Tein viime viikolla muutamia havaintoja vauvoista (minkä jälkeen päädyin kuvaamaan tekstin sekaan pehmolelukissaa poseeraamassa vauvatarvikkeissa) ja kirjailin niitä huvikseni ylös:

  • vauvat painavat aina vähintäänkin tuplasti sen, minkä painoisilta näyttävät. Mietin vaan, mistä vauvat on tehty, kun samaa kokoluokkaa oleva rautaklönttikin tuntuu jotenkin kevyemmältä.
  • vauvoista lähtee aivan uskomattoman kova ääni. Vähän kuin autojen varashälyttimistä. Tai ehkä se on se yllätysmomentti.
  • vauvat ovat heti paljon ilmeikkäämpiä, jos niillä on selkeät kulmakarvat. Tästä esimerkkinä suloinen tuttavaperheen vauva, jonka ilmeet naurattavat vielä näin jälkikäteenkin muisteltuna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P1010002

  • se, joka väitti, ettei vauvankakka (tai vielä parempaa, ettei oman vauvan kakka) haise, valehteli. Äiti, valehteleminen on rumaa.
  • on äärimmäisen vaikea uskoa, että vauvan sisäelimet ja kaikki elintärkeät ruumiinosat ovat todella kehittyneet jonkun kohdussa. Se ei vaan jotenkin käy järkeen!
  • ihminen tuntee itsensä heti jotenkin paremmaksi, jos hän onnistuu pitelemään jonkun toisen vauvaa ilman, että vauva itkee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAP1010003

  • omassa vatsassa vauva tuntuu olevan vielä suhteellisen helposti turvassa, mutta voi kauhistus ajatusta siitä, että vauva syntyy ja sitä pitää suojella kaikelta mahdolliselta. Järkihän siinä lähtee! Kuinka jotkut äidit osaavat ottaa niin kadehdittavan rennosti?
  • vauva-nimitys on hyvin harmaalla alueella käytetty. En vieläkään tiedä, missä vaiheessa vauvaa voi alkaa sanoa vauvaksi ja missä vaiheessa vauva lakkaa olemasta vauva.
  • vaikka vauvat ovat pelottavia kaikessa hauraudessaan, tunnen itseni mielettömän onnekkaaksi, että minulle sellainen on suotu. ♥