Vaatteet kuin aarteet
Olisipa ihanaa, jos vaatekaapin joikanen vaate olisi aarre, jolla on tarina. Nahkatakin pinta olisi sopivasti kulunut, pitkä juhlamekko nähnyt monia juhlia ja silkkupusero elänyt hienon vanhan rouvan päällä parisenkymmentä vuotta. Nilkkurit olisivat nähneet Pariisin kadut ja Lontoon sykkeen, kun taas prätkäbootseilla olisi ajettu oikeasti moottoripyörää. Juhlakorut olisivat olleet ehkä jopa Itsenäisyyspäivän vastaanotolla tai, jos mahdollista, vielä hienommissa juhlissa. Haaveilen, että voisin jonkun tiedustellessa vaatteeni tai kenkieni alkuperää, vastata kiinnostavalla tarinalla enkä aina huokaisten todeta, että Hennesin ALE-puolelta löytyi edullisesti. Vuosien varrella olen päässyt lähemmäs tätä tilannetta, mutta vieläkin lipsuu ote, kun tulee vastaan jotakin “pakko saada” -tasoista. Mutta eikö vähän kiinnostava vaatekaappi ole jo parempi kuin ei yhtään kiinnostava?
Vaikka kaupungilla kierrellessä löydän kaikkea uutta ja ihanaa, mitä tekisi mieli ostaa, suuri unelmani olisi, että kaikki vaatekaappini uutuudet olisivat käytettyjä ja jo elämää nähneitä. Harmittaa, kun tiettyjen vaatteiden ja asusteiden löytäminen on vaan hakuammuntaa, vaikka monella 2dn hand -myymälällä onkin onneksi nykyään tuotevalikoimaa listattuna nettisivuillaan. Toinen miinus on kotonani vallitseva turkiskuoriaistilanne, minkä vuoksi en nyt ostele käytettynä juuri mitään ennen kuin ongelma ratkeaa. En ole varma, riittäisikö käytettynä ostetun vaatteen peseminen ennen vaatehuoneeseen vientiä vai selviävätkö kuoriaiset saippuakylvystäkin hengissä. Tämän postauksen aarteet kuvasin Fredrikinkadun Frankly My Dear -liikkeessä. Tiesittekö te sellaisen liikkeen olemassaolosta? Minulle se tuli positiivisenä yllätyksenä! :)
(Mona-mekko saatu Nansolta)
Tiiasara
Itse pakastaa kaikki käytetyt ihanuudet, eikä ongelmia ole tullut vielä vastaan. Yleensä annan vaatteen olla pakkasessa muutaman viikon (koska useimmiten unohdan ne sinne). Pakastan myös omia neulevaatteitani tasaisin väliajoin.
Iina M.
Mulla on tällä hetkelle neuleet turvassa pakkasessa. En tiedä, uskallanko edes ottaa pois niitä enää sieltä. :/
Laura
Hei olisi tosi kiva jos kirjoittelisit enemmän kokemuksiasi turkiskuoriaisista! Epäilin noita inhotuksia omassa asunnossani, mutta vuokranantaja vähän niinkuin sivuutti asian :(
Iina M.
Päivittelen tilannetta tänne, kun vähän saan tietoa (eli kokemusta), auttaako seetripuuöljy vai täytyykö myrkyttää. Itse ötököihin en ole vieläkään törmännyt! :/
Rebekka
Hei :) Meillä kävi niin, että löysimme turkiskuoriaisia kuin pakkasimme muuttoa varten. Aivan saatananmoinen homma oli pestessä ja pakastaess. Kutsuimme myös tuholaistorjujan tappamaan kuoriaiset listojen alta missä asustelet. Hän sanoi, että munat kuolevat vasta -18 asteessa viikon jälkeen ja että kannattaa säilyttää nyt jonkin aikaa vaatteita muovipussissa jotta näkee jos toukkia taas ilmestyy ja etteivät pääse muuttamaan tänne. Liian monta vaatetta meni roskiin. Olimme juuri ostaneet uuden sohvan, jonka sitten myrkytimme. Huh rankka muutto oli rv 32. Ei muuta kun tsempit ja kovat aseet käyttöön! Terv. Rebekka
Iina M.
Eikä! Kuulostaa karmealta kyllä. Taitaa olla tuo öljy liian laimeaa ja pakko soittaa myrkytys. :(
Rebekka
Kannattaa myös selvittää onko naapureilla niitä. Leviävät herkästi ilmastointikanavia pitkin, et jos teiltä myrkytetään ja naapurista(jossa voi hyvinkin olla myös) ei niin voi olla turha homma ja toukot muuttavat teille taas. :/ Yleisiä kuulema vanhoissa kerrostaloissa. Kannattaa soittaa ammattilaisille ja he neuvovat ilmatteeksi. :)
Iina M.
Se olisi tarkoitus. Juuri juteltiin vuokranantajan kanssa aiheesta. :/