OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päätin tänään opettaa pojan soittamaan pianoa. Sanajärjestyksellä on tässä tapauksessa erityisen paljon väliä, sillä pianonsoittoa ei hetkessä opita eikä varsinkaan, jos oppilas on vasta hieman yli puolivuotias. Soittelin kuitenkin pojalle pianoa aamulla hetken aikaa, ja koska vauva selkeästi innostui musiikista, ajattelin pienessä päässäni, ettei ehkä olisi huono idea alkaa hiljalleen tartuttaa jälkikasvuunsa musiikin teoriaa. Ei kuitenkaan tarvitse olla mikään lapsinero oppiakseen esimerkiksi sitä, missä on Keski-C, jos äiti sen aina näyttää pianonkannen avatessaan. Hiljalleen voidaan opetella muidenkin “aakkosten” paikat. Piano on siitä hieno soitin, että ainakin minun mielestäni sen koskettimien avulla ymmärtää mm. sävelaskelten keskinäiset suhteet helposti. Lähes kaikki muusikot taitavat osata soittaa pianoa, vaikka oma instrumentti olisikin jokin aivan muu. Pianonsoitto toimii pohjana niin monelle muulle musikaaliselle harrastukselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAmichael aaron pianokoulu kirjaOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan puskista en tätä pianonsoittoa keksinyt. Mummolassa eli minun vanhempieni kotona on piano, jota itse soitin nuorempana. (Kieltäydyn kirjoittamasta nuorena, vaikka 30 on koko ajan lähempänä.) Minut laitettiin jo aivan pienenä musiikkileikkikouluun, ja pianotunneille menin muistaakseni suunnilleen ala-asteen alkaessa. Tähän väliin täytyy todeta, että musiikkileikkikoulussa ns. erikoistuin erääseen toiseen soittimeen, kun piti kahdesta valita. Moni valitsi nokkahuilun, mutta minä päädyin opettelemaan, miten soitetaan 5-kielistä kannelta. Se harrastus jäi, mutta oman mummilani mustan pianon sytyttämä kipinä pianonsoittoa kohtaan hehkui hieman pidempään. Halu oppia teoriaa oli suuri, vaikka tykkäsin myös opetella soittamaan suosikkikappaleitani ihan korvakuulolta.

Jossakin vaiheessa vaihdoin kuntamme kanttorin antamat yksityispianotunnit musiikkiopistoon, jonka kuitenkin parikymppisenä jossakin typerässä kapinavaiheessa lopetin kesken. Olen soitellut aina välillä pianoa, jotta taitoni eivät ruostuisi, mutta kyllähän sitä hiljalleen unohtaa oppimansa. Nyt äitini löysi Michael Aaronin pianokoulukirjat I ja II jostakin tavaroideni joukosta ja ajatus tiedon siirtämisestä omalle lapselle alkoi hahmottua. En todellakaan muista enää kaikkea, mitä olen aikanaan opetellut, mutta jotakin sentään 15 vuoden rakkaus pianonsoittoon jätti jälkeensä. Hyvä esimerkki lihasmuistin toimivuudesta on se, että samaan aikaan, kun toteaa ääneen, ettei muista mitään, sormet tapailevat kuin itsestään tuttuja paikkoja koskettimilta.

  OLYMPUS DIGITAL CAMERA selleri soittaa pianoaOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Annoin tietysti uteliaan pojan kokeilla soittaa itsekin. Mummi piti kiinni pianotuolilla nököttävästä lapsesta ja äiti auttoi painelemaan koskettimia. Napsaisin kuviakin muistoksi tilanteesta. Mies on tällä hetkellä Helsingissä eikä päässyt hienoa musisointiamme paikan päälle todistamaan, joten koin velvollisuudekseni ottaa pari kuvaa perhealbumiin. Josko sitä vielä jonakin päivänä lapsi pyytäisi itse päästä soittamaan pianoa mummolaan. Kummasti muuten tuo Nöpsykkä yritti myöhemmin soittaa myös keittiönpöytää, mutta siitä pirulaisesta ei lähtenytkään ääntä. Uskallan ehkä toivoa, että lapsi innostuu pianosta vielä uudemmankin kerran. Pitäisi etsiä tietoa, missä iässä yleensä musiikkiin ja soittamiseen aletaan tutustua ihan tosissaan. Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta pienten musisoijien vanhempia? Mitä teillä soitetaan ja koska harrastus on aloitettu? 🙂