Suunnitelmia viikonlopulle
En malta odottaa lauantaita ja Anskun blogisynttäreitä! Pääsen pitkästä aikaa johonkin tapahtumaan ilman lastenvaunuja, joten aion ottaa kaiken ilon irti. En vaan osaa millään päättää, mitä pukisin ylleni. Kaapin uumenissa on niin monta mekkoa, jotka ovat odottaneet odottamistaan, että pääsevät ulos korkokenkäystäviensä kanssa. Eräskin punasävyinen satiinimekko suorastaan kiljuu öisin, että tahtoisi päästä näkemään Helsingin katuja punaisten kiiltonahkakorkkareiden seurana. Ja entäpä musta haalari sitten? Se tosin vinkkasi, että tahtoisi mieluummin Magnum-jäätelöbileisiin pinkin huulipunan kaveriksi, mutta katsotaan. Eräs pinkki Guessin mekkokin nimittäin protestoi vaatehuonevankeutta ja yrittää kovastikin vakuuttaa olevansa hyvä synttärijuhlamekkoehdokas. Niin paljon vaatteita, niin harvoin juhlia.
Jos joku miettii tässä vaiheessa näiden kuvien ja tekstin yhteyttä, sitä tuskin lienee olemassa. Tai ehkä aasinsillalla saadaan nostettua esille mukava tieto, että vaikka sokerimunkit paisuvat, bloggaajan omat munkit litistyvät. En minä tiedä, kunhan tarvitsin kuvituskuvia! Tuntuu, ettei kameraa viitsi kantaa nykyään edes mukana missään. Hyvä, kun viitsin käydä lanseeraustapahtumissakaan enää. Joskus, kun jossakin tapahtuu jotakin hyvin erityislaatuista, käyn kurkistamassa, mistä on kyse, mutta muuten arkeni täyttyy vaunuttelusta, sisustusprojektista, ystävien tapaamisesta ja kaikenlaisesta puuhasta, jota olisin kymmenen vuotta sitten pitänyt kuolettavan tylsänä.
Synttäreiden lisäksi viikonloppuna on luvassa netistä tilaamieni mattojen mallailua uuteen asuntoomme (hohhoijaa) ja ensimmäisen äitienpäiväni viettämistä (oikeasti, hohhoijaa). Kuinkakohan kauan puhun tästä kodista uutena, kun muutosta on jo monta kuukautta, mutta siltikin tämä on muka uusi asunto? Ehkä se johtuu siitä, että olemme olleet paljon poissa kotoa vanhempieni luona, kun remonttipöly ei tee kovin hyvää vauvalle eikä kieltämättä kyllä omillekaan hengitysteilleni. Onneksi en ole se astmainen ja allerginen tyyppi meidän perheessämme, muuten olisin jo tukehtunut useasti rappukäytävässämme leijailevaan kivipölyyn. Vinkkinä vaan, että jos joku aikoo rakentaa kerrostaloa, tehkää se hissi suosiolla heti eikä näin jälkikäteen.
Postauksen hämmentävän hyväntuuliset kuvat on otettu suunnilleen viikko sitten, kun paistoin munkkeja mieheni äidille. Jos resepti kiinnostaa, se löytyypi täältä. Ensikertalainen selviytyi munkkihaasteesta hienosti. Kuitenkin tahdoitte tietää, poltinko itseni tai munkit! ;)
hanna
Mua niin harmittaa etten saanut munkkeja tänä vappuna :((( Tosin vedin senkin edestä tippaleipiä että ehkä se hiukan kompensoi :D Ai ihanaa että olet tulossa Anskun synttäreille, mäkin nimittäin jostain kumman syystä sain sinne kutsun ja olen tulossa! Ehkä uskaltaudunkin jopa vielä moikkaamaan, who knows… ;D
hanna
http://www.hannamariav.com
Iina M.
Ensi vuonna voisi huvikseen kokeilla tehdä itse tippaleipiä. EHKÄ. ;)
Laura
Mun on pitänyt monena vappuna tehdä munkkeja, mutta se operaatio tuntuu ja kuulostaa vaikealta ja pelottavalta :D ensi vuonna pitää kyllä uskaltaa testata :).
Itsekin otan huomenna suunnaksi Helsingin ja Anskun blogisynttärit :). Kiva päästä välillä käymään etelä-Suomessakin :)
Iina M.
Siltä se kyllä vaikuttikin etukäteen, mutta rauhallisuudella siitäkin selvittiin. :)
Cherrymarja
Tuota pohdintaa millaisesta elämästä pidin ennen vs. nyt olisi kiva kuulla enemmänkin. Tästä moumou-blogistakin on lapsesi saamisen myötä tullut kovin erilainen kuin ennen. Se on tietenkin ihan ymmärrettävää, mutta paljolti kirjoitukseksi ovat kovin “pintaraapaisuja” random aiheista. En halua sanoa tätä kritiikkinä tai negatiivisena asiana, vaan ihan vain todeta kun olen lukenut blogiasi Jkylän ajastasi asti säännöllisen epäsäännöllisesti. Onko sinulla vielä bloggaamiseen intoa?
Prioriteetit ja elämä tietenkin muuttuvat perheellistymisen myötä. Kiinnostaisi tietää, mitkä ajatuksesi ovat bloggaamisen suhteen. Tsemppiä rempparumbaan! :)
Iina M.
Siitä aiheesta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan! Oikeastaan haaveissa (jos ei olisi mitään rajoituksia) olisi uudistaa kumpainenkin blogi, mutta sellaista mahdollisuutta ei oikein. Harmittaa blogata puoliteholla, mutta itsepä päätin, että nyt on aika olla äiti. Saa nähdä, toteutuvatko suunnitelmat, kun poika menee hoitoon, vai onko silloin jo tiedossa jotakin muuta bloggaamisen tilalle. :)
minäpöö
Tulin myös kommentoimaan että moumou blogisi on kyllä muuttunut todella radikaalistikin äidiksi tulosi myötä. Olen aina tykännyt hirveästi tavastasi kirjoittaa ja käsitellä asioita hyvin realistisesti. Se että et ylläpidä mitään kiiltokuvablogia on hurjan huippu juttu! Mutta tuntuu että sun sielu on siirtynyt tästä blogista vauvablogin puolelle, mikä on kyllä täysin ymmärrettävää. Ihminen muuttuu äidiksi tulon myötä ja ehkä sellaiset asupostaukst mistä tykkäsin hirveesti sulla jää nyt vaan vähemmälle. Asupostaukset siksi että sulla on aina ihanan erilaisia asuja ku tämmösellä keskivertobloggarilla nykyään. Perus hm kamaa (ei siinä että mitään vikaa) mutta sitte aina niitä sheinsidelta saatuja kiinarättejä … Rakastan sun tyyliä siis :D
Ja pahoittelen tämmösestä romaanista, tuntuu ku niin harvoin kommentoin (vois parantaa kyllä tätä asiaa) ei saa sanottua kaikkea mitä haluisi :D Vaikutat ihanalta ihmiseltä ja mahtavalta äidiltä, eikä haittaa vaikka tästä eteenpäin pitäisi lueka iina sielusta sieltä vauvablogin puolelta, kunhan et lopeta! <3
Iina M.
Kyllä sekin päivä vielä tulee, pakko varoittaa. Ja ärsyttää kyllä itseäkin, kun tietää, että olisi paljon enemmän kirjoitettavaa, jos olisi:
a) joku, joka kuvaa niitä asuja
b) kädet vapaana useammin :D