Kotona jälleen. Jonnan tupareissa en ottanut ainuttakaan kuvaa, VR sössi aikataulut enkä saanut edes tapahtumaa varten hankittua mekkoa korkattua. Seuraavan päivän kirpputorille en vienyt tavaroita, kiitos pintaremonttini. Ajattelin, että nyt, kun remontti on valmis, uskallan uhmata karmaa ja julkaista tämän viime viikolla kirjoitetun postauksen aiheesta. Remontin tuloksiin palailen myöhemmin, mutta elämä on nyt hieman hektistä, joten pahoittelen tätä rutiineista poikkeamista. Nauttikaahan kaikki tästä kuumasta sunnuntaista, vaikka allekirjoittanut joutuukin viettäään sen huonekaluja kooten ja kannellen.:)

—

En tiedä, onko tämän postauksen kirjoittaminen alkuunkaan hyvä idea, mutta kun tuli luvattua. Kyseessä on siis remontoimattoman asuntoni esittely, jotta saatte hieman hajua siitä, miksi asuntoa piti lähteä remontoimaan. Muutin siis tähän asuntoon kaksiosta erottuani silloisesta kämppäkaveristani. Halusin oman asunnon ja nopeasti, joten tartuin melkein ensimmäisen tarjoukseen. Sai kelvata, aina voisi muuttaa.

alkutilanne8

Nyt, kun muutosta on aikaa jo pari vuotta, en ole vieläkään etsinyt uutta asuntoa. Tämän kaksion sijainti on niin mahtava, että sille on vaikea vetää vertoja. Vuokrakaan ei ole liian korkea. Asunnon pohjaratkaisu on pientä keittiötä lukuun ottamatta miellyttävä ja viileä kivitalo saa plussaa.

alkutilanne1

Olen ehkä viimeinen ihminen maan päällä, joka jaksaa miettiä sisustamista. Päätin jo teininä, että sisustan sitten sen ensimmäisen oman asuntoni, mutta en tuhlaa energiaani väliaikaisiin kämppiin. Pääasia, että on tilaa ja rakkaat esineet ympärillä. Nyt on mieli kuitenkin muuttunut.

alkutilanne7

Vaikka en vieläkään selaile sisustuslehtiä tai metsästä joitakin tietynlaisia huonekaluja hiki hatussa, tahdon asuntoni olevan siisti. Ja sitä tämä nykyinen murju ei todellakaan ole! Nyt kun olen saanut elämäni muut osa-alueet suunnilleen kuntoon, voin keskittyä vähemmän tärkeisiin juttuihin eli asuntooni.

Varautukaa tulikiven katkuun ja neuvottoman ihmisen epäröivään avautumiseen. Esittelen nyt murheenkryyneistäni suurimman ja tämän jälkeen kenenkään on turha mussuttaa, että muka esitän elämäni olevan täydellistä.:/ Tällä hetkellä asunnossani tapetoidaan ja maalataan sekä eteistä että olohuonetta, mutta keskityn nyt vain olohuoneeseen sen ollessa suurin murheeni.

alkutilanne2

Ensinnäkin, olohuoneen seinissä on ainakin kahta erilaista tapettia, jotka eivät oikeastaan edes sovi yhteen. Vuokraisäntäni mielestä riittää, että tapetti on kohokuvioista, jolloin se sopii yhteen minkä tahansa muun kohokuvioisen tapetin kanssa. Yksinkertainen idea, mutta valitettavasti se ei ihan toimi.

Toinen häiritsevä tekijä on tapetoinnin laaduttomuus. Listoja ei ole poistettu edellisiä tapetteja laitettaessa, vaan tapetti laskeutuu niiden päälle. Eikä edes mitenkään kovin huomaamattomasti. Lisäksi jatkopalat ja muut omituisuudet pistävät silmiin todella pahasti, vaikka kohokuviointi kuulema hämää tarpeeksi.

alkutilanne6

Voin pistää pääni pölkylle, ettei listoja irroteta tälläkään kertaa ja lattiamattoa, joka minulle luvattiin vaihtaa, ei kuulemma muuten sittenkään vaihdeta. Jos toinenkin vuokralainen, jolla oli tahroja lattiassa, peitti ne matoilla, saan minäkin tyytyä siihen ratkaisuun. Mutta olikos sillä toisella tyypillä sentin rako muovimaton ja listan välissä? Niinpä.

alkutilanne5

Hankalista paikoista (kuten patterin päältä) kokonaan puuttuvat tapetit, seinien valtavat rasvatahrat ja kirjaimellisesti rikki kuluneet kohdat eivät nekään hurmaa minua läsnäolollaan. Hei Inno-ihmiset, täällä olisi täydellinen muodonmuutoskohde!

alkutilanne4

Alunperinhän vuokraisäntäni ei edes suostunut tapetoimaan kaikkia seiniä, sillä joillakin seinillä tapetti ei ollut kuulemma rikki. Se saisi luvan kelvata minulle. Ei haittaisi, vaikka toisella seinällä olisi kellertävä rasvainen tapetti ja toisella uusi siniseen taitava. No mutta, minuapa haittaa ja sain tahtoni läpi. Valitettavasti tämä taisi olla se ainut kohta, jossa onnistuin vakuuttamaan vuokraisännän.

Taistelimme tapetoinnista niin kauan, etten ole enää edes varma, mitä asunnossani tällä hetkellä remontoidaan. Toivon vaan, että palatessani sinne, olohuoneessani on joka seinässä samaa tapettia ja mielellään niin, ettei jokaista tapettivuotaa voi sen kummempia miettimättä osoittaa seinästä. Arvasittekin varmaan, etten saanut ammattitapetoijaa, vaan vuokraisäntä halusi uudistaa seinät itse.

alkutilanne3

Jos joku nyt sanoo, etten vain pitänyt päätäni tai inttänyt tarpeeksi, niin uskokaa pois, minä yritin. Jopa vuokraisännän vaimo, joka oli hänen mukanaan arvioimassa asuntoa, oli kanssani samaa mieltä, mutta joudun silti tyytymään kompromissiratkaisuun. Niin se elämä joskus menee. Kysymys kuuluukin, mistä tietää, mihin kannattaa tyytyä.

Kirjoittaessani tätä, minut valtasi jälleen tuttu epätoivo. Olen risteyksessä, jossa minun pitäisi päättää, sinnittelenkö vielä pari vuotta tässä kompromissiympäristössä vai muutanko kuudennen kerran Jyväskylän sisällä. Ei meinaan houkuttaisi metsästää jälleen asuntoa rankasta muutosta puhumattakaan. No, remontin tuloksia näette heti, kun pääsen niitä kuvaamaan.