Aloitetaan tuoksuista. Tyhjensin lipastoa etsiessäni vaatteita Äidiltä toiselle -keräykseen. Toppahaalarin hupun sisällä oli valkoinen mytty, joka paljastui viime talvena kadonneeksi kypäränalusmyssyksi. Myssyn sisäpinta oli täynnä hentoista vauvahiusta. Mietin, että myssy pitäisi viedä likapyykkikoriin, koska keräykseen lähetetään tietysti vain puhtaita vaatteita. Jotenkin käteni nousi kohti kasvojani ja hengitin syvään myssyn läpi. Voi, sitä muistojen tulvaa! Vastasyntyneen tuoksu oli pehmoinen ja suloisempi kuin yksikään tuoksu tällä planeetalla. Minun vauvani, minun ihan pieni vauvani. Palasin hetkessä ajassa takaisin ensimmäisiin viikkoihin pojan kanssa.

WP_20140731_007

Tästä pääsenkin huteralla aasinsillalla tunteisiin. Vauva-aika on unohtunut pelottavan nopeasti, mutta tiettyjä hetkiä muistan selkeästi. Kuten esimerkiksi sen, kun synnytyssalissa vannoin pääni sisällä, että minun lapsilukuni on täynnä. Muistan myös vihlovan selän, supistelevan kohdun, rasittavan verenvuodon, heikotuksen ja  kaikki ne pelot, joita alitajuntani ampui pääni etulohkoon. Muistan myös ihania hetkiä. Ensimmäisen naurun, kömpelön halauksen ja ne pienet varpaat synnytyslaitoksella. Ne levisivät samalla tavalla kuin omani. En ole enää varma, tahdonko lisää lapsia, mutta olen varma, että toistaiseksi yksi riittää. Koska jossakin vaiheessa kuukautiset (niinpä, olin jo unohtanut sellaisenkin riesan) palaavat, hormoniehkäisyn aloittamista pitäisi alkaa miettiä. Minä en nimittäin selviä ilman sellaista.

Mutta kun se kierukka pelottaa. Vertailin nopeasti pillerit ja kierukan, ilmoitin päätökseni ja sain samantien käskyn pysyä poissa keskustelupalstoilta. Ai, että heräsikö mielenkiintoni? Heräsi, mutta tottelin silti. Olen kuitenkin silloin tällöin lukenut tuttujen bloggaajien postauksia tästä kierukka-aiheesta ja tehnyt sen virheen, että olen lukenut myös kommenttiboksit. Niin, kun se mielikuvani on tällä hetkellä se, että joko a) tulen raskaaksi kierukan kanssa b) vuodan kuin häränkurkku ja kärsin helvetillisistä kivuista c) kierukka ulostautuu itsekseen d) kaikki edellä mainitut. Miten paljon helpompi olisi vaan napsia niitä pillereitä, mutta kun minä en muistaisi edes herätä aamulla, ellei vauva herättäisi. Säännöllinen lääkitys – ei tällä muistikapasiteetilla. Kaiken lisäksi näin persaukisella ihmisellä se ilmainen ehkäisy olisi mieluummin viiden vuoden kierukka kuin vuoden(?) pillerit.

Ja näin pääsimme lillumaan tajunnanvirran mukana kypärämyssystä kierukkakauhuihin. EI tässä tainnut olla mitään pointtia, piti vaan purkaa sydäntä, kun harmaan arjen keskellä rysähti kunnolla tunteisiin. Sekin nimittäin, että Nöppis seisoi äsken kahdesti ilman tukea muutaman sekunnin ajan. Istuskelin sängyllä ja Nöpsy nousi seisomaan minua vasten. Poika on jo muutaman viikon ajan pitänyt kiinni tuesta enää toisella kädellä ja yhtäkkiä tunsin, kun se käsi irtosi. Kohta on maailma auki pienelle miehelle. Hyvää yötä, nuuskikaa rakkaitanne! 🙂