No olipa taas vuorokausi! Lähdin eilen Veeran luokse saunomaan ja lyhennyttämään erästä pinkki mekkoa. No, saunan ovi oli tuplalukossa eikä sauna ollut edes päällä, KOASin asukkaita ei luonnollisesti ollut informoitu tästä viasta. Ei siis saunaa eikä lyhennettyä mekkoa. Ai miksi ei mekkoa? No, neiti jätti sen tietysti kotiin, kuten myös yöpukunsa ja hammasharjansa. Jotain outoa silti otin mukaani, sillä ajoin TODELLA pitkästä aikaa polkupyörällä. Valitettavasti kerrostalomme pihalla majailevasta pyörästäni oli pöllitty käsijarru, lamppu ja paljon muuta. Kiitokset siis läheisen bussipysäken p*rsepääteineille, pusuhaleja vaan!:)

kuallu

Tänä aamuna heräsimme aikaisin tutorkoulutuspäivään, joka kesti neljään asti. Sieltä ajoimme suoraan kesäteatterille, jossa Veera soitti viulua ja minä viihdytin itseäni yleisönä. Palasin siis juuri hyisestä katsomosta ja aivan näillä minuuteilla alkaisi tutorkoulutuksen iltaohjelma. Tämä päivä on tavallaan tuntunut jotenkin kammottavalta, sillä viime vuonna samaisen koulutuksen iltabileissä tapahtui jotakin hirveää. Siitä voitte halutessanne lukea täältä. Ehkä sen jälkeen minun ei tarvitse selitellä, miksi iltataphtuma ei kiinnosta ja tuntemattomassa tutorporukassa hengaaminen ei tunnu täysin turvalliselta. Kuitenkin, koulutus on nyt ohi ja illan vietän rauhallisesti sohvalla. Tyrmäilkööt epätoivoiset miehet muita, tämä tyttö pysyy illan ja yön kotona kuumaa mustikkakeittoa nautiskellen.

muumikeitto

Ai niin, koulutuksen asu oli eilinen, mutta siihen oli ynnätty aamusateen pörröttämät hiukset, öljyä polkupyörästä ja väsynyt nassu. Haluan elämän ja kunnon asuja. Tule jo, ensi viikko!