinä sitten kävi, että meille varattiin toinen ylimääräinen kontrollikäynti 11 kuukauden kohdalle, koska paino oli laskenut edellisestä ja pituutta oli tullut vain vajaa senttimetri. Jos silloin näyttää tilanne samalta, mennään verikokeisiin. Nyt otetaan hapanmaitotuotteet ja juustot mukaan ruokailuihin ja koetetaan tarjota aina useampaa ruokalajia kerralla, jolloin poika todennäköisesti syökin enemmän. Huolestunut äiti haki heti kaupasta viiliä, raejuustoa, kananmunia ja rypsiöljyä. Katsotaan, miten meidän käy. 🙂
Tatjana
Meidän poikasen kasvua tarkkailtiin tuossa puolen vuoden iässä ja 7kk oli ylimääräinen neuvola. Silloin ei kummallakaan kerralla ollut pituutta tullut kuin alle sentti. Meillä tuohon aikaan sijoittui liikkellelähtö, joka varmaan osaltaan vaikutti hidastuneeseen kasvuun. Lääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan, kun poika palasi omalle 8kk omalle käyrälleen. Voisiko teilläkin lisääntynyt aktiivisuus vaikuttaa kasvuun? 🙂
Minä en ole ehtinyt vielä miettiä harrastuksia pojalle, muskariakaan ei taida meidän kylässä enää olla. Mies aikoo kyllä viedä pojan luistelemaan, jalkapalloilemaan ja golffaamaan heti kun kykenee 😀
Itse olen sitä mieltä, että lapsella voi todella olla liikaa harrastuksia ja siksi onkin tärkeää että lapsi aidosti haluaa harrastaa mitä ikinä harrastaakin. Ja vaikka lapsi haluaisi pelata sekä kiekkoa että jalkapalloa ja soittaa vielä viulua, on aikuisen tehtävä nähdä milloin on tekemistä on liikaa. Tämä on ehkä ongelma vasta vanhempien muksujen kanssa. Toisaalta vanhempien tehtävä on myös sysätä hyvien puuhien pariin, ettei vaan jäädä ruutujen orjiksi jo pienestä pitäen 🙂
Iina M.
Sitä meillä veikkailtiin, mutta poika syö kyllä pieniä annoksiakin.
Ja hei, ihan totta tuokin, että vanhempien pitää sopivasti taustalta tarkkailla lasten jaksamista, mutta toisaalta vähän hellästi töniä harrastamaan. 🙂
nasu86
muskari on kiva 🙂 minua jurppii vieläkin kun en 8 vuotiaana aloittanutkaan jalkapalloa vaikka kävin ilmoittautumassa joukkueeseen ja myös tanssin harrastamisen pois jäänti harmittaa.. jospa sitten kun palaan töihin aloittaisi jonkun kerta/vko harrastuksen..
meillä on puhuttu että poika opetetaan kalamieheksi..
kyllä nöpsy kasvaa mutta vaan omaa tahtiaan <3
Iina M.
Kalamies on hyvä suunnitelma! <3
annina
Meillä oli tänään tuo 11kk neuvola. Edelleen reippaasti miinus käyrällä mutta ei ollut enää tippunut joten tämä äiti voi huokaista helpotuksesta. Meillä auttoi lähes täysin sormiruokaan siirtyminen. Toivottavasti teilläkin alkaa paino nousta.
Iina M.
Onpa kiva kuulla, että siellä näyttää hyvältä. Saa nähdä, mikä on meidän tuomio. :/
Naiades
Hah, koskaan ei ole liian aikaista aloittaa musiikkiharrastusta! Mä aloitin siskotyttäreni kanssa muskarin, kun hän oli 4kk : D
Iina M.
Se on oikein! 😀
Annika
Me aloitettiin muskari, kun poika oli 3 kk ikäinen. Silloin alkuun se olikin tosi kivaa ja poika oli ihan innoissaan. Sitten kun oppi kävelemään, niin ei olisi millään suostunut istumaan sylissä. Kaikki muut muksut nököttivät tyytyväisinä äitiensä sylissä, mutta meidän poika nosti aina metakan kun väkisin pidettiin sylissä. Siihen asti sinniteltiin, kun menin töihin (kun poika oli 1 v 7 kk), kun kerran oli lukukausimaksut maksettu. Sitten sai huokaista helpotuksesta. Ei ollut meidän juttu. Pojan keskittymiskyky oli loppuvaiheessa ehkä 10 min luokkaa, mutta muskari kesti puoli tuntia.
Iina M.
Voi olla, että täällä käy samoin, kun poikaa ei nytkään kiinnosta olla paikallaan pidempiä aikoja. 🙂
TuuliE
Aika pian lapsista myös huomaa mikä niitä itseä kiinnostaa. Pienen lapsen kanssa harrastusten tulis mun mielestä olla nimenomaan ilon vuoksi, ei minkään “tästä tulee muusikko/jalkapalloilija yms.”-tavoitteiden. Sikäli onnellista on kuitenkin, että lahjakkuudella ja kiinnostuksella on tapana periytyä niin geeneissä kuin sosiaalisen mallin kautta. Eli musikaalisten vanhempien lasta musiikki herkästi kiinnostaa ihan luonnostaan.
Itsellenikin musiikki on ollut aina tärkeä, ja yhä nautin siitä, vaikka en sitä tällä hetkellä aktiivisesti harrastakaan. Syksyllä on tarkoitus aloittaa uusi instrumentti ja jännittää ja innostaa! Mutta miten tämä näkyy lapsissani? Meillä lauletaan paljon! Siis paljon. Koska äitiä laulattaa paljon. Meillä lauletaan hassuttelussa, hellittelyssä, nukutuksessa, rauhoittelussa, uhmakohtauksien unohtamisessa, ja äidin itsensä rauhoittelussa kun pinna liikaa kiristyy. Lapsissa se näkyy siten, että esikoinen lauloi (siis sanojen kanssa) ihhahhaa laulun hirnahtaa-sanaan alle 1,5- vuotiaana, siis ennen kuin osasi puhuessa sanoa kahta sanaa peräkkäin. Reilun puolentoistavuoden iässä tuo sama tyyppi oppi laulamaan lähes kaikki yhdeb joululaulu cd:n laulut sen mukana, vaikka sitä kuunneltiin vain autossa joulun alla. Siis ihan hirvittävää tahtia se imi niitä! Lapsi oli siis todella innostunut ja kiinnostunut musiikista ja erityisesti laulamisesta jo pienestä pitäen, ja seuraavana keväänä käytiin avoimessa muskarissa joka oli menestys. Nyt vajaa 4-vuotiaana oppiminen on yhä tosi nopeaa, ja laulu tuntuu asuvan tuossa lapsessa. Se laulaa kaikkialla: kaupassa, vessassa, autossa, hiekkalaatikolla… Ja osittain puhuukin laulamalla. Uskon, että vähän kasvettuaan, tyttö pääsee soittotunneille. Ei tarvi olla selvännäkijä että uskoo tuon lapsen nauttivan siitä ja saavan jatkossakin musiikista paljon irti.
Toinen lapsi on seurannut aika samalla tavalla perässä. Oppi puhumaan ja siis myös laulamaan vähän myöhemmin, mutta nyt se on yksi lemppariasioista. Tällä lapsella myös pelaaminen (niin jalkapallolla kuin sählymailalla) on myös yksi lempiasiota, ikää 2. Esikoinen taas ei välitä siitä yhtään. Mutta aika nopeasti niitä mieltymyksiä osaa lapsi itsekin ilmaista.
Harrastaminen nuorella iällä on ok niin kauan kuin se on kivaa. (Ja aika lailla aina sen tulisi olla lähtökohta, vaikka ymmärrän ja kokemuksesta tiedän, että esim pianon soittaminen on paljon myös opettelua, joka on välillä tylsää. Mutta lähtökohtaisesti sen pitäisi tuoda enemmän iloa kuin tuskaa). Harratusten runsaus tulisi myös pitää kohtuudessa. Meillä on pidetty hyvänä tällä hetkellä yhtä harrastusta per viikko, koska kun siihen lisätään kaikki muut arjen menot ja vanhempien omat harrastukset, runsaammalla määrällä sais olla joka ilta juoksemassa johonkin suuntaan. Ja mä olen pohjimmiltani perhekeskeinen kotihiiri, mulle on tosi tärkeää saada olla välillä myös rauhassa. Tänä keväänä meille valikoitui lasten Rakastama vanhempi-lapsi-jumppa. Liikunnan ilon löytäminen on myös itselleni asia, jota haluan välittää, vaikka seuraurheilu on mulle kovin vierasta. Parasta pikkulasten harrastamisessa on kuitenkin se, että kun kaikkea ei ehdi kodin ulkopuolella tehdä, kotimuskareita ja jumppia ja pelejä on varsin helppo vielä järjestää!
Iina M.
Tuo olikin kiva tietää, että kiinnostus periytyy! Olen miettinyt useasti, onko lapsi kuin “tyhjä taulu” vai vaikuttaako oma lapsuus/elämä/ajatukset pikkuiseenkin. 🙂
mursu
En ehdi lukemaan muita kommentteja, mutta nopeesti huikkaan, että 1 tl rypsiöljyä ruokaan sekoitettuna antaa tosi hyvän energialisän. Me annettiin 4 tl päivässä meidän refluksilapselle, joka oksensi kaiken syömänsä ja tarvitsi sen vuoksi lisäenergiaa. Tsemppiä, varmasti on hermoille käyvää, mut kyllä se Nöpis siitä kasvaa vielä isoksi pojaksi ♥
Iina M.
Meillä kokeillaan nyt öljyä. Kiva vaan, kun vauvan vatsa toimii nyt tuplanopeudella! 😀
AJ
Kiitti Iina muistutuksesta, et syksyn ryhmiin haetaan nyt! Meillä eri paikkakunta, mut samansuuntaset toiveet. Kävin heti sun blogisi luettua ilmottautumassa 🙂
Iina M.
Onneksi itse tajusin ilmoittautua. Olen jotenkin koko ajan ihan sekaisin kalenterin kanssa! 🙂
Jenni
Mistä tuon fisher pricen kala ksylofonin mahtaa löytää?:)
Iina M.
En osaa valitettavasti sanoa, kun saimme oman lahjaksi jo viime vuonna. Kokeilisin isoimpia lelukauppoja. 🙂
mabn
Ää apua, mä en oo vielä edes suonut ajatusta vauvan harrastusasioille! Nyt äitiyslomallahan olisi just hyvin aikaa mennä ja harrastaa vauvan kanssa. Pitänee alkaa perehtyä noihin kaupungin tarjolla oleviin vauvaharrastuksiin. 🙂 Toi muskari kuulostaa kyllä kivalta, olin itse pienenä muskarissa joitain vuosia ja muistan, että siellä oli hauskaa!
Iina M.
Sama juttu! Muskarista jäi kivat muistot. Ja tietysti hyvä pohja musiikkiharrastuksiin isompana! 🙂
eve
Hei! Me aloitettiin muskari meidän oman asuinalueen seurakuntakodilla, kun poju oli tammikuussa puolivuotias. Tosi kiva kevät takana ja kannustankin etsimään tällaisiakin vaihtoehtoja. Moni mun kaveri, joka vienyt omiaan kalliisiin opintoihin, on melki kateellisena kuunnellut, kun oon kertonut meidän muskarista. Tosi monipuolisesti leikkiä, laulua, liikettä ja soittimia. Edullinen hinta ja kiva musiikkikasvattaja vetäjänä (eli oikein asiansa osaava). Jatkamme samassa mestassa syksyllä 🙂
Iina M.
Katselin muitakin muskareita, mutta jotenkin ei tunnu kivalta, että pitäisi matkustaa tunti suuntaansa puolen tunnin muskarikertaa varten. :/
eve
Todellakin just näin. Mulla vaikutti sijainti, sijainti ja sijainti. Viiden minuutin matka on meille sopiva 🙂
Iina M.
Kyllä! Muutenkin aika kortilla. 🙂
Laura
Hei!
Voin suositella todella lämpimästi muskaria. Me aloitettiin meidän kaupungin konservatoriossa kun poika oli 4kk.On ollut aivan ihana seurata miten hän nauttii äänistä ja muiden lasten seurasta ja leikit sekä laulut ovat käyneet tutuksi. Itselle niin palkitsevaa nähdä kun lapsi nauttii. Ainakin meillä lapsi jaksoi hyvin keskittyä kun ollut mieluisaa ja monipuolista tekemistä. Tanssia,loruja ja leikkejä. Plussaa konservatoriolle pienistä ryhmäkoosta jossa kaikki lapset huomioidaan hyvin!
Iina M.
Sitä katselin minäkin jo etukäteen, että ryhmäkoot ovat kivan kompaktit. 🙂
Helmi
Ohhoh! Nähdäänköhän kolmen kuukauden kuluttua samassa muskariryhmässä? Pieni maailma!
Iina M.
Hihi, voi olla! 🙂