KAUPALLINEN YHTEISTYÖ / UNELMA ITSESTÄ -VALMENNUS

Vieläkö muistat verkkovalmennuksen, johon lähdin mukaan alkuvuodesta? Ensimmäisessä yhteistyöpostauksessa avasin kurssin ideaa ja määrittelin, mikä unelmani on, toisessa postauksessa kerroin edistymisestäni ja tarkensin hieman suunnitelmaani tyytyväisenä edistyksestäni, mutta fiilikset olivatkin yllättäen hyvin erilaiset kolmannessa postauksessa. Mutta mitä tällä hetkellä kuuluu?

Unelma itsestä -verkkovalmennus kesti 4 kuukautta. Olin välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivinen Facebook-ryhmässä. Pahan tilanteen edessä käännyin aina suoraan kurssin vetäjän puoleen ja itse asiassa tämä vahvisti erästä huomiota, jonka kurssin aikana itsestäni tein. Sen sijaan, että heijastelisin oloani ympärilleni tai kuuntelisin sisintäni, kaipaan usein jonkinlaista auktoriteettia, joka jakaa minulle viisauttaan. Kaikista kuopista kuitenkin selvittiin lopulta ja outo paha olokin alkoi helpottaa. En enää itke salaa suihkussa.

Viimeiset viikot menivät kurssista suoraan sanoen vähän ohi, sillä töissä oli ruuhkaa ja elin juurikin tuota outoa aikaa, kun mikään ei tuntunut miltään, mutta silti tuntui jotenkin pahalta. Keskityin töihin ehkä intensiivisemmin kuin koskaan, jotta ajatukseni eivät poukkoilisi. Juuri, kun aloin vajota sellaiseen surulliseen itsesäälin suohon, ettei työtäni varmaankaan edes juuri arvosteta (ja muita huijarisyndrooman oireita, krhm), pomoni läväytti ruudulle bonuksen ja palkankorotuksen.

Elämäni osa-alueet, joille kaipasin kurssilta vahvistusta, olivat ajanhallinta, liikunta ja henkinen hyvinvointi. Ajanhallinnassa olen huomattavasti parempi, joten sen kohdalla onnistuin kehittymään eniten. Konkreettisesti asetin esimerkiksi Netflix-rajoituksen itselleni yhteen jaksoon per ilta. Tarkensimme myös mieheni kanssa perheen aikatauluja niin, että teemme enemmän asioita vuoritellen eikä sillä jaolla, kummalle jokin asia on luontasempi tai miellyttävämpi tehdä. Arvaapa, kuka siinä pelissä tekee enemmän, kun on ollut kolme vuotta lapsen kanssa kotona ja sinä aikana oppinut kikan jo toisenkin. Niin, tuleehan se luonnostaan, kun on opetellut sen.

Parhaat pisteet annoin kurssin alussa osa-alueille työura, ulkonäkö ja itsevarmuus. Tällä hetkellä töissä menee paremmin kuin koskaan, mikä on vaikuttanut myös itsevarmuuteeni. Ulkonäönkin suhteen mentiin vielä enemmän plussalle, sillä kuten tässä postauksessa kirjoitin, päivettynyt iho tuntuu vaikuttavan ulkonäkööni ja itsevarmuuteeni taikasauvan tavoin. Heikkojen osa-alueiden lisäksi myös ne aihepiirit, joiden koin olevan kunnossa, vahvistuivat entisestään.

Mitään taikakeinoja en kurssilta saanut, mutta opin kaivamaan vastauksia sisältäni paremmin auktoriteettihahmoon tukeutumisen sijaan. Edelleen pallottelen ajatuksia välillä milloin kenenkin kanssa. Yleensä tahdon jutella sellaisen ihmisen kanssa, jota jollakin tavalla ihannoin tai pidän esikuvanani. Toivottavasti tämä taito kehittyy ajan kanssa vielä lisää. En malta odottaa, opinko valjastamaan epävarmuuteni edukseni.

Yksi oppi tai ohjenuora jäi mieleeni todella vahvana. Keksin sen itse, minkä vuoksi se sopii täydellisesti juuri minulle: “Hyväksy, että jotkut asiat pitää tehdä eri tavalla kuin muut ne tekevät, ja muista, ettei se ole tekosyy jättää niitä kokonaan tekemättä.”

Haluaisitko voittaa itseopiskeluversion Unelma itsestä -verkkovalmennuksesta? Sen voi aloittaa milloin tahansa ja käydä omassa tahdissa. Kommentoi tähän postaukseen 9.6.2019 kello 22:00 mennessä, miksi koet tarvitsevasi kurssin! :)

Edit: Onnea nimimerkki Kirmi! Sinulle on juuri lähetetty sähköpostia. Kiitos myös muille osallistujille.