OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Poikamme on jo hieman yli neljä kuukautta vanha. Ulosanti on aikamoisen monipuolista ja äänenvoimakkuusnapin säädinosa pahasti hukassa. Poissa on se hiljainen vauva, joka ei juurikaan turhia huudellut eikä ainakaan mitenkään kovalla äänellä. Nykyään vauva kääntää päätänsä ja katsoo jo silmiin, kun häntä kutsuu. Hän juttelee leikkimatolla leikkiessään ja välillä jopa kesken imetyshetken. Juttua riittää heti aamusta eikä illalla aina tule uni, kun on niin paljon asiaa. Vauva mouruaa väsyneenä ja jokeltelee iloisena. Ja mikä tärkeintä, sanoo tasaisin väliajoin: “Öggy.”

Olo on jotenkin ristiriitainen, kun tahtoisi samaan aikaan sekä pysäyttää kellot että selata kalenteria kuukausitolkulla eteenpäin. Odotan, että poika kävelee, puhuu, syö itse ja vaikka mitä. Toisaalta sitten olen onnellinen, ettei lapsi vielä liiku siitä, mihin hänet laskee tai kysele syntyjä syviä esimerkiksi siitä, mistä vauvat tulevat. Tuntuu ihanalta, kun lapsen kanssa voi jo kuitenkin vuorovaikuttaa. Hymyyn vastataan hymyllä ja kun aamulla toivottaa pojalle huomenet, kuuluu vastaukseksi huudahdus, joka sulattaa sydämet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ideaparkissa kävikin sitten tilipäivänä niin, että nallepukumme sai seuraajan. Syksyllä nallepoikamme on ollut harmaanruskea, mutta talveksi hankittiin vaalea versio tuosta samaisesta haalarista. Tämä voitti muut haalariehdokkaat siinä, että sekä sormet että varpaat saa käännettyä piiloon viimalta eli tumppuja tai kenkiä ei esimerkiksi automatkalle tarvita mukaan. Toisessa haalarimallissa olisi nepparikiinnityksen sijaan ollut vetoketju, mutta nämä käännettävät hihansuut voittivat aivan heittämällä. Jos puen pojan vielä ala-asteellakin nallepukuihin, tulkaa muksaisemaan olkapäähän. Se ei nimittäin ole ihan mahdoton ajatus! 😀