Pyykkivuoren keskeltä kuuluu hiljaista mutinaa. Laiska bloggaaja vaivautuu nousemaan sängystä vain todetakseen, että olisi ehkä hyvä viettää pitkästä aikaa siivouspäivää. Ihan vaan lähestyvän muutonkin kannalta kannattaisi pestä likapyykki ja hankkiutua eroon kaikesta, mitä ei uudessa asunnossa enää tarvitse. Kuvituksena postauksessa onkin osa joululahjoistani, osa tavaroista taas on vanhempia. Lakanoita saimmekin poikaystäväni kanssa lopulta kahdet, mistä on kiittäminen äitejämme, mutta kuvasin vähän useammat, sillä kylpyhuoneessa odotti loman jälkeen tosiaan aikamoinen kasa puhdasta pyykkiä kaappiin viikaamista odottamassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vihjailin jo vuodenvaihteessa, että saatan erottaa blogistani erään klassisen kategorian toiseksi blogiksi tänä vuonna ja totta puhuen, olen nyt jo hetken aikaa rakennellut tuota uutta blogiani. Tämä vanha ja rakas blogi on myös siksi ollut niin sanotusti hieman rappiolla, mutta suhteemme lämpenee kyllä jälleen, kunhan uusi tulokas saa tulta siipiensä alle ja pärjää ilman emoaan. Tämähän kuulostaa epäilyttävästi siltä, että olen väsäämässä vähintääkin vauvaa tai kahtakin! No, se väsäilijä oli kylläkin meidän upea Kaisamme. Onnea vielä kerran, ihanainen! <3

Blogirintamalla on ollut hiljaista, sillä valo ei ole riittänyt kotijuttujen kuvaamiseen, mutta asukuviakaan ei ole tullut taltioitua, sillä kuvan arvoisia asuja ei vaan ole ollut. Vietin esimerkiksi joululomalla kuusi päivää työmekossani. Kamerakin pitäisi lähettää korjattavaksi, se on jotenkin unohtunut kaiken joulustressin keskellä kokonaan. (Niin kuin moni muukin asia.) Koetan tsempata sähköpostienne ja muiden viestienne kanssa mahdollisimman pian. Pyytäisin vaan, että ne viestit keskittyisivät jatkossakin tänne kommenttiboksiin, blogini FB-sivulle ja blogisähköpostiin. Henkilökohtaiset tilini ja varsinkaan puhelimeni eivät kuulu blogiminääni. En jatkossakaan vastaa niiden kautta blogiasioihin.

   OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joulu meni ohi että hujahti. Vanhempieni uusi koti ei tunnu enää niin kamalalta, vaikka Finskin kanssa jouluna hieman uudesta ympäristöstä kriiseilimmekin. Katti on ihan sekaisin ja pyrkii nukkumaan koko ajan ihmisissään kiinni, vaikka ennen tuota karvakasaa ei saanut viereen tai syliin oikein edes pakottamalla. Kai se on nyt vaan onnellinen, ettei reviirin lisäksi raukalta viety lisäksi palveluskuntaa. Tuon termin käyttäminen on täysin perusteltua kissamme tapauksessa, sillä katti vie meitä palvelijoitaan söpöilemällä ja keimailemalla kuin kuoriämpäriä. Melkein tekisi mieli lähteä kotiin, kun alkaa taas ikävä kalvaa.

Tästä tuli nyt aikamoinen höpöttelypostaus, mutta ikävä blogiin on tosiaan ollut kova. Pienikin tauko muistuttaa aina siitä, miten tyhjää elämäni olisi ilman teitä. Nyt hyökkään tomaattikeiton ja sen jälkeen vähän vanhemman pyykkikasan kimppuun. Asuntoasioissa on tapahtunut sen verran kummia juttuja, että älkää yllättykö, jos asunkin kohta Kylmäkoskella. Apua, en enää pysy mukana omassa elämässäni. Lopettakaa nämä yllätykset! :D