Törmäsin kaupungilla ystävääni ja hän napsi nämä kuvat minusta. Tulin kotiin ja ajattelin, että nämähän voi siirtää suoraan roskakoriin. Kuluneiden kenkien sekä sävyiltään keskenään riitelevien aurinkolasien ja hiusten yhdistelmä ei vaan toimi. Mutta hei, tällaisena viiletin menemään, joten näillä mennään. Jos kehtaan kulkea kaupungilla näin, miksi en kehtaisi julkaista näitä kuvia? Blogin takia? Huomaan, että mielikuva omasta itsestäni on hyvin vääristynyt, sillä usein, kun joku muu kuvaa minua, en mielestäni näytä kuvissa lainkaan itseltäni.

Vaikka tuo kevätpäivä oli aurinkoinen, tuuli meni luihin ja ytimiin. Trenssillä ei olisi selvinnyt, joten villakangastakki oli pakollinen. Keväällä lähtee joskus mopo keulimaan ja tulee pukeuduttua liian kevyesti, yritän välttää sitä tänä vuonna, jotta en ole kohta taas perinteisessä kevätflunssassa. Sitä ei kyllä ehkä voi välttää, sillä tahtoisin käyttää nahkatakkiani joka päivä, vaikka ulkona on vielä vähän liian viileää sellaiselle.

Tuo harmaa jättipipo on saatu PURA Finlandilta Weecos-kampanjan kautta. Se on niin muhkea ja lämmin, että vannon sen lämmittävän vaikka 30 asteen pakkasilla talvella. Rakastan pipon rentoa mallia! Vaaleanpunaiset aurinkolasit ovat Ray-Banin ja ne taas sain Instrumentariumilta omilla vahvuuksillani. Järkytyn aina, kun panen nämä päähäni, sillä ero tavallisiin aurinkolaseihin on valtava. Selitin viikonloppuna Ninalle innoissani, kuinka maailma muuttuu 3D-maailmaksi näillä eikä kaikki ole litteää. Mitä tämä kertoo minusta? Pitäisi ehkä tarkistuttaa, olisiko aika alkaa käyttää silmälasejakin enemmän arjessa.

Tämä viikko on kyllä ollut varsinainen PMS-viikko. Peilikuva ällöttää, työt tökkivät, aikataulu stressaa ja kaikki ottaa päähän. Olin jo viittä vaille poistamassa Instagram-tiliäni, mutta päätinkin sitten vaan postata rumia kuvia. Mitä ihmettä pääni sisällä tapahtuu! Yhden naisen mielenosoitus, joka ei johda yhtään mihinkään. Tuntuu, että koen joka kevät identiteettikriisin ja joudun määrittelemään uudelleen, millainen olen ja mitä haluan. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että jopa tämä koko postaus on aivan täyttä kuraa ja tekisi mieli deletoida tämä. Silloin taas rima postata yhtään mitään nousisi, joten en voi tehdä sitä tai päädyn kärvistelemään parin viikon blogitauolle. Ollapa vuosi 2008, kun bloggaamisesta ei ollut mitään stressiä vaan mustelma polvessa riitti aiheeksi uudelle postaukselle.

Veeran kanssa kuvaillessa oikea luonteeni puskee välillä väkisin esille. Tässä se on ikuistettuna kauniiksi kuvaksi! :D