korkkariluistinKuulun niihin ihmisiin, jotka tykkäävät valittaa säästä tai vaikka eivät edes tykkäisi valittaa, tekevät silti niin. Lähes aina on joko liian kuuma tai kylmä. Ilmakin on useimmiten liian kuivaa tai kosteaa. Ainut asia, jota inhoan lähes poikkeuksetta, on tuuli. En vaan keksi siitä mitään hyvää sanottavaa. Se paiskaa sateen vasten kasvoja, rakentaa lumivalleja vääriin kohtiin, saa ihon kananlihalle keskikesällä rannalla ja liimaa hiukset huulikiiltoon. Lisäksi se levittää keväisin siitepölyä niin, että nenä vuotaa ja silmät rähmivät. Ihanaa.:) Tässä kirjoituksessa keskityn säänirsoilijan tunnelmiin hieman loskaisemmasta näkökulmasta. Haluan kevään ja kuivat kadut. Heti. Onneksi toiveeni onkin näköjään toteutumaan päin.

“Jäinen kaupunki saa kaipaamaan kevättä

Olen törmännyt suureen ongelmaan liikkuessani pitkin Jyväskylän katuja. Vaikka kuinka keskitän kaiken tarmoni, en vain pääse eteenpäin. Lumet sulivat lämpiminä päivinä ja jäätyivät sitten pakkasöinä uudelleen ja siksi kadut ovat nyt paksun, kiiltävän jääkerroksen peitossa. Ne ihmiset, jotka uskaltautuvat ulos, liukuvat keskittyneen näköisinä paikasta toiseen. Katujen hiekittaminen auttaa yhtä paljon kuin omena karkkinälkään. Hiekkakin vain liukuu jäällä.

Olen testannut traktoripohjaisia maihareita, kenkien pohjiin liimattavia liukuesteitä ja suutarin laittamia talvipohjia. Ei auta. Liukasta jäätä ei taltuteta millään. Täten vetoan siis äiti Maahan. Sulata jo nuo kadut tai istun kevääseen asti sisälle korkokenkiäni sovitellen. Vaihtoehtoisesti aion hakea patenttia kengille, joissa on joko nastat tai kitkapohjat. Helpommalla pääsisi varmaan, jos hankkisi potkukelkan tai ainakin kenkiinsä jalakset. Epätoivo suorastaan leijuu ylläni, kun lähden pakolliselle kauppareissulleni.”