Kuinkas sitten kävikään?
Kaikki oli valmiina odottamassa, kun palasin tänään töistä. Kepeä juhlamekko löytyi Asoksen ALE-osastolta, mekkoon sopivat kengät sain FINSK-ystävämyynneistä ja tyttömäinen kampauskin oli suunniteltu valmiiksi meikkeineen kaikkineen. Ystävä kipaisi jo eilen hakemaan pallomahalle uudet sukkahousut, kun ei sellaisia löytynyt ehjinä omasta kaapista, ja aikaa valmistautumiseen olisi ollut suorastaan runsaasti. Kuvittelin jo, miten kiva on nähdä pitkästä aikaa tuttuja ja päästä vähän ulos. Olisi piristävää nähdä peilistä tutut, iloiset kasvot väsyneiden ja hieman jopa surumielisten sijaan. Sitten todellisuus tuli ja iski vasten kasvoja.
Koko päivän seisomisen jälkeen ajatus korkokengistä tuntui kammottavalta. Selvänä kaikki hiemankaan humalaiset ihmiset ovat aivan älyttömän rasittavia. Ilta venyisi kuitenkin pitkäksi tai vaihtoehtoisesti joutuisin kävelemään yksin kaupungin läpi yöllä kotiin. Sunnuntai, jolle töitä on listattu lähes luvattoman paljon, tuntuisi nihkeältä, kun se pitäisi lauantai-illan sijaan uhrata palautumiselle. Pitäisi siivota kotona, kun kukaan muu ei sitä kuitenkaan tee. Niin siinä sitten kävi, että vaihdoin korkokengät ja juhlamekon lasilliseen ruusulimonadia ja kasaan poppareita. Niin, ja kirjaan, joka tulvii suomalaista muotia. Siivouspäivän aloitan huomenna heti aamusta ennen töitä, mutta tänään otan rennosti. Oikeastaan ei edes harmita. :)
littleB
Mä oon täällä jo muutaman viikon surkutellut kun taas jäi multa gaalailut väliin, mut nyt täällä kotona pörrötossuissani karkkipussin kanssa sohvalla pötkötellessäni alan olla edes vähän sitä mieltä, että kyllä kotonakin voi olla kivaa :)
Ps. Teidän uusi koti näyttää muuten makealta, sen verran mitä kuvissa on vilahdellut! :)
MouMou
Kuulostaa kuule varsin hyvältä vaihtoehtotoiminnalta gaalailulle! <3
nasu86
oikein :) aina tarvii kuunella itseään mutta varsinkin raskaana ollessa se on tärkeää <3
MouMou
Niin se äitikin muistuttelee. :)
Emmi
Hienosti priorisoitu tuossa tilassa ;) http://finestprocrastination.blogspot.co.uk/
MouMou
Sänky vs. skumppabileet. Sänky voittaa! :D
Haituva
Juhlat ovat ihania. Juhliin on kiva pukeutua. Mutta … on hyvä tuntea itsensä ja osata jäädä kotiin nauttimaan lokoisasta oleskelusta, kun takana on pitkä päivä. Ehtii juhlamekon pukea päälle jonain toisenakin päivänä. Nauti popparintuoksuisesta lauantaistasi :)
MouMou
Niin ehtii. Eiköhän niitä juhlia vielä tule. :)
Susu
Kuulostaa siis aivan ihanalta suunnitelmalta minkä toteutit! Popparikulhoja olis ollut hulluilla päivillä mutta nuukuus esti ostamasta niitä. Muutama vuosi sitten etsin kissojen ja koirien kanssa niitä bruka-kulhoja ja löysin lahjaksi valkoisen…puuh!
MouMou
Ne ovat kyllä ihania! :)
Lottie
Mulla on tollanen samanmallinen Brukan SALLAD-kippo ja mä vihaan sitä yli kaiken! Ihan kamalan muotonen ja aina kun koitan tehdä siihen jotain salaattia niin puolet on pöydällä. Onhan se nätti joo, mutta paljoa se ei kaapinperällä ilahduta : D
Kiva kun saa aina lahjaksi kaikkea kallista ja hienoa ja siellä ne sitten pölyttyy Tupperwarejen vieressä kun käytän halpahallikamaa. Pitäis varmaan lahjottaa eteenpäin!
MouMou
Kuvailit juuri Mariskoolini turhuus- ja käyttöasteen! Ymmärrän siis tuskasi. ;)
reetta
Voi että Iina, onneksi olkoon ihan hirmuisesti. ♥ En ole viime aikoina juuri ehtinyt käydä blogissasi, ja oivalsin siis vasta nyt ihan jälkijunassa, että teille on ihan oikeasti tulossa pieni käärö!
Minä hölmö olen tähän saakka langennut aprillipiloihisi joka vuosi (silloinkin, kun ilmoitit alkavasi myydä MouMou-paitoja ja tunnistin kuvan toppien olevan kopioitu Gina Tricotin sivuilta…), mutta tällä kertaa olin kurkistanut yhteen toiseen blogiin juuri ennen tänne tuloa ja saanut sieltä muistutuksen, mitä päivää elettiin. Ehdinkin jo harmitella, miten en päässyt tänä vuonna ihmettelemään omaa typeryyttäni raskausjuksauksesi kohdalla. Mutta eihän se mikään pila ollutkaan. ♥ Jekutus siis toimi tavallaan jälleen :).
Hymyilen nyt täällä ihan hassuna, kun oon niin iloinen sun puolesta! Onnea siis vielä ihan hurjasti :). Ja tunnustan muuten vielä tässä samalla, että oon jostain syystä aina arastellut blogeihin kommentoimista (mistä kumman syystä, sitä en tiedä itsekään), enkä siis sulle tai kenellekään muullekaan ole ennen kommenttia jättänyt – siitä huolimatta, että täälläkin on tullut vierailtua jo monenmonta vuotta, ja tykkään susta ja blogistasi ihan hirveästi. Nyt kuitenkin koin, että tämän parempaa tilaisuutta päättää hiljaisuuteni ei olekaan. Onnea ja ihanaa raskausaikaa siis vielä kerran!
MouMou
Ihanaa, ensimmäinen kommentti. Kiitos! Ja kiitos myös onnitteluista. :) <3
JennL
Tuo oli luultavasti mitä parhain ratkaisu tuohon hetkeen. Kroppakin alkaa raskaana ollessa välillä ilmoittamaan, että lepääminen aina kun vain mahdollista on se paras ratkaisu, sitä se on pienen vauvankin kanssa. Elähän polta itseäsi loppuun töiden kanssa!
MouMou
Kohta alkaa onneksi mammaloma ja voi ottaa tosissaan iisimmin. Sitä odotellessa! :)
Saara
Hyvä päätös. Mekosta olisi kyllä kiva nähdä kuvia kuitenkin :) ja nuo kengät on kyllä to die for <3
MouMou
Niitä on tulossa pian toisessa asiayhteydesä, jos saan jostakin kuvaajan lainaksi! :D
Jenny
Mulla on tuo juuri samainen mekko joka on IHANA päällä! oonkin koittanu pähkäillä kuinka saan sen näyttämään yhtä ihanalta kun tämä pallo on poissa.. ehkä keksin vielä jotain! Onnellista odotusta :)
MouMou
Tuo on siitä hassu mekko, että kuvissa se näytti mallin päällä jopa vähän typerältä, mutta luonnossa se on ihana. :) <3
emzi
Välillä on kiva vaan hengaa kotona :D
PS. Hei, jos joskus tarviit kuvaajaa niin tulen mielelläni. Tuli tässä vaan mieleen. :)
MouMou
Mun kuvaajalle alkaa olla jo aika pahat kriteerit, kun sen täytyy kestää täysin puskista tulevia itkukohtauksiakin nykyään! :D
emzi
Ihan normaalia. Usko pois.
MouMou
:D
imlacking
Mä katoin kans, että Hullareilla oli noita poppari- ja sipsikulhoja. Mä ostin muutama vuosi sitten punaisen popparikulhon miehelle joululahjaksi. Oon yrittänyt etsiä myös muunlaisia popparikulhoja mutten ole vielä löytänyt kun tuon Bruka Designin kulhon sekä yhden muovisen. Toki niitä on tullut muitakin vastaan, mutta ei välttämättä sellaisia jonka haluaisin kotiini.
MouMou
Oh, ne punaiset on ihania! <3
Petronella
Kaksivuotiaan tyttelin äitinä tiedän ton tunteen. Ajatuksena kiva mutta kun on elämässä tärkeämpikin asia alkaa miettiä aina seuraamuksia enemmän. Ja tulee vielä hetkiä kun pää sanoo että on pakko päästä vain todetakseen että se kotisohva olisi ollutkin se paras vaihtoehto:) Tsemppiä odotukseen, muista nauttia joka hetkestä:)
MouMou
Kiitos! Niin se taitaa olla, että oma kroppa tietää parhaiten, mitä tehdä. :)