Postailin eilen illalla ensitunnelmia viikonlopun uutispommista. Siis meidän perheessämme. Eroahdistusjuttuja on pyörinyt mielessä viime aikoina hieman laimeampina, mutta myös aika rankkoina. Harkitsin jo ulkopuolisen avun hankkimista, jotta arki rullaisi ilman äidin loppuunpalamista. Ystävät ja sukulaiset ovat nyt onneksi auttaneet niin, että MLL-puhelu jäi vain ideatasolle. Numero on silti tallennettu puhelimeeni ja kynnys soittamiseen madallettu niin, että jos paniikki iskee, otan kaiken avun vastaan ilman syyllistymistä. Käväisin pienellä Vichyn sponsoroimalla matkalla, jonne lähdin sunnuntaiaamuna ja jolta palasin maanantaina päivällä, joten ajatukset aiheen ympärillä ovat kuitenkin edelleen ajankohtaisia. Vietin ensimmäisen yön erossa 9 kuukauden ikäisestä pojastani, jota imetän edelleen päivin ja öin. Miltäkö tuntui? Aika ihanalta, mutta myös kamalalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt se on tyhjä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

… ja nyt se on täynnä!   

Rintojeni näkökulmasta loma oli aivan täysi katastrofi. Tai ei nyt aivan, mutta hyvin lähelle. Ainut pakollinen pakattava asia passin lisäksi matkalaukkuun oli nimittäin rintapumppu. Sen jääminen kotiin olisi pilannut koko loman ja muutamassa tunnissa. Pumppasin kivistäviä, koviksi palloiksi muuttuneita rintojani useampaan otteeseen parin päivän aikana, jotta esimerkiksi nukkuminen onnistuisi. Ei tällöinkään vatsallaan, mutta muuten se onnistui. Maitoa tuli pumpattua puolentoista vuorokauden aikana hieman alle litra. Se on paljon se! Tuli jotenkin paha olo, kun kaadoin litran verran tuota vauvojen parasta ravintoa viemäriin. Onneksi tällaista tuhlaamista ei tarvitse harrastaa usein. Maitoa vaan nousee kovaa vauhtia, koska syötän poikaa usein, eivätkä rintani valitettavasti ymmärrä keskeyttää maidontuotantoa minun lomani ajaksi. Siksi maitoa on pakko pumpata pois.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oman jaksamiseni kannalta loma oli mielettömän hyvä mahdollisuus levätä. Rintapumpun tehokäyttö toki ärsytti, mutta se oli pakollinen paha ja hyvin pieni miinus kaikkien plussien keskellä. Vaikka ikävä pörröpäätä kohtaan oli valtava ja illalla kainalostani tuntui puuttuvan hyväntuoksuinen pieni pää, nukahdin illalla nopeasti ja heräsin vasta aamulla kuin nuijanukutuksen jäljiltä. Ei siis pää kipenä tai mitään, vaan tarkoitan sitä, että nukuin  yöni sikeästi ja heräilemättä. Outoa oli se, että heräsin seitsemän tunnin unien jälkeen ilman herätyskelloa täysin levänneenä, vaikka olisin saanut nukkua vielä yli kaksi tuntia lisää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajatukseni hieman hatarassa pähkinänkuoressa ovat seuraavanlaiset. Loma ilman vauvaa on sen arvoinen, mutta kannattaa varautua siihen, että kun palaa kotiin, eroahdistus nousee aivan uudelle tasolle. Morkkista en tunne, mutta tänään, kun vauva on roikkunut puntissani, kiivennyt itkien syliin heti, jos hänet yrittää laskea lattialle, eikä ole suostunut nukkumaan päiväunia (ettei äiti vaan sillä aikaa lähde), on kieltämättä hieman mietityttänyt, miltä äidin loma vauvasta tuntui. Hylkäämiseltä? Isi, joka siis poikaansa hoiti, kertoi päivien menneen hyvin, mutta yöllä kuulemma heräiltiin etsimään äitiä. Näin etukäteen oletinkin.

Siispä äidit, menkää lomalle. Älkää tunteko siitä syyllisyttä, sillä olette ansainneet leponne, mutta varautukaa siihen, että se saavutettu rentous katoaa heti kotona ja vauva vaatii kaiken loman aikana menettämänsä “äiti-ajan” takaisin. Tuplana.

(Kalevala-rannekoru saatu)