Mikä olisikaan sopivampi vaate romanttiseen kesäpäivään kuin pitsimekko. Mekkoihin hurahdettuani vaatekaappini löydöt ovat pääseet tehokäyttöön, kun olen liidellyt kaupungilla maksimekoissa, tanssinut aamuun asti minimekoissa ja istunut ystävien kanssa nurmikolla kellohelmaisissa mekoissa. Vaikka osa minusta ikävöi syksyä ja farkkuja, olen onnellinen, kun voin ottaa mekoista kaiken irti. En pidä niistä yhtään niin paljon sukkahousujen seurana kuin paljaiden jalkojen kanssa, joten syksyllä mekkorakkauteni saattaa kuihtua pois.

mekko – H&M

kengät – Aldo

Taidan elää jossakin rinnakkaistodellisuudessa Facebook-ystävieni kanssa, sillä uutisnauhani tulvii tilapäivityksiä, joissa manaillaan huonoa säätä, puuttuvaa kesää ja vaikka mitä kamalaa. Olen nautiskellut jo monesta hellepäivästä ja ne poutapäivätkin ovat olleen lämpimiä sekä kauniita. Sadesäälläkään ei tunnu kylmää viimaa eikä sade piiskaa kasvoja vaakatasossa. Ei varmaan olisi huono idea nauttia siitä, mitä saa ja unohtaa se turha valittaminen. Kesä menee aika nopeasti ohi, jos koko ajan odottaa vain jotakin “parempaa”.

Tässä asussa aioin muuten viedä erään komean miehen iltatreffeille meren rantaan. Olin keittänyt termospulloon kahvia ja leiponut vielä korvapuustejakin. Niiden reseptin saatte varmaankin huomenna, mutta tässä vaiheessa voin jo sanoa, että ohje oli varsin toimiva. Tie miehen sydämeen käy todellakin vatsan (ja vähän vapaapainiaddiktionikin) kautta. Harmi vaan, että ulkona alkoi sataa ja ulkoilmatreffit pidettiin lopulta olohuoneessani.

Näiden kuvien jälkeen päätinkin sitten lopullisesti, että inhoan suoria hiuksia itselläni. Eivätkä ne edes pysy suorina, vaikka niille tekisi mitä! Nämä kuvat on otettu suunnilleen kahdeksan minuuttia suoristusrautakäsittelyn jälkeen ja viisi minuuttia myöhemmin ohimolta löytyi jo korkkiruuvi ja ylikasvanut otsatukka alkoi taipua laineille. Toisia meistä ei vaan ole luotu elämään suorilla hiuksilla.