Sali-ikävä
En olisi uskonut, että tällainenkin tunne osuu heti alkuvuodesta eteeni. Havahdun hetki sitten ajatukseen, miten kiva olisi olla nyt joogatunnilla venymässä tai hikisenä spinning-pyörää polkemassa. Pimeys ei motivoi lähtemään ulos lenkille, mutta kuntosalilla on aina valot eikä tunnelma ole näin mörkömäisen synkkä. Tartuin heti toimeen ja ostin matkakortilleni aikaa, jotta oikeasti tulisi lähdettyä sinne salille taas. Työmatkat kävelen lähes poikkeuksetta, mutta kuntokeskukseni on sen verran kaukana varsinkin tämän kuun muuton jälkeen, että sinne on mentävä julkisilla. Nyt, kun matkat on maksettu etukäteen, niitä tulee paine käyttää.
Sali-innostukseni on kuollut usein faktaan, ettei elämästäni löydy jostakin syystä juurikaan vapaa-aikaa. Syksyn kuntokuurikin kaatui oman yrityksen perustamiseen, kun käsite “vapaapäivä” katosi elämästäni. Onneksi nyt hiljalleen se kamalin kiire alkaa helpottaa. Työpaikalle vaateliikkeelle palkataan kuitenkin parhaillaan uutta työntekijää, joten saisin halutessani vähennettyä hieman työtuntejani putiikilla. Tähän asti suunnitelma kuulostaa todella hyvältä, mutta:
a) nykyinen rahatilanteeni on sellainen, ettei työtunteja olisi oikeastaan varaa kamalasti vähentää. Mutta voisinko luopua jostakin menoista korvatakseni pienenevän palkan?
b) en tiedä, tuntisinko pakottavaa tarvetta viettää vapaa-aikani toimistolla, jos niille päiville ei olisi työvuoroja putiikille. Miten voisi stressata vähemmän yrityksestä?
c) viihdyn putiikilla. Pystyisinkö luopumaan ihanista asiakkaista ja tunteesta, että sisäinen rauha on hetkeksi saavutettu?
Loppuvuosi meni treenailun osalta rehellisesti sanoen ihan pyllylleen. Keskityin töihin ja sen vähän vapaa-ajan selvittelinkin sitten, mikä hemmetti kropassani on oikein vialla, kun öisin sattuu vatsaan ja selkään niin kuin joku yrittäisi lävistää keihäällä. Tai oikestaan sähkötolpalla. Annoin näin paljon erilaisia näytteitä tutkittavaksi viimeksi, kun 15-vuotiaana en päässyt aamuisin sängystä ilman, että meinasin koko ajan pyörtyä ja oksentaa. Syylliseksi paljastui silloin matala verenpaine. Nyt kroppani vaan tuntuu vihaavan minua ja jo sen vuoksi tahdon salille parantamaan oloani. HETI!
Helen
Et varmaankaan halua täällä liikaakaan terveysasioista avautua tai kuulla meidän lukijoiden arvailuja, mutta pakko kysyä että onko sappea tutkittu? Itselläni oli oireena kipu oikean rinnan alla, joka tuntui just siltä että puukkoa tms tungetaan lävitseni selkään asti. Plus ihan kaamea närästys, en voinut ollenkaan syödä tiettyjä ruoka-aineita. Jauheliha ja lohi olivat pahimmasta päästä (rasvaisia kun ovat). Ultralla löytyi sitten sappirakko täynnä kiviä, ja leikkauspöydälle jouduin ja vaivat jäivät sinne :)
MouMou
Ei tullut kyllä mieleenkään eikä sitä kukaan tainnut edes mainita. :/
hannamaria
Omasta puolesta voin sanoa, että jos nyt yrität saada lisää vapaapäiviä putiikilta niin tulet joko tekemään enemmän töitä oman yrityksesi eteen ja joka tapauksessa stressaamaan vapaa-ajan puutteesta kuin jos nyt pitäisit työvuorot putiikilla samana. Valo rupeaa tässä kevään mittaan lisääntymään ja joka tapauksessa työnteko alkaa aika varmasti tuntua vain hauskalta ja siltä että päivät ovat pidempiä vaikkeivat oikeasti olekaan ihan vain sen valon määrän takia :)
Ps. Tykkään tuosta nykyisestä “More from my site” -palkista, kiva kun on linkkauksia vanhempiinkin postauksiin :)
hannamaria
http://hannamariav.blogspot.fi
MouMou
Samaa pelkään. Ei sitä vapaa-aikaa kehtaisi kuitenkaan “ottaa” sitten. :/
Ja kiitos palautteesta! Tykkään itsekin kovasti tuosta toiminnosta, sen pitäisi tulla kohta kaikkiin portaalin blogeihin. :)
emzi
aattelin kans yrittää parantaa kuntoani ja hulluja kun kavereiden kanssa olemme päätimme että jos yrittäis treenaa Extremerunia varten ja pistettiin pari juoksupäivää joka viikko kalenteriin. Nyt maanantaina pitäs lähtee porukalla juoksee. :D
MouMou
KÄÄK, hullu! :D
emzi
TODELLAKIN! En tajua miten päätin tähän mennä mukaan! Mä hengistyn jo kävelemisestä :D No, kai sitä on pakko yrittää. :D
MouMou
Tsemppaan sua täysillä! :)
netta
Tämä on taas vähän henkilökohtaisuuksiin menemistä enkä oletakaan että jakaisit vielä enemmän raha-asioitasi “kaiken kansan kanssa”, mutta olethan muistanut että tukiakin voi hakea ja saada? En tiedä saatko jo tai suhtaudutko liian kielteisesti niihin, mutta Kelaltahan voi hakea yleistä asumistukea ja sossulta tosiaan toimeentulotukea vaikka vain vähäksi aikaa että “talous ehtii tasapainottua” tms.
Tsemppiä kovasti! Olen ihan varma, että tämä on kohdallasi on väliaikaista, mutta jos raha kovasti stressaa etkä kuitenkaan tukia saa, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla sekin vaihtoehto että stressi vähän vähenisi eikä huoli niin kauheasti kalvaisi.
MouMou
Kaikki on selvitelty, mutta mulla on aina joku este, minkä vuoksi en tukia saa. Ihan joka hemmetin kerta. :(
PlusMimmi
Vitsi tässä omassa yrityksessä on kyllä aina ne hyvät ja huonot puolensa… Sinä oot tainnu joutua nauttimaan toistaiseksi vaan niistä huonoista. :/ No eiköhän se tästä! <3
MouMou
Vähän siltä tuntuu kyllä. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini, joten tuntuu jotenkin toivottomalta, että tämä stressi joskus katoaisi. :/
jenny
Voi vitsit! Ymmärrän tuskasi. Itselläni ei sinänsä ole varsinaisia rahahuolia (ei mullakaan ylimääräsitä ole, mutta laskut ja vuokran maksan ja ruokaankin jää rahaa ;) ), mutta vapaa-aika huolettaa tulevaisuudessa.
Aloitan suuren projektin, joka vie aikaa joka arkipäivä klo 15-18. Tätä ennen opiskelen klo 8-15. Aiemmin olen tottunut käymään salilla 3 kertaa viikossa ja 2 kertaa viikossa minulla on rakkaan harrastukseni treenit. Nyt vielä lupaiduin, että lähden puolimaratonille. Arvatenkin juoksukuntoni on pohjamudissa ja jostain pitää repiä aikaa juoksutreeniin.
Rakkaasta harrastuksestani en luovu (vaikka sekin on törkeän kallista). Kyseinen harrastus vaatii salitreeniä, koska tarvittavat lihakset tehdään salilla ja itse treeneissä on tekniikkaa. Niin ja se juoksu nyt vaan olisi aloitettava.
Tähän asti saisinkin kaikki järjestymään, mutta kun ilmeiseti koulun eteen pitäisi tehdä muutakin kun vain käydä näyttäytymässä ja parisuhdettakin olisi kiva hoitaa muuten kuin nukkumalla samassa sängyssä. Huoh!
Itsepä olen soppani keittänyt. Ehkäpä kaikki jotenkin vaan alkaa sujua ja opettelen itseni tehokkaammaksi :) :)
Suuret tsempit sulle, kun jaksat krjoittaa kaiken työmääräsi lisäksi ahkerasti blogiakin (vaikka sehän onkin juuri se sun töisen työn perusta ja pohja). Toivon, että löydät aikaa liikunnalle, se auttaa niin järjettömästi jaksamaan. Tuulettaa mieltä ja pikkuhiljaa kaikki pikku krepatkin häviävät! <3
MouMou
Mulla on IHAN sama tunne tuosta, että kaiken on pakko järjestyä, koska itse olen itseni tähän tilanteeseen saanut. Ja niin se järjestyykin, meillä molemmilla! :) <3
sipelius
Heippatirallaa!
Ajattelin vaan ihan muuten vaan tulla kertomaan, että oon lueskellut sun blogia nyt noin vuoden ajan. Ihan sattumalta päädyin jotain sun postausta indiedayssillä lukemaan ja sille tielle jäin. Joka päivä pitää käydä kurkkaamassa onko uutta postausta tullut.
Oot vaan oikeesti uskomattoman upea ja huikea nainen!
Varmasti viime vuosi on ollut rankka, mutta ihanaa että jaksat silti kirjoitella.
Tykkään tosi paljon sun pukeutumisesta ja kirjoitustyylistä. Harvoissa blogeissa on näin ihanan avoin ja elämäniloinen postaustyyli. Pointsit siis sulle!
Kaikkea ihanaa sulle vuoteen 2014!
MouMou
Kiitos kivasta kommentista. Melkein tuli huono omatunto, kun ei ole ollut pariin viikkoon aikaa päivittää kunnolla, mutta onneksi kohta on kiirepiikki ohi. :) <3
Suvi
Kropan reistailu on kyllä toisinaan niin stressaavaa ja varsinkin silloin, kun ei yhtään tiedä missä vika on. Mullahan on ollut jo yli kymmenen vuotta pahalaatuinen laktoosi-intoleranssi ja sen kanssa on oppinut elämään ja mulla onkin nyt sitten täysin maidoton ruokavalio. Kuukausi sitten alkoi maha jälleen reistailla ja maha tuli kipeäksi melkein joka päivä. Nyt olen ehkä saanut selville, mitkä uudet ruoka-aineet voin haikein mielin siirtää ei-sopivien aineksien listalle, mutta silti en edelleenkään tiedä varmaksi, mitkä muut ainekset aiheuttavat vatsakipuja, joten toisinaan tuntuu kuin opettelisi syömään uudelleen, koska toisinaan se vatsakivun pelko on niin suuri, ettei meinaa uskaltaa syödä mitään. Erityisesti illalla alkavat vatsakivut ovat pahimpia, koska haluaisi nukkua, mutta kipu pitää hereillä. Nyt kun vatsavaivat alkavat hieman hellittään, on tilalle tullut jokin naurettava jalkakipu! Mutta siis ehkä tämän kommentin pointti oli enemmän oma ajatuksien jäsenteleminen ja samalla halusin vain sanoa, että ymmärrän millaista stressiä reistaileva kroppa voi aiheuttaa :(. Yhtäkkiseen fyysiseen kipuun kun ei oikeen mikään auta vaan se täytyy vaan kestää ja itselleni tuo fyysinen kipu on pelkolistalla aika korkealla. Mutta hei, tsemppiä ja toivottavasti vaivaasi löytyy syy, jotta tietää mikä on “vialla” <3.
MouMou
Ihana, kun joku ymmärtää. Tsemppihali sinulle! <3
siiri
Ootko poistanu instan? Yritin ettiä sua mut en löytäny..
Ps. Olithan @moucola?
MouMou
Sitä ei löydä enää Instasta. :)