Istuin äsken olohuoneen sohvalla ja tuijotin vain eteeni. Mietin, miten nyt olisi aikaa kirjoittaa, mutta en oikein tiedä, mistä aiheesta. Sitten silmiini osui pillimehupurkki. Niinpä tietysti! Mehut ja niiden antaminen lapsille on juuri sopivan tulenarka postausaihe kirpeään pakkaspäivään, joten näillä mennään. Nöpsylle mehut ovat herkkuja, joita saa hyvin satunnaisesti. Esimerkiksi mummolassa saunan jälkeen voi joskus saada pillimehun, täällä kotona saa taas vastaavasti välillä kylvyn jälkeen. Mikä onkaan söpömpää kuin ryystää mehua sohvalla äidin vieressä posket hehkuen ja märät kiharat television loisteessa kiillellen. Vaikka mehu tähän skenaarioon jotenkin sopiikin, en silti suhtaudu kovin positiivisesti pillimehuihin. Vesi on janojuomista paras, ja jos jotakin makeaa tahtoo, smoothie voittaa mehun, sillä sen voi tehdä niin, että se täyttää vatsaa eikä siinä ole turhaa sokeria.

Tätä kautta pääsenkin takaisin tuohon värikkääseen pillimehupurkkiin. Aloin joustaa pillimehuperiaatteestani vasta tutustuttuani viime syksynä Raikastamon luomulaatuisiin mehuihin ja limuihin. Raikastamo lahjoitti minulle niitä ennen joulua ilmaiseksi pari laatikollista, joten tunnen maut kuin omat taskuni. Nykyään satunnaiset pillimehut ostetaan itse, sillä joululomalla, kun minä ja Nöpsy olimme mummolassa, mies joi Nöppiksen loput pillimehut. Kaikista juomavaihtoehdoista kofeiiniton luomukola on suosikkini, perheen miehet taas tykkäävät noista luomupillimehuista. Limuja ja mehuja juodaan perheessämme hyvin, hyvin vähän nykyään, sillä minä vähensin oman litkimiseni minimiin säästääkseni hampaitani. Tahdoin kuitenkin kirjoittaa Raikastamosta, sillä jos sinäkin olet ihminen, joka tuhahtaa nähdessään lapsille suunnatun juoma- tai ruokapurkin kyljessä sanan “sokeri”, Raikastamon pillimehut ovat tutustumisen arvoisia. Ne ovat se vähemmän paha vaihtoehto.

Psst! Lakkasin aiemmin tänään varpaankynteni verigreipinpunaisella, koska inspiroiduin tuosta pullosta. Tuli aikamoisen villit! 😀