Olisipa ihanaa, jos vaatekaapin joikanen vaate olisi aarre, jolla on tarina. Nahkatakin pinta olisi sopivasti kulunut, pitkä juhlamekko nähnyt monia juhlia ja silkkupusero elänyt hienon vanhan rouvan päällä parisenkymmentä vuotta. Nilkkurit olisivat nähneet Pariisin kadut ja Lontoon sykkeen, kun taas prätkäbootseilla olisi ajettu oikeasti moottoripyörää. Juhlakorut olisivat olleet ehkä jopa Itsenäisyyspäivän vastaanotolla tai, jos mahdollista, vielä hienommissa juhlissa. Haaveilen, että voisin jonkun tiedustellessa vaatteeni tai kenkieni alkuperää, vastata kiinnostavalla tarinalla enkä aina huokaisten todeta, että Hennesin ALE-puolelta löytyi edullisesti. Vuosien varrella olen päässyt lähemmäs tätä tilannetta, mutta vieläkin lipsuu ote, kun tulee vastaan jotakin “pakko saada” -tasoista. Mutta eikö vähän kiinnostava vaatekaappi ole jo parempi kuin ei yhtään kiinnostava?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka kaupungilla kierrellessä löydän kaikkea uutta ja ihanaa, mitä tekisi mieli ostaa, suuri unelmani olisi, että kaikki vaatekaappini uutuudet olisivat käytettyjä ja jo elämää nähneitä. Harmittaa, kun tiettyjen vaatteiden ja asusteiden löytäminen on vaan hakuammuntaa, vaikka monella 2dn hand -myymälällä onkin onneksi nykyään tuotevalikoimaa listattuna nettisivuillaan. Toinen miinus on kotonani vallitseva turkiskuoriaistilanne, minkä vuoksi en nyt ostele käytettynä juuri mitään ennen kuin ongelma ratkeaa. En ole varma, riittäisikö käytettynä ostetun vaatteen peseminen ennen vaatehuoneeseen vientiä vai selviävätkö kuoriaiset saippuakylvystäkin hengissä. Tämän  postauksen aarteet kuvasin Fredrikinkadun Frankly My Dear -liikkeessä. Tiesittekö te sellaisen liikkeen olemassaolosta? Minulle se tuli positiivisenä yllätyksenä! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(Mona-mekko saatu Nansolta)