Mitä tapahtuu synnytysvalmennuksessa vol. 2
Toinen perhevalmennuskerta on takana ja oikeassahan ne ihmiset olivat, kun etukäteen vinkkasivat, että tämä ei ole niin hyödyllinen kuin ensimmäinen valmennuskerta. Kolmas kerta meillä on vasta ensi viikolla, joten siihen en osaa vielä näitä ensimmäisiä tapaamisia verrata. Kirjoittelen toki senkin tapaamisen jälkeen tuntemuksiani ylös, jotta kaikki asiasta kiinnostuneet pysyvät kärryillä, missä mennään. Itse olen ainakin suurella mielenkiinnolla lukenut muiden bloggaajien perhevalmennuskokemuksia. Ne heittelevät niin laidasta laitaan!
Toisen tapaamisen teemana oli vauva-arki. Aiheena oli löyhästi se, miten vauva muuttaa syntymällään vanhempiensa elämää ja miten muutoksiin voisi hieman varautua etukäteen. Käsittelimme myös vauvan vanhempien parisuhdetta sekä rooleja ja sitä, miten suhde muuttuu vauvan myötä. Kauhistuin hieman, kun niin monen mielestä vauvan jälkeen tuntuu, ettei suhde ole koskaan voinut niin huonosti. Meillä räiskyy muutenkin ja seisomme mieheni kanssa molemmat hyvin järkkymättöminä mielipiteidemme takana, joten ehkä meille tekisi hyvää opetella kompromissien perusteet jo ennen vauvan syntymää.
Mitä opin aiheesta? Oli ihana kuulla jonkun toteavan ääneen, että koska vauva on alussa hyvin kiinni äidissä, isä voisi suosiolla ottaa kotityöt hoitaakseen. Tämä on ollut asia, joka on vaivannut minua, sillä olen miettinyt, kehtaisinko pyytää mieheltäni tuollaista “kotityöjakoa”. Pitää vähän punnita sitäkin, kuinka paljon mies voi tehdä töitä vauva-aikana, jotta saan kaiken tarvitsemani avun ja jotta isäkin saa viettää aikaa uuden tulokkaan kanssa pieneen persoonaan tutustuen.
Parasta valmennuskerrassa oli ehdottomasti oppitunnillemme pyydetty vieras, joka oli siis melkoisen tuore äiti. Mukanaan tällä äidillä oli muutaman kuukauden ikäinen lapsi, jota saimme sitten ihailla (älkää naurako, tuijotin pikkuista ainakin 20 minuuttia typerästi hymyillen). Äiti kertoi vauva-arjesta, synnytyksestä ja muista tuoreen äitiyden ajatuksista. Saimme myös kysyä häneltä vauva- sekä äitiysaiheisia kysymyksiä. Oli mukava kuulla, mitkä terveydenhoitajien ohjeista olivat toimineet arjessa ja mitkä eivät. Samalla sitä huomasi, että toimintatapoja on todella monia eivätkä ne silti ole välttämättä toisiaan huonompia.
Mitä en oppinut aiheesta eli mitä unohdin kysyä? Mitään ei jäänyt oppimatta, mutta vaikka terveydenhoitajat korostivat valmennuksessa jokaisen vauvan olevan yksilö, oli tarjolla makuuni ehkä liikaa kaavioita. Ei kai ihan tosissaan vauvan päivärytmiä voi piirtää vuorokausipiirakkaan ja sitten vaan todeta, että suurilta osin joillakin ehkä vauva-arki menee näin? Ihmiset, joille tuollaiset kaaviot jäävät helposti päähän, saattavat oikean arjen alkaessa kokea aikamoisen romahduksen pilvilinnoista, jos vauva toimiikin aivan toisella rytmillä kuin mitä perhevalmennuksessa kerrottiin.
Kuvituksena tässä postauksessa on mielestäni kiinnostavia aukeamia ensimmäisellä valmennuskerralla jaetuista materiaaleista eli Vanhemmaksi-työkirjasta sekä ensimmäisen tapaamisen aiheena olleisiin imetysasioihin keskittyvästä äidinmaitokirjasesta. Muistin kuin muistinkin pyytää nämä nyt mukaani, kun ne viimeksi jotenkin unohtuivat. Tuo vauvan sydänäänien kuuntelu kotona jäi varsin vahvasti mieleen, joten nyt, kun saimme tuon työkirjan ja sen mukana ohjeet kuunteluun, sitäkin tuli testattua. Pikkuisen liikkeet näkyvät jo ihan paljaalla silmällä ulkopuolisillekin, mutta sydänääniä saa hieman metsästää vessapaperirullan kanssa. ♥
Marizka
Jopas on erilaisia perhevalmennuksia. 🙂 Meillä ensimmäinen kerta käsitteli loppuraskauden hyvinvointia eli lähinnä näitä kolotuksia ja jomotuksia ja suonikohjuja ja mitä näitä nyt onkaan. Toinen kerta oli synnytys, missä oli kätilö kertomassa kuinka etenee ja mitä kivunlievityksiä on ja koska lähdetään sairaalaan ja katsottiin synnytysvideo. Viimisellä kerralla oli lapsen hoito eli kaikki synnytyksen jälkeinen elämä; kanniskeluasennot, kylvetys, vaippaihottumat… Ei meillä mitään ryhmäkeskusteluja ollut tai omien tuntojen pohdiskelua. 🙂
Iina / Bebe au Lait
Oi, tulisipa meillekin loppuraskauden hyvinvoinnista asiaa! Meinaa seota pää välillä, kun on alaselässä hermo niin jumissa, ettei aina onnistu kävelykään normaalisti. Synnytykseen keskitytään meillä kuulemma seuraavalla kerralla. 🙂
JennL
Mun perhevalmennuksesta on aikaa 10 vuotta ja todella on meininki muuttunut ja parempaan suuntaan selkeästi! 🙂 Muistan omastani oikeastaan sen viimeisellä kerralla näytetyn synnytysvideon, jossa todella näytettiin epiduraalin laitto.. en suosittele katsomaan mikäli moista vielä näytetään (piikkikammoiselle varsinkin aikamoinen shokki!).. sen jälkeen jännitin epiduraalin laittoa aivan kohtuuttomasti, mutta voin todeta että ei kannata jännittää. Hetken homma ja niin loistava helpotus ettei tosikaan. Samoin spinaalia voin suositella, nopea ja mikä autuus siitä alkaakaan 🙂
Meillä sattui kohdalle ensimmäistä lasta odottaessani onneksi aivan ihana neuvolantäti, jolla oli itselläkin neljä lasta. Hän kertoi heti alussa, että vauva saapuu teidän elämäänne ja oppii kyllä teidän tavoillenne, vaikka toki ne hieman muuttuvatkin. Esikoiseni syntyessä ja hänen tullessaan kotikäynnille, kyseli vähän rytmeistä ja kertoi heti, että nyt ne muutetaankin sitten samantein.. ja hyvin nopeasti meidän bebe nukkui yöt ja valvoi päivät sen mitä nyt vastasyntynyt valvoo.. mutta voisin suositella tuota omien hyvien kokemuksien mukaan, että käännätte rytmiä heti alusta niin, että vauva valvoo alkuillasta pidemmän pätkän ja siitä johtuen nukkuu paremmin yönsä (eikä kuku tunteja hereillä yöllä).
Anteeksi pitkä avautuminen 🙂
Iina / Bebe au Lait
Hyvä neuvoja ei saa koskaan pyytää anteeksi! Tuo vinkkisi saatta pelastaa loppuraskauteni, sillä piikkikammoisena jo yksi video voi aiheuttaa aikamoisen stressin. Kiitos siis varoituksesta. <3
Marizka
Ei meillä ainakaan synnytysvideolla suoraan synnytystä näkynyt, eikä mitään piikkejä tms. Itse ponnistusvaihetta oli vähän aikaa kuvattu sivultapäin ja tietysti vauva kuvattiin heti syntymisen jälkeen vähän verisenä, mutta muuten ei kyllä näytetty mitään! Itsekin sitä pelkäsin näin piikki- ja verikammoisena, mutta ei siinä mitään “ällöttävää” näkynyt, eikä saanut enempää pelkäämään synnytystä. 🙂 Toki Turussa voi olla eri video käytössä, mutta luulisin, että ne on joka paikassa vähän siistitty. 🙂 Eikä kannata sitä epiduraalia pelätä, ei tunnu miltään ja sen jälkeen ainakin itsellä oli kaikki kivut poissa ja otin jopa tunnin torkut ennen kun oli aika ponnistaa. 🙂
Iina / Bebe au Lait
Joo, mulle tuo pätkä riitti jo. Hrr… Jotenkin ajattelen, että mitä vähemmän tiedän (ja NÄEN) muiden synnytyksiä, sitä levollisempana voin mennä omaani. 🙂
Minttu-Maaria
Mä kuolisin jos joutuisin tuollaiseen valmennukseen! Niin turhaa mun mielestä enkä ole koskaan tykännyt mistään tuollaisista jutuista. Tuollaisen sijaan pitäisi selvittää tuoreille äideille, miten tehdään arkiruokaa, miten pyykkiä pestään ja kotia ja myös vauvaa hoidetaan. Terveisin: Joka päivä uusavuttomuuteen työssään törmäävä kotitalousopettaja.
P.S. En ole raskaana enkä aio olla, mutta pidän tyylistäsi, suorasukaisuudestasi ja rehellisyydestäsi niin paljon, että seuraan vauvablogiasikin 🙂 Hirveen mielenkiintoinen, ihan uusi maailma!
Iina / Bebe au Lait
Haha, kiva kuulla! Eihän sillä syyllä niin väliä. 🙂
Ja hei, mä olisin kärppänä kyllä tuolla kuvailemallasi kurssilla! Martat saattavat jotakin samantyylistä järjestääkin?
nasu86
meidän suhde ainakin on muuttunut mutta ei huonompaan suuntaan missään nimessä pojan myötä. <3 minultakin voit kysellä jos jotain tulee mieleen, en ole expertti mutta ehkä jossain asioissa voin olla avuksi 🙂 olen itsekkin piikki kammoinen mutta kummasti sitä karaistuu kun on tosi kyseessä 🙂 minulle laitettiin niin epi kuin spinaalikin sekä joka aamu otettiin verta kun seurattiin tulehdusarvoja sekä kipupiikkejä sain supistuksiin muutamana yönä. itse en kokenut valmennusta tai perhevalmennusta tarpeellisena. kävin sairaalassa valmennuksessa eikä sieltä juurikaan saanut uutta tietoa. mutta tämä teidän käymä kuulostaa ihan hyvältä ja on paljon asiaa 🙂
Iina / Bebe au Lait
Minäkin luotan tuohon, että tositilanteessa kaikki muu on niin paljon tärkeämpää, ettei piikkejä edes ajattele enää. <3