Palailin äsken Jyväskylään hakemaan vähän tavaraa ja yllätyin iloisesti. Jätin pari viikkoa sitten basilikaruukun tiskialtaaseen, jossa oli tulppa ja tippa vettä. Sinnikäs otus on vieläkin hengissä ja voi näköjään hyvin. En olisi uskonut, sillä ajattelin kaverin juovan itsensä hengiltä tai kuolevan kuivuuteen. Aikamoinen superyrtti!

Oma fiilikseni ei ole aivan niin voimakas ja vetreä kuin basilikallani. Olo on oikeastaan vähän vetämätön ja tämä helle tai väärä kaupunki ei yhtään auta asiaa. Asuntokin tuntuu jotenkin vieraalta, kun on juoksennellut pari viikkoa tutuissa maisemissa kirjaimellisesti vehreämmillä niityillä. Kummasti se maaseutu van rauhoittaa ja jopa vähän selkeyttää solmuisia ajatuksiani. Ympärillä ei ole liikaa ihmisiä, vaikka muutamaa tärkeää olisikin jo ikävä. Palaan silti mielelläni vielä jatkamaan lomailua maalle.

Ihme avautumispostaustulva täällä. Huomenna palaan takaisin normaaliksi pinnalliseksi ja vain materiaa ajattelevaksi bimboksi ja panostan taas ulkonäkööni enemmän.;)