Välillä on hyvä olla yksin. Kaikki eivät siitä pidä, mutta minä rakastan niin sanotusti vain olla. On ihana tarkkailla ympäristöään, hengittää rauhassa, venytellä vähän ja mietiskellä. Parhaiten ajatus kulkee, kun kävelee ulkona, mutta myös kotona on hyvä olla välillä yksin. Väitän, että kylpyamme tulee olemaan uuden kotimme suosikkipaikkani, sillä totaalirentoutuminen lämpimässä (lorauksella vauvaöljyä tuunatussa) vedessä tekee takuulla hyvää väsyneille lihaksille ja tukkoiselle mielelleni. Kun on yksin, ei tarvitse vastata kysymyksiin, joihin ei tahdo vastata, eikä tarvitse keksiä väkisin höpötettävää.

Yksin voi toki olla myös ihmisjoukossa. Nykyään liian moni kävelee vastaan älypuhelinta selaillen ja sen tahmeaa näyttöä etusormella hivellen. Suunnitelmissani olisi kytkeä sähköpostitilit irti puhelimesta niin, ettei luuri koko ajan piippaa viestiä. Ääniähän en juurikaan pidä puhelimessani, sillä en tahdo tulla häirityksi. Yritän opetella eroon puhelimestani niin, että käyttäisin sitä soittamiseen enkä aikaa tappamaan. Aikaa kun ei tarvitse tappaa, vaan sen voi käyttää itsensä kuuntelemiseen sen sijaan, että lukee muiden kuulumisia siitä, että lounaspaikassa on taas pitkä jono tai että  naapuri oksensi rappukäytävään. Se ei ole tärkeää tietoa. Siksi laitankin matkapuhelimeni nyt kiinni ja lomailen tämän viikonlopun. On ihan okei, että rakastaa olla yksin…

P1110970

… mutta on silti ihan kiva, että kotona on valokuvaamista rakastava, juuri niistä turhista asioista päivät pitkät höpöttävä mies, joka ottaa kuvan siitä, kun olet yksin. Tai siis kun olet “yksin”! 😀