Eroahdistaa, kun ero ahdistaa
VOI HEL-VET-TI. Tuli taas huudettua. Tuli otettua näkymätön tulppa pois suusta ja annettua kaiken tulla ulos räkä roiskuen ilman minkäänlaista sensuuria. Tuli puristettua kädet nyrkkiin. Tuli pidäteltyä itkua ravintolassa, vaikka mieli teki jättää vaunut sisältöineen siihen paikkaan ja juosta itse ulos ovesta. Tuli itkettyä kotona kymmenen kertaa ennen kuin kello oli edes kahtatoista päivällä. Tuli tiuskaistua kaupungilla rattaille. Tuli sihistyä hampaiden raosta ja katsottua pahasti. Eikä edes ensimmäistä kertaa, sillä noin viikon verran tyyni ulkokuoreni on rakoillut jo kodin ulkopuolellakin. Ennen pysyin ulkona kasassa ja romahtelin vain kotona, mutta enää ei ole voimia tsempata. Kulissit romahtavat, tämä äiti on nyt imetty kuiviin.
Eroahdistus alkaa saavuttaa meillä sen tason, että vauvan lisäksi myös äitiä ahdistaa. Tosin aivan päinvastainen kuin vauvaa, sillä siinä, missä vauva tahtoisi elää pienenä kasvaimena kiinni äidissään, äiti toivoisi, että voisi elää edes hetken erossa vauvasta. Ilman, että seinän takaa kuuluu lohdutonta itkua, vaikka isi käyttää kaikki taikatemppunsa. Ilman, että kotoa tulee viesti, miten pojalla on ikävä ja rassukka itkee. Ilman, että pitää aina tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi haluaa äitinsä, mutta ei nyt saa. Tähän tilanteeseen ei auta edes hoitoapu, sillä se ei enää auta samalla tavalla kuin ennen. Tähän auttaa vain äiti. Ei auta vaunulenkkeily, sillä vaunuissakaan ei enää käyttäydytä. Tähän auttaa vain äiti. Mikään ei auta tähän maailmanlopun hätään, jota itketään naama punaisena kyyneleet poskilla. Tähän auttaa vain äiti.
Siinä se sitten nukkuu. Ihan rauhassa ja maailman söpöimpänä. Tuolleko minä juuri huusin? Tuonko harkitsin itku kurkussa tökkääväni rappukäytävään raksamiesten hoiviin edes viideksi minuutiksi? Ensi kerralla en hermostu. Huudan vain pääni sisällä, mutta kasvoillani on hymy ja ääneni on kepeä. Kaduttaa niin paljon, etten pysty pitämään itseäni kasassa. Mietin reilu viikko sitten Korinnan postausta lukiessani, että HUHHUH ja onneksi meillä ei ole tuollaista. Seuraavana päivänä känkkäränkkä muutti meille eikä mikään suju enää helposti. Äidiksi kutsuttu haamu keskittää nyt kaiken tahdonvoimansa, jotta pysyy tyynenä kunnes känkkis muuttaa seuraavan vauvaperheen riesaksi. Sinä et meillä määrää, känkkäränkkä! MUR.
Korinna
<3
Iina M.
<3
Någon Annan
Kyllä se siitä. Ihan oikeasti. Mutta tuo on kyllä hirveän raskas vaihe.
Iina M.
Nyt sen uskon. Aiemmin mietin, miten niin äiti ei voi käydä vessassa yksin… Nyt ymmärrän. :/
Pauliina
Apua KIITOS tästä tekstistä! Luin sitä just ääneen autossa miehelle. Meillä täysin sama vaihe ja eilen purskahdin lohduttomaan itkuun kotona ekaa kertaa. En jaksa kuunnella itkua aina kun haluan mennä yksin vessaan tai tuntea huonoa omaatuntoa aina kun tarvitsen edes vain hetken itselle… Tsemppiä siis <3
Iina M.
Iso halaus täältä. Myös mua auttaa lukea muiden ajatuksia, kun näistä hermoromahduksista tulee niin surkea olo. <3
Hurmioitunut
Kiitos! Itselläni ei ole toistaiseksi lapsia, mutta seurasin siskoni pojan vauva-aikaa ja mietin, että miten helkkarissa sitä jaksaa tuollaisissa hetkissä. Ärräpäitä päästeltiin ja minusta on mahtavaa, että näistä negatiivisistakin tunteista puhutaan nykyään ääneen. Ei se tarkoita, että haluaisi oikeasti (lopullisesti) heivata sen lapsen pois elämästään, mutta oma-aika se pitää kenet tahansa järjissään ja hyvänä vahempana. Jaksaa paremmin noita känkkäränkkä-päiviäkin. Nykyisin äidit saavat onneksi olla inhimillisiä ihmisiä, ei mitään täydellisen utopistisia koneita, joilta negatiiviset tunteet on karsittu pois. Tsemppiä! <3
Iina M.
Sama juttu. Omaa aikaa arvostaa aivan eri tavalla, kun tietää, että jo muutamalla tunnilla voi olla muutaman päivän ajan parempi äiti lapselleen. <3
Annu
Ihana Iina, ihana että uskallat sanoa tuon ääneen!
<3
Been there, done that…pus!
Iina M.
Mulla on paha tapa sanoa ääneen sekin, minkä muut pitävät pään sisällä! 😀
nasu86
meillä on minä itse ja tahtovaihe.. kaikki on ei ja juostaan karkuun ja pannaan ranttaliksi.. myös minä tänään ärisin ja suutahdin pojalle myös korotin ääntä. silti toista rakastaa yli kaiken <3 elämme eri vaiheita lasten kanssa mutta silti ymmärrän varsin hyvin tunteesi. sympatiani sinulle <3
Iina M.
Taitaa olla tuo se seuraava vaihe, jossa äidin kärsivällisyys on koetuksella. Tsempit sinnekin! 🙂
Tanja
No sano nyt ainaki sun miehelle ettei sun poissaollessa lähettele viestejä että äitiä ikävöidään. Eihän siitä ole muutaku haittaa ja sulle tulee paha mieli. Kyllä ne pärjää keskenään isänki kans ku antaa tarpeeksi mahdollisuuksia. Ja saa se iskäki kuunnella sitä kitinää ja itkua, siten vain oppii lohduttamaan ja kelpaamaan. toivottavasti on nopeasti ohi menevä vaihe.. :/ Tsemppiä
Iina M.
Mullakin on paha tapa kysellä aina, miten kotona menee, vaikka pitäisi luottaa, että kaikki sujuu. Pitäisi molempien petrata tässä kyllä. :/
Ninski
Hei! Ihan samasta olin kirjoittamassa, että nuo tuollaiset viestit on hyvä jättää heti alkuunsa.Eihän tuo ole “lapsivapaata” jos kotoa laitellaan tuollaista viestiä. Hyvä isänkin on kuunnella itkua ja huutoa ja löytää omat keinot sen rauhoittamiseen 🙂 Meillä ei tuota vaihetta vauva aikana koskaan käyty läpi, enkä kokenut että lapsi olisi ollut enemmän minussa kiinni kuin isässään.
Iina M.
Onneksi kohta taas treenailevat kaksin ja luovat omia juttujaan, kun äiti lähtee muutaman päivän vapaalle. Taidan panna kännykän kiinni (ja antaa mökkikaverin numeron, johon voi soittaa, jos on HÄTÄ). 🙂
Ninski
Kuulostaa hyvältä 🙂 Sitä on sitten itsekin täynnä uutta virtaa kun pääsee vähän irtaantumaan 🙂
Iina M.
Juurikin näin! 🙂
Uraäidin Ruuhkavuodet
Voi… Kuulostaa tutulta. Mun esikoinen oli tosi epäluuloinen tyyppi vauvana, pitkään kukaan muu ei kelvannut kuin äiti. Nyt hän on jo fiksu 11–vuotias, mutta kai se oli temperamenttikysymys, sillä edelleen hänellä on voimakkaita pelkoja, koska on herkkä lapsi joka kokee kaiken voimakkaasti.
Tärkeintä taitaa olla, että pystyt päästämään nuo tunteet jotenkin ulos. Ota päivä kerrallaan. Kunpa pystyisit ajattelemaan että tämä on kuitenkin vain kausi, joka ajan kanssa menee ohi.
Uskomattoman nopeasti tulee se aika, kun pojalle kelpaa ihan muut kaverit kuin äiti..
Rentouttavaa juhannusta!
Iina M.
Sitä koetan tietoisesti kehittää. Kamalan vaikeaa se on, mutta ehkä jokainen päivä on edes himpun edellistä helpompi.
Ihanaa juhannusta! Nyt saa onneksi hetken levätä, kun on auttavia käsiä ympärillä. 🙂
Riina
Ette tiedäkään, kuinka ihanaa on, että te bloggaajat puette sanoiksi ne tunteet, joita me kaikki äidit varmasti tunnemme! Miten voikaan ihminen samalla raivota ja niin paljon rakastaa! Toivotaan todella että nää vaiheet menee nopeasti ohi! Voimia ja jaksamista ja hermojen hallintaa <3
Iina M.
Kunpa menisivät. Nämä morkkikset ovat niin kamalia, että ei osannut aiemmin edes aavistaa, kuinka voi ihminen itseään ruoskia. Ja kuinka voi rakastaa. <3
Niina
Jep, meillä on nyt 3,5-vuotiaalla aivan jäätävä äiti-äiti-ääääiiiitiiiiiiiiiiii- vaihe meneillään jo en tiedä kuinka monetta kuukautta putkeen. Tää on ihan hirveää. En saa tehdä _mitään_ kotona ilman, että joku on kyljessä kiinni (tätäkin naputtaessa olen pyytänyt herättämään isän päikkäreiltä jo vissiin viidesti, mutta ei, “äiti mä haluun olla nyt sun vieressä”). En voi neuloa, en voi käydä vessassa, en voi tehdä kotitöitä, en voi syödä, en voi käydä suihkussa, en niin yhtään mitään niin kauan kun neiti on hereillä. Tämä on todella, todella hermojaraastavaa ja aamuisin oon huomannut ärähtäväni aika monesti, kun haluaisin vain juoda sen aamukahvini edes ilman jatkuvaa ihokontaktia. Ainoa millä saamme isän kelpaamaan on se, että minä lähden kokonaan pois kotoa ja silloinkin itkun saattelemana.
Mutta aina tämä on mennyt ohi, joten eiköhän se mene nytkin. Joskus. Ei tämä nyt voi ikuisuutta kestää. Tsemppiä sullekin!♥ Kyllä se tosiaan menee ohi.
Iina M.
Sama juttu. Ei se toinen syli riitä, ei edes toinen huone. Pakko lähteä kokonaan, jos omaa aikaa haluaa ja silloin tulee itku. Mutta me selvitään kyllä. Tsempit sinne! <3
sohvi
Tsemppiä sinne!! Toivottavasti pian helpottas!
Iina M.
Toivotaan, toivotaan. 🙂
piitzi
Voi, tsemppiä kovin! Minä oon ite selvinny nuista äiti-äiti-ja-vain-äiti kausista yksinkertaisesti niin että oon luopunu omista jutuista siksi aikaa. Ei mikään hauska juttu mut eipä muutakaan vaihtoehtoa ollu. Onneksi se helpottaa ajan kanssa. Enkä oo masentunu enkä unohtanu omaa itseäni 😉
Iina M.
Vähän samaan tässä on lipsuttu. Onneksi miehen loma on kohta ja saan vähän enemmän omaa aikaa. 🙂
Sisko
<3 Meillä on myös sama vaihe meneillään. Edes nukkuminen ei onnistu, ellei Sulo makaa vieressäni sängyssä tai sylissä sohvalla. ja saa maitoa monta kertaa yössä…
Iina M.
Kuvailit juuri elämäni. <3
Siiri
Täällä taas on äiti on tyhmä -vaihe. Sitä yrittää kaikkensa että ruoka on hyvää ja ipanalla kivaa puuhaa. Mutta silti äiti on tyhmä kun ei anna limpparia ruuaksi ja tuijottaa turtlesia 8 tuntia päivässä <3 Maailman rakkain tyyppihän se on mutta aina ei vaan jaksais.
Iina M.
Voin uskoa. Kaikki pienestikin ärsyttävä alkaa todella kalvaa, kun se tilanne on päällä IHAN KOKO AJAN. :/
Mia
Nää on varmaan niitä juttuja joiden takia se megaärtsy “voimahali!” on syntynyt. Joten sellainen! Mulla 6kk poika joka ei viihdy hetkeäkään muualla kuin sylissä, kun ollaan kaksin. Mitä haluankin tehdä, pitää valita tekemisen ja sydäntä särkevän itkun väliltä.. Usein siis jää omat suihkut ja syömiset väliin. Raskasta. Vauvalle ei kuitenkaan sais huutaa, ei se reppana sitenkään tajua omaa mahdottomuuttaan. Voimia <3 Ja kiitos kun jaksat käyttää vähiä omia hetkiä tämän blogin ylläpitoon.
Iina M.
“Mitä haluankin tehdä, pitää valita tekemisen ja sydäntä särkevän itkun väliltä.”
Enpä olisi itse osannut paremmin sanoa. Eli voimahali sinnekin. 🙂 <3
annina
Voin vaan sanoa että voimia. Kyllä se siitä. Meilläkin tuo maailman kiltein pikku vauva alkaa näyttää hieman rebeliä puolta. Kieltosanoihin reagoi tekemällä kielletyn asian nopeammin. Tänään ollaan yritetty syödä ja repiä sähköjohoa, syödä koiran ruokaa, revitty koiraa ja koitettu päästä tulikuuman uunin luo. Kaikki tämä noin kahden tunnin aikana. Kun lisäksi huomasi että pakkasesta on pojan ruuat loppu ja koitti siinä samalla tehdä uutta annosta lihapullia, couscous laatikkoa yms niin johan tulee illalla uni nopeasti.
Iina M.
APUA. Kuulostaa tutulta. :/