Juhlan jälkeen tyhjä pää
Ristiäiskrapula on asia, jota en olisi uskonut saavani riesakseni. Päätä särkee, olo on heikko, himoitsen suolaa ja väsyttää aivan vimmatusti. En ole saanut koko päivänä aikaiseksi mitään järkevää. Lukemattomien sähköpostien määrä ahdistaa, puhelin piippaa ja keksin alkaa stressata kiitoskorteista. En kehtaa edes sanoa, kuinka myöhässä rippijuhlieni kiitoskortit aikanaan lähetettiin ja itseni tuntien pistäisin tällä kertaa vielä “paremmaksi”. Minä ja muistini emme nimittäin pelaa nykyään kovin hyvin yhteen.
Ehdin tänään eilisen sotkuja siivotessani miettiä kaikkea, mitä kaikkea on jäänyt tekemättä. Kantoreppupostaus on edelleen vailla kuvia, vauvan kuulumisia en ole kirjoitellut aikoihin ja… Oho, taas katkesi ajatus. Tuntuu haastavalta kirjoittaa tekstiä, jossa pitäisi keskittyä alusta loppuun, kun vauva keskeyttää koko ajan. Ennen niin hyvin nukkunut poika on nykyään niin pirteä, ettei välttämättä nuku koko päivänä päiväunia. Lapsen isä käy nykyään töissä enkä enää saa aikaa itselleni. Ajatukseni eivät vaan pysy kasassa normaalisti. Sen lisäksi teen nykyään niin typeriä kirjoitusvirheitä, että menneisyyden minä tahtoisi läimäyttää tätä nykyistä minää. Tämä äitiys väsymys on tehnyt minusta ty-hmän.
Ehkä hajamielisyys on kuitenkin ihan ok. Vauva-aika saattaa olla kohdallani ainutkertainen kokemus, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Myöhästelyyn ja naurettaviin ajatusvirheisiin sekä unohtamisiin tottuu ajan myötä eivätkä ystävänikään oleta, että olen tapaamisissa yhtä täsmällisesti paikalla kuin ennen. Jos joku kysyisi, miltä minusta tuntuu olla äiti, tiivistäisin sen ehkäpä tuohon seuraavaan lauseeseen. Äitiys tuntuu siltä kuin tarpoisi suossa eteenpäin, kärsisi autocorrect-toiminnosta sekä teksti- että puhemuodossa ja eläisi jonkinlaisen aikaportin vierellä, joka vuorotellen nopeuttaa ja hidastaa päivien kulkua. Äitiys on kaikkea tuota, mutta niin, että saa kokea olevansa suorittamassa maailman tärkeintä tehtävää.
Siksipä sen sijaan, että kirjoittaisin tänään näppäimistö napsuen pitkää postausluonnosta painokäyristä tai lastenvaunuista, suljen tämän tietokoneeni ja opetan vieressäni naureskelevan poikani päristelemään. Mukavaa iltaa teillekin! 🙂
Pirita
Oh, mutta mikä siis tuli prinssille nimeksi? Vai onko se jossain nyt julkaistu niin etten vaan huomaa..? O.O
Oot niin maailman ihanin blogin kirjoittaja, mutta minun (täysin subjektiivinen asia) näkökulmastani blogista vaan jää niin paljon puuttumaan ilman vauvan kuvia ja kaikkia ilmeitä ja piirteitä, että ehkä sanon nyt teille heipat ja toivotan sinulle oikein ihanaa syksyä poikasen kanssa <3
Pitää kyllä joskus taas tulla kurkkimaan, että mitä teille kuuluu 🙂
Terkuin,
Pirita
http://www.aurinkoisiaaamuja.blogspot.fi
Iina / Bebe au Lait
Kiitos! Samoin sinulle. 🙂
nasu86
me tilattiin kiitos kortit ifolorilta ja siellä on vielä huomenna kuvatuotteet tarjouksessa 🙂
itse muistan myös sen totaalisen väsymyksen, epäilin jo itsellä kilpirauhasen vajaatoimintaa sen takia. mutta enää ei ole pitkään aikaan olleet sanat hukassa tai muuta.
nyt järkkäilen parinviikon päästä olevia ensimmäisiä synttäreitä pojalle <3
älä ressaa blogin takia! sinulla on nyt paljon tärkeämpääkin miettimistä <3
Iina / Bebe au Lait
Oi, ensimmäiset synttärit! Onneksi niihin on vielä hetki aikaa täällä, tähän putkeen en jaksaisi järkkäillä yhtään mitään. 🙂
Lotta
Helpottaako yhtään, jos kerron, etten ole yhdenkään kummilapseni ristiäisten jälkeen saanut kiitoskorttia, enkä sellaista myöskään osannut kaivata? Ainakin minun näkökulmastani ristiäiset ovat niin lähipiirin juhla, etteivät ne lukeudu kiitoskorttikategoriaan. Vähän kuin vaikka syntymäpäivät, sellaiset joita vietetään perheen kesken, eikä isojen kotibileiden merkeissä. Ei sillä, että kotibileistäkään kiitoskorttia odottaisi.
Iina / Bebe au Lait
Niin minäkin ajattelin, mutta sitten tuli mieleen, että omille isovanhemmille olisi mukava lähettää kortti, jossa on lapsen kuva ja nimi, niin kiitoskortit menisivät vähän “samalla” siinä. 🙂
tttuuu
Se on Iina ihan ok. Oikeesti. Oikeestaan oon halunnu sanoa tän sulle jo pitkän aikaan. Tykkään tästä nykyisestä susta.
ps. Pettämätön tää spostitunnisteeni?:D
Iina / Bebe au Lait
Meinasi lentää teet näppikselle tuosta sähköpostiosoitteesta! 😀
Lauraa
En on vieläkää lähettäny rippijuhlista kiitoskortteja ja siitähän on aikaa 3,5 vuotta.. 😀 se on vaan niin vaikeeta! Iskä naureskelee et jos sais tänä kesänä lähetettyy ne samalla yo-juhlien kiitoskorttien kans, mut saapa nähä muistanko ees niitä 😀
Iina / Bebe au Lait
VOITIT! Mutta kun niin moni asia menee niiden edelle ja muita selityksiä. 😉
Sanna
Todella osuva (ja hauska) kuvaus äitiydestä! Tuo tekemättömien asioiden lista, ajatusten katkeilu ja oman ajan puute ovat niin tuttuja juttuja. Jos on vielä pätkänukkujan äiti, niin eihän sitä välillä tiedä mihin sitä ensimmäisenä säntäisi kun saa pikkutyypin nukkumaan… Ihana kuitenkin lukea, että sulla on prioriteetit kohdillaan – mikä voisi olla tärkeämpää kuin päristelemään opettelu! (Sen taidon opettaminen kyllä saattaa kaduttaa siinä vaiheessa kun porkkana/bataatti soseet päristellään ympäri keittiötä :))
Iina / Bebe au Lait
Totta! Soseet lentävät varmasti mukavasti ympäriinsä. <3
Susu
Eli olet aivan normaali äiti ❤ et yli-ihminen joka tekee kaikki asiat niinkuin elokuvissa, väsymys kuuluu asiaan ja vauvasi asiat on niin hyvin että hän jaksaa seurustella päivisin ja nukkua öisin. Sitten tulee vaihe kun taas nukuttaa päivisin. Älä ota stressiä blogeista. Minusta sä olet jopa liikaa (vain hyvällä tarkoitan) liian useasti päivittänyt ja nyt on aika hengähtää.
Halit!
Iina / Bebe au Lait
Tämä on kyllä outoa, kun rutiinit muuttuvat niin usein, etten oikein tiedä, voiko niitä edes rutiineiksi kutsua! 😀
Laapa
Minä keksin jo, mikä on sen väsymyksen juju: oppii keskittymään olennaiseen. Oppii, että voi ja on jopa suotavaa mennä siitä, mistä aita on matalin. Kun ei jaksa oikein muuta. Niin että päristele rauhassa, kyllä blogit ja kiitoskortit ja pyykit ja tiskit aina voi vähän aikaa odottaa… 🙂
Iina / Bebe au Lait
Siivouksen kanssa noudatan jo tuota filosofiaa! 😀
Siiri
Öö ei nuku päiväunia? Tuskin kestää hereillä koko päivää? 😮
Iina / Bebe au Lait
Ainakaan minä en laske sitä päiväuneksi, jos nukahtaa tissille 5 minuutiksi ja herää heti, kun laskee omaan sänkyyn. 🙂
Minttu
Heeei, kerro mitä mieltä oot tosta polaroidkamerasta? Myö ollaan mietitty sellaista häihimme, että vieraat voisivat ottaa itsestään kuvan ja liimata sen vieraskirjaan 🙂 oliko tuo kamera hyvä?
Iina / Bebe au Lait
Todella hyvä, MUTTA nuo kuvat ovat jäätävän kalliita. Taitaa maksaa n. 2 euroa kuva. O_o
Minttu
No kun mäkin mietin, että tuo filmi taitaapi olla se kallein juttu siinä kamerassa… mutta jos tahtoo, ja jos mun häämekko maksoi vaan parisataa euroa niin saako?! 😀 (olen kuullut olevani VIELÄ suhteellisen rento morsian, saa nähdä miten käy ensikesänä sitten)
Iina / Bebe au Lait
SAA! Kyllä juhlakuvat ovat sen arvoisia. <3
E
Blogi on viimeinen asia josta kannattaa stressata! Joten keskity siihen ihanaan pikku kullannuppuun, se on pikkuinen vain hetken! Niin mäkin teen 🙂
Iina / Bebe au Lait
<3
anonyymi
Edes pöytäliinan olis voinu silittää…
Iina / Bebe au Lait
AIJAA! Mun ei annettu, kun oli kuulemma hyvä noin. 🙁
susu
Whaat? Olisit nyt Edes kuvaa varten Iina silittänyt jos et juhlia… Voi huoh. Anonyymi nyt relaa vähä..huh.
Iina / Bebe au Lait
Netissä ei relata, netissä nillitellään tuntemattomille! 😀