Huhheijaa! Tänään olikin sellainen päivä, etten kyllä olisi osannut heti odottaa. Sen siitä saa, kun kehtaa hengähtää ja todeta ystävälle, että meillä on vauvan kanssa sanaton sopimus, että aamukuuden aikaan syödään ja sitten nukutaan muutama tunti niin, että äiti juo aamukahvin rauhassa ja ehtii vastata sähköposteihin. Tätä rutiinia toistui kolmisen viikkoa ja vähän ylikin. Tänään vauva sitten päätti, että äiti ei ole kahvikuppostaan ansainnut, vaan puoliviideltä aamuyöstä aloitettiin imetysmaraton, joka jatkui iltakuuteen. Tällä hurjalla aikavälillä vaippa vaihdettiin tiheään ja tissille piti päästä monta kertaa tunnissa. Aina siihen nukahdettiin, mutta muutaman minuutin päästä herättiin, ja taas oli nälkä.

Kävin jo epätoivoissani muutamaankin otteeseen lämpimässä suihkussa ja turvauduin jopa tuoremehukikkaan, jotta maitoa riitti koko päivälle. Epätoivo alkoi silti iskeä joskus neljän pintaan, kun tuntui, ettei vauva vaan saa ruokaa tarpeekseen. Huvikseen raukka ei edes lutkuttanut, vaan imi kuin mikäkin nälkäkuoleman partaalla oleva monsteri. Arvatkaa vaan, kävikö korvikkeella täytetty tuttipullo mielessä? Kävi, mutta sinnittelin luomumaitovarastoineni, koska joku oli juuri viikonloppuna vihjaissut, että kolmen viikon iässä saattaa iskeä hetkellisesti suurempi tarve maidolle.

P8130004 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pisimmätkin maratonit päättyvät kuitenkin aikanaan ja niin myös tämä. Ratkaisu, jonka isi keksi, on tosin hieman harmaalla alueella. Ainakin, jos vertaa suunnitelmiin, joita olin päässäni rakennellut tuttiaikataulutukselle. Niinpä. Siinä se rakas nyt vihdoin tuhisee tutti suussa(, vaikka äidin sydäntä kirpaisikin antaa se, kun kaino toiveeni oli tosiaan vältellä tuttia mahdollisimman pitkään). Selvisipä tällä kokeilulla, ettei kyseessä tainnutkaan olla ihan pelkkä nälkä tai jano. Pfuuf!

Edit: Tuttihan toimi sitten tasan 10 minuuttia. Maratonin loppuajaksi saatiin kunnioitettavat 18,5 tuntia. Lopulta rakkauspakkaus nukahti sinnikkään imettämisen ansiosta. Kiitos ja anteeksi.