PR-TAPAHTUMA / FINNKINO

Ensimmäinen elokuva, jonka näin elokuvateatterissa, oli Aladdin. Toijalan pienessä elokuvateatterissa se tuntui jännittävältä ja uppouduin tarinaan täysin. Rakastuin päähenkilöön ja opettelin laulut ulkoa. Noihin aikoihin popparit tehtiin kotona kattilassa mukaan, koska paikan päältä ostetut leffaeväät olivat sikahintaisia. Silti lama-ajan lapsena en koe, että olisin jäänyt mistään paitsi, ja olen vasta vanhempana ymmärtänyt, kuinka erilaisen lapsuuden tarjoan pojalleni omaani verrattuna. Joissakin asioissa koen pystyväni tarjoamaan parempaa, mutta joidenkin asioiden kohdalla hieman haikailen “vanhoja hyviä aikoja” kuten sitä, että kännykän sai vasta, kun meni yläasteelle. Sitä ennen sellaista ei edes tarvittu.

Tämä katsomamme elokuva oli Finnkinon kutsuvierasnäytös kuten postauksen alussa lukee eli saimme liput ja popparit ilmaiseksi. Itse elokuva oli nimeltään Ihmeiden puisto, josta meidän koko perhe tykkäsi. Juoni oli aika kliseinen ja väänsin muutamat itkutkin leffan aikana, mutta ensimmäiseksi elokuvaksi tämä oli hyvä valinta, koska lapsi ei tarvitse mitään monimutkaista viihtyäkseen. Vain kerran poika tarttui käteeni, kun elokuvan pahoiksi noidutut lelut jännittivät.

Näin ensimmäisestä leffakäynnistä selvittiin kunnialla:

  • painotin, että ennen elokuvaa on käytävä vessassa, ettei leffan aikana tule yllättäen hätä. Silloin elokuvasta jää osa näkemättä, sillä toisin kuin kotona, leffaa ei voi “pausettaa” tai kelata. Tätä oli pojan vähän vaikea ensin ymmärtää.
  • söimme vatsat täyteen ennen leffaa, jotta lapsi ei söisi karkkiövereitä tyhjään vatsaan. Herkkuja sai tietysti syödä, mutta niitä ei ahmittu järjettömiä määriä.
  • tarkistin elokuvan ikärajan (K7). Ikärajoissahan maksimissaan kolmea vuotta suositusikärajaa nuorempi pääsee aikuisen seurassa katsomaan elokuvaa, jonka ikäraja on 7, 12 tai 16 vuotta eli meidän 5-vuotiaalle tämä 7-vuotiaiden elokuva oli OK. Tämä sääntö ei tosin päde K18-elokuviin, vaan niissä ikäraja on ehdoton.
  • sovimme, että leffassa saa kuiskia, jos tulee kysyttävää, mutta koetamme olla häiritsemättä muita katsojia. Onneksi suuri osa yleisöstä oli lapsia. Oli silti hauska huomata, että kovimmat naurut tulivat takanamme istuvilta aikuisilta naisilta.
  • mietin elokuvan pituuden sopivaksi. Jälkiviisaana sanoisin, että himpun alle tunnin elokuva olisi optimaalinen 5-vuotiaalle, mutta en tiedä, onko sen pituisia elokuvia juurikaan ohjelmistossa. Tämäkin meni, mutta hieman “tylsemmässä” kohdassa poika kysyi kerran, lähdetäänkö kotiin.

Mikä oli ensimmäinen elokuva, jonka katsoit elokuvateatterissa? :)