Kissaämmä otti sitten esimerkistäni vaarin(:D) ja pisti liikkeelle oman blogihaasteen. Jouduin uhriksi ensimmäisten joukossa, joten nyt tehtävänäni on kuvata kaksi minulle rakasta esinettä, jotka tuovat ihania/kamalia/hauskoja/mahtavia/järkyttäviä muistoja mieleen. Esineet voivat olla uusia tai vanhoja, mutta niihin pitää liittyä jokin syy/tarina, jonka takia ne ovat minulla pysyneet. Aloitetaan siis matka muistojen maahan.

Tämä rasia ei sinällään ole mitenkään tärkeä, mutta sen sisällä on muutama pahvinen muisto. Silloin, kun blogini oli vielä Bloggerissa ja koko blogitouhu oli vasta ihan aluillaan, kokeilin teettää itselleni käyntikortteja. Hassua sinänsä, sillä tein sen puoliksi huvikseni, mutta jossakin vaiheessa minulta aleltiin kysellä käyntikortteja ja silloin oli kovin kätevää, kun oli teettänyt niitä jo valmiiksi!:D

Toinen muistoesine on äitini vanha kultasormus. Sydänsormuksen sydän on mytyssä, mutta se ei haittaa, sillä tällä sormuksella on enemmänkin muisto- kuin esteettisyysarvoa. Äitini on nimittäin aikanaan saanut tämän omalta äidiltään eli minun mummoltani. Voin paljastaa, että aion aikanaan antaa tämän sormuksen eteenpäin, jotta se jää sukuun. Vaikka sitten vain tuottamaan onnea kaulaketjuun pujotettuna.

Haastan näin joulupäivän kunniaksi muistoesineitään kaivelemaan Oprin, Mintun sekä More To Love! -tytöt. Ja olen muuten pahoillani, että keksin haasteelle noin kökön nimen!:D