… Päivi? Roope?! Toini-Tuutikki! Olkoon mikä on, mutta tästä blogista ettei sitä tähän mennessä ole lukeneet. Syitä tähän panttaamiseen on monia ja ne isoimmat möröt kirjoitin ylös tähän postaukseen. Kasvokuvien suhteen tilanne on hieman auki, mutta kylläkin ratkeamaan päin, sillä pojan ikä vaikuttaa aika paljolti siihen, mitä kasvokuvien julkaisusta perheen sisällä ajattelemme. Vatvotaan tämä nimidilemma nyt ensin pois alta ja stressataan vasta sitten valokuvista. Sukunimeähän ei blogissa missään tapauksessa kerrota, joten tämä postaus käsittelee lähinnä pojan etunimeä ja sen mahdollista julkisuutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mielessäni ovat pyörineet…

… nimen selvittämisen helppous. Nille, joille nimen tietäminen on elinehto eli ihmisille, jotka spekuloivat muiden elämää keskenään keskustelupalstoilla, nimen selvittäminen on helppo nakki. Ihan oikeasti. En todellakaan kerro täällä keinoja siihen, vaikka se auttaisikin muita bloggaajia salaamaan lastensa nimiä, jos tätä keinoa ei ole vielä palstalla keksitty, mutta fakta on, että ellei poikani nimi lue jo netissä, se on siellä kohta.

… nimen kertomisen seuraukset. Nimen kertominen helpottaisi bloggaamistani, koska ei tarvitsisi miettiä kiertoilmaisuja nimelle. Lapsi, poika, vauva, rakas ja mitä näitä nyt on, mutta helpompihan se olisi, kun sitä yleisintä nimitystä ei tarvitsisi varoa. Seurauksista tutut ovat kyselleet, pelkäänkö yhtään, että nimi haukuttaisiin. Sitä en pelkää, sillä mitään muuta nimeä pojalle ei olisi voinut antaa. Hän näyttää nimeltään ja nimi kuulostaa häneltä. Luonnollisesti nimi on meidän mielestämme maailman hienoin, emmehän sitä olisi muuten lapsellemme antaneet.

… nimen salailun seuraukset. Itseäni ei niinkään haittaa jonkinlaisen lempinimen käyttäminen, mutta ne lukuisat “mä en sitten jaksa lukea tällaista blogia enää” -julistukset ärsyttävät jo etukäteen. Aivan kuin blogista katoaisi aitous, jos siinä ei kerrota jonkun nimeä. Eihän lapsen isänkään nimeä kerrota ja hän esiintyy tekstissä lähes yhtä usein kuin lapsi. Muutenkin on jotenkin sairasta, että joku vetää herneet siitä, että toinen yrittää suojella lastaan. Ihan tosissaan, miten ihmeessä siitä voi olla närkästynyt?

… identiteettivarkaudet. Jos nimen lisäksi paljastaisin pojan kasvot, hänen identiteettinsä voitaisiin varastaa. Joku saattaa pitää tätä aivan äärimmäisen epätodennäköisyytenä, mutta ihmisenä, jolle tämä temppu on tehty, en laske tätä pois mahdollisista pahoista asioista. Toisaalta taas, kun mietin, mitä lapsen nimellä ja kuvalla voitaisiin tehdä, ei siitä listasta tule kovin pitkä.

… lempinimen tai valenimen käyttäminen. Lempinimen tunnistaa blogissa lempinimeksi, jos nyt ei satu kuulumaan ilman aivosoluja syntyneisiin, joista Pallogrilli on ihan mahdollinen etunimi ihmiselle. Siksi lempinimen käyttäminen voisi olla hyvä, sillä siitä ei tarvitsisi kysellä, onko se oikea nimi. Valenimi sen sijaan aiheuttaisi hämmennystä ja joka kerta, kun joku kysyisi, tuleeko se suvusta vai mistä sen keksisi, joutuisin selittämään, että puhun lapsesta jonkun muun nimellä. Se tuntuisi oudolta, vaikka sen kirjoittaisi blogin sivupalkkiinkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

… perverssit ja sairaat ihmiset. Huolentonta suhtautumistani tähän on ihmetelty usein, mutta olen vaan edelleen sitä mieltä, että jos joku saa kiksejä vauvoista, netistä löytyy pahempaakin materiaalia kuin kuva vauvasta vaippa päällä. Eiköhän niillä perversseillä ole aivan oma foorumi, jolta löytyy sitä oikeasti huolestuttavaa materiaalia heille.

… keskustelupalstat. Jauhamiselta ei voi välttyä ja p*skan määrä on vakio. Ne sukulaisistani, jotka kannattavat nimen salailua, pelkäävät keskustelupalstoja eivätkä halua lukea negatiivisia kommentteja lapsen nimestä. Minä en kuulu näihin ihmisiin, sillä tiedän, että palstoilla jauhetaan aivan millilleen yhtä paljon, jos en kerro nimeä ja edelleenkään nimen haukkuminen ei hetkauttaisi. En lue palstoja ja tätä taktiikkaa suosittelen heillekin, joita palstat haittaavat. En julkaise haukkumakommentteja, mutta vastapainona sille en käy ilmiantamassa joka aamu keskusteluja blogeistani kuten jotkut bloggaajat tekevät. Keskustelkoot negailijat siellä keskenään. Poissa silmistä, poissa mielestä.

… muiden ihmisten suhtautuminen nimen salailuun. Vaikka päättäisin, etten käytä blogissa pojan nimeä enkä huutele sitä muuallakaan kovin suureen ääneen, millä estän sen, etteivät nimen tietävät tutut käytä sitä julkisesti internetissä? Joku voi aivan hyvin pressipäivien jälkeen kirjoittaa blogiinsa, että törmäsi Bebe-blogin Iinaan ja hänen poikaansa nimeltä PIIP, koska eihän koko maailma voi yhtäkkiä saada tietoa, että lapseni nimi on jotenkin salainen.

… nimen paljastumiseen suhtautuminen. Sitten, kun nimi jotenkin paljastuu muulla tavalla kuin minun kauttani ja tahdostani, voinko käyttää sitä blogissani vai salailenko sitä edelleen niiltä, jotka eivät ole siihen törmänneet? Tässä tilanteessa tuntuisi epäreilulta, että osa tietää nimen ja osa ei. Lisäksi pitäisi korostaa sitä, ettei nimeä saa kirjoittaa esimerkiksi kommentteihin, jotta se ei leviä. Pähkinänkuoressa voisin siis sanoa, että salailu tuottaa kyllä ylimääräistä työtä ja kyttäämistä.

… tasa-arvo parisuhteessa. Viimeinen, mutta tärkein kohta. Koska lopulta päätös oli tehtävä, kävimme suuren keskustelun, jota oli vältelty ja siirretty eteenpäin kuukausitolkulla. Koska parisuhteemme toinen osapuoli on sitä mieltä, että pojan nimeä ei blogissa käytetä missään nimessä ja minun “no en mä oikein vieläkään tiedä, mitä kannattaisi tehdä” -ajatusmaailmallani on edelleen epäselvä, kallistumme keskiarvoisesti salailun puolelle. Vähän siis sama tilanne kuin siinä vaiheessa, kun lapsia suunnitellaan. Jos toinen ei tiedä, haluaako lasta, ei toinen voi yksinään päättää, että nyt aletaankin odottaa perheenlisäystä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niinpä kunnioitan niiden toivetta, jotka eivät tahdo pienen perheenjäsenen nimeä blogiin, ja toivon, että tekin tätä toivetta kunnioitatte. Ei sillä, jos ette välitä minusta, mutta vauva ei ole ansainnut sitä, että hänen asioitaan spekuloidaan, jos juuri niitä asioita ei haluta julkiseksi tuoda. Kiitos ymmärryksestä.