On olemassa isoja muutoksia ja on olemassa pieniä muutoksia. Joskus pienistä muutoksista ynnäytyy jotakin isoa. Tämä loppuvuosi tulee olemaan minulle hyvin jännittävä, sillä tunnen olevani jälleen kerran risteyksessä, jossa olisi valittava sopiva polku tallattavaksi. Kamalaa tässä on se, että ei voi yhtään tietää, mihin suntaan kannattaisi lähteä. Täytyy vain tehdä päätöksiä ja toivoa, että niistä muodostuva kokonaisuus toimii.

Tutkintoni viimeistelyn ja tulevien opiskelusuunnitelmieni lisäksi olen miettinyt, missä tahtoisin asua. Jyväskylään en tahtoisi jäädä, sillä täällä ahdistaa väärä ala ja pari muutakin juttua. Valitettavasti vaan muutama erittäin rakas ihminen tuntuisi pahalta jättää tänne. Tampere taas olisi lähellä kaikkea ja kaupungeista se on minulle rakkain. Asunnonkin saisi suhteellisen edullisesti. Viimeinen vaihtoehtoni eli Helsinki olisi sekä nykyisten että tulevien töiden kannalta hyvä valinta, mutta pääkaupunkimme hurja hintataso saattaisi merkitä köyhäilyä ja arjen luksusjutuista luopumista. Näitä kolmea kaupunkia olin jo pitkän aikaa pyöritellyt päässäni päätymättä oikein minkäänlaiseen lopputulokseen.

shaz-madani-design

Hyvä keino pistää vipinää päättämiseen on asettaa itselleen takaraja päätökselle. Tällä kertaa en kuitenkaan ehtinyt asettaa sitä itse, vaan sen asetti kohtalo. Minulle tarjottiin nimittäin asuntoa ja muuttopäätös piti tehdä lokakuun loppuun mennessä, vaikka muuttoni tapahtuisi todennäköisesti vasta helmikuussa vuoden 2012 puolella. Tämä mahdollisuus tuntui samaan aikaan vapauttavalta ja ahdistavalta, sillä suostuttuani en voisi enää perua päätöstäni. Sitten muutettaisiin eikä vain meinattaisi.

Mietin päätöstäni kaikilta kanteilta ja tulin siihen lopputulokseen, että kaikkea pitää kokeilla ja aina pääsee takaisin. Niinpä ensi vuoden alussa kotikaupungikseni vaihtuu se iso ja pelottava Helsinki.:)

(kuva täältä)