Voi, Tanska! Sain vihdoin vietettyä kunnolla aikaa Tanskassa ilman kiirettä ja stressiä. Olen ollut aiemmin tuolla vain kahdesti töiden merkeissä ja kummallakin kerralla vapaa-aika on ollut niin vähäistä, etten ole nähnyt oikeastaan mitään. Nyt saimme nämä kuvat ottaneen Veeran kanssa reilun vuorokauden tehdä mitä lystäsimme ja se miniloma oli jokaisen sentin arvoinen. Muutimme majoituksemme sviitiksi ja otimme kaiken irti huoneeseen kuuluvista herkuista.

Olen vihdoin jotenkin löytämässä sen kuuluisan kultaisen keskitien, jota kulkemalla voin syödä illalla sängyssä hampurilaisen ja silti herätä aamulla salille ilman, että pitää olla joko superpossu tai supertreenaaja. Olen kokeillut kumpaakin eikä kummastakaan tule hyvä olo pitkällä matkalla. Tarvitsen kumpaakin ääripäätä elämääni, jotta pysyn järjissäni.

Paluu arkeen olikin sitten varsin vauhdikas. Palasimme illalla Suomeen, joten Veera jäi meille yöksi. Vaikka aamuinen Afrikan tähti -peli Nöpsyn kanssa oli hauska, kotona odotti huonojakin uutisia. Vähän ennen paluutani poika oli alkanut oireilla, joten saimme tänään lääkäriltä sekä silmä- että korvatulehdusdiagnoosin. Oli myös hassu kuulla, että putket, joiden kerrottiin poistuneen 5-vuotisneuvolassa, olivatkin edelleen korvassa, mutta eivät ihan paikoillaan. Putkitusoperaatiosta löytyy kiinnostuneille enemmän tietoa tästä vanhasta postauksesta.

Kööpenhaminasta on tulossa vielä muutamakin blogipostaus, joten en vielä spoilaa niitä etukäteen. Vinkkaan vaan, että kameran ostamista suunnittelevien kannattaa olla kuulolla lähiviikkoina! Samoin matkakuumeilevien, jotka kaipaavat kuvia Tanskasta. Nyt painun nukkumaan, sillä huomenna on edessä pitkä kuvauspäivä. Tavoite on nukkua nämä suolan- ja onnentäyteiset silmäpussit vähän pienemmiksi ennen sitä! :D