Sen verran vanhanaikainen bloggaaja olen, että varoitan heti alkuun tämän postauksen kuvien olevan puhelinkuvia. Kynnys on edelleen kova julkaista täällä muita kuin kameralla otettuja kuvia, mutta aihe on niin lähellä sydäntäni, että tämä on pakko naputtaa ulos nyt eikä myöhemmin. Kyse on niistä kaikista isoimmista asioista, joita olen kohta 16-vuotiaan blogini kautta saanut. Ja vielä ILMAISEKSI! 😅 Ehkä arvaatkin jo, mistä on kyse..? (Vinkki! Ei kuitenkaan tuosta upeasta kakusta.)

Ystävät. Niistä on kyse. Ihana Jonna, jonka kanssa ajoimme kohti Turkua Jonnan lapset takapenkillä. Sama nainen odotti minua aina Helsingin rautatieasemalla kirjaa lukien, kun matkustin silloisesta kotikaupungistani Jyväskylästä tänne johonkin tapahtumaan. Rakas Salla, johon tutustuin tästä ystäväporukasta ensimmäiseksi ja jonka valmistumista suuntasimme juhlimaan. Ja Veera, oma Veerani, jonka kanssa vietän eniten aikaa tästä ystäväpoppoosta. Kolme niin erilaista naista, kaikki silti tärkeitä. Ja kaikilla on oma paikkansa elämässäni.

Eikä sovi unohtaa muita rakkaita, jotka blogiharrastus elämääni toi. Okei, jossakin vaiheessa tämä oli ammatti, mutta sen tulin todenneeksi, ettei minusta ole yrittäjäksi, joten tämä on harrastuksena sielulleni ravitsevampi kuin ammattina. Kiitos rakas blogi myös Rosasta, Ninasta ja Noorasta, jotka ovat kiinteä osa elämääni. Kiitos universumi, että monen mutkan ja sattuman kautta, blogi antoi myös poikaystävän ja lapselleni maailman parhaan isän. Kaikella lienee tarkoituksensa.

Kiitos blogi kaikesta, mitä olet minulle antanut! 💙