“Masuhäpeä vai itsesuojeluvaisto?”
“Olen menossa tänään valokuvattavaksi erästä blogiprojektia varten. Ylläni kuvataan useita minulle tyypillisiä asuja minulle tyypillisissä asennoissa ja poseerauksissa. Olen luonnollisesti pohtinut vaatevalintojani jo viikkoja. Tiedän kyllä tyylini. Pakkaan mukaan farkkuja, punaisen sävyjä, korkeita korkoja ja tietysti nahkaa. Suurin ongelma tässä tuntuiskin olevan se, että en osaa päättää, kasaisinko kuviin raskausvatsaani korostavat vai häivyttävät asut. Valokuvat minusta julkaistaan syksyllä, joten kuvat eivät paljastaisi raskauttani etukäteen kuin pienelle joukolle ihmisiä. Enemmän pelottaa se, jos jotakin pahaa tapahtuu ennen kesää.
En millään osaa päättää, miltä raskauskuvat jonkin kamalan tapahtuman jälkeen tuntuisivat. Ahdistuisinko siitä, että koko Suomi pääsisi katselemaan minua ja masuani, jos vauvaa ei enää olisikaan. Toisaalta mietin, että kuvat jäisivät ainakin kauniiksi muistoiksi niiltä ajoilta, kun kaikki oli hyvin. Ahdistaa edes kirjoittaa tällaista spekulaatiota, mutta kun kyse ei ole vain omasta elämästä, vaan myös pienen ihmisen, ei päätöksiä voi tehdä hätiköiden.
Mietinkin, että juttelisin projektipäälliköiden ja valokuvaajan kanssa tänään aiheesta. Pakkaan mukaan vaatteita, joilla voi joko häivyttää vatsaa tai tuoda sitä esiin ja teen päätökset saatuani dilemmaani muutaman ulkopuolisen ihmisen näkökulman. Mm. tämän postauksen oranssi mekko menee tähän kategoriaan vallan loistavasti. Tuo yllä oleva kahden kuvan sarja demonstroi siis sitä, mitä selkää köyristämällä ja profiilia kääntämällä vatsaa voi “kutistaa”, kun taas sivuprofiili paljastaa sen auttamatta. Eikä tarvinnut edes pullistaa, että vasta näytti kuvassa noin jättimäiseltä. Siellä se Bebe kasvaa! 🙂
Psst! Oikeasti aion vaan hymyillä niin leveästi, ettei kukaan edes katso vatsa-aluettani! 😀“
Ursula
Koin itse keskenmenon ja pelkäsin koko sen jälkeisen raskauden, että siinäkin menee jokin pieleen. En ottanut paljoa masukuvia, hehkuttanut raskauttani tai antanut itsenikään iloita siitä liikaa. “Jos tämäkin sitten päätyy huonosti.. No vielä kaikki on hyvin mutta katsotaan ensi viikolla neuvolassa..” Big mistake. Kaikki meni hyvin ja synnytin maailman ihanimman tyttären. Mutta minulle ei jäänyt hyvää muistoa raskaudesta ja synnytyksen jälkeen olin ihan hämilläni, että mitä, sieltähän tuli elävä, terve vauva!! Seuraavan kerran (jos sellainen minulle suodaan) aion nauttia joka sekunnista, iloita, kuvata, hymyillä, silittää, puhua ja hehkua!! Sillä elämää ei voi elää “mitä jos-periaatteella”. Eihän sitä tiedä mitä huominen tuo, ehkä jään auton alle tai löydän rinnastani epämääräisen kyhmyn. Mutta en anna sen pilata tätä päivää, vaan nautin niistä hetkistä, jotka minulle on annettu.
Iina / Bebe au Lait
Kiitos tästä kommentista. Herätit paljon ajatuksia. <3
laura
oon aina miettiny että voiko raskausmahaa vetää sisäänpäin, ja näköjään voi!! =) vau 😀
Iina / Bebe au Lait
Noin alussa köyristämällä voi. Toimii valokuvissa, ei luonnossa! 😀