Vaikka en ole koskaan kokeillut tupakkaa, en ole millään tavalla jaksanut saarnata aiheesta muille tai häiriintyä, jos joku ystävistäni polttaa. Nytpä on tilanne toinen, sillä hajuaistini on raskauden ansiosta noin satakertaistunut. Aivan sama, vaikka ihminen on polttanut monta tuntia sitten, pessyt kätensä muutaman kerran sen jälkeen ja käynyt vielä suihkussakin, haistan välittömästi tupakan. Raitiovaunussa joudun siirtymään kauemmas ihmisistä, jotka haisevat tupakalta. Jos viereen istuu tupakoitsija, koetan hengittää toiseen suuntaan. Tupakan haju ahdistaa ja oksettaa mielettömän paljon.

Ihmisten, jotka polttavat, välttely ei ole helppoa. Toivon todella, että hajuaistini normalisoituu raskauden etenemisen myötä, sillä tällä hetkellä julkiset kulkuneuvot, toimistotilat ja muut hajukokoelmapaikat tuntuvat helvetin esikartanon röökikopilta. Näistä ihmisistä en voi oikein valittaa kuin pääni sisällä, sillä Suomi on vapaa maa, mutta niille tyypeille, jotka puhaltelevat vieressäni savua minua kohti, tekisi mieli avautua. Missähän ne tyypit olivat silloin, kun jo ala-asteella puhuttiin passiivisesti tupakoinnista? En vieläkään tajua ylipäätään sitä, miksi joku tahtoo polttaa, mutta se nyt on eri tarina.

Vaikka tupakansavu ällöttää minua, se ei ole suurin ongelma tässä tapauksessa. Television dokumentissa verrattiin tupakansavun hengittämistä (kyllä, jopa passiivista) siihen, että äiti kiertäisi vauvansa napanuoran niin tiukalle, ettei kohdussa kasvava lapsi saa sen kautta happea. Voin vaikuttaa siihen, etten itse tupakoi, mutta valitettava fakta on, ettei muita ihmisiä kiinnosta jonkun raskaus, kun mielessä on pakolliset hermosauhut. Surullista, mutta totta. Polttelijoiden välttely jatkuu siis edelleen.

P6270169 2 kopio

(mekko ja laukku saatu)