Vajaan litran verran ikävää
Postailin eilen illalla ensitunnelmia viikonlopun uutispommista. Siis meidän perheessämme. Eroahdistusjuttuja on pyörinyt mielessä viime aikoina hieman laimeampina, mutta myös aika rankkoina. Harkitsin jo ulkopuolisen avun hankkimista, jotta arki rullaisi ilman äidin loppuunpalamista. Ystävät ja sukulaiset ovat nyt onneksi auttaneet niin, että MLL-puhelu jäi vain ideatasolle. Numero on silti tallennettu puhelimeeni ja kynnys soittamiseen madallettu niin, että jos paniikki iskee, otan kaiken avun vastaan ilman syyllistymistä. Käväisin pienellä Vichyn sponsoroimalla matkalla, jonne lähdin sunnuntaiaamuna ja jolta palasin maanantaina päivällä, joten ajatukset aiheen ympärillä ovat kuitenkin edelleen ajankohtaisia. Vietin ensimmäisen yön erossa 9 kuukauden ikäisestä pojastani, jota imetän edelleen päivin ja öin. Miltäkö tuntui? Aika ihanalta, mutta myös kamalalta.
Nyt se on tyhjä…
… ja nyt se on täynnä!
Rintojeni näkökulmasta loma oli aivan täysi katastrofi. Tai ei nyt aivan, mutta hyvin lähelle. Ainut pakollinen pakattava asia passin lisäksi matkalaukkuun oli nimittäin rintapumppu. Sen jääminen kotiin olisi pilannut koko loman ja muutamassa tunnissa. Pumppasin kivistäviä, koviksi palloiksi muuttuneita rintojani useampaan otteeseen parin päivän aikana, jotta esimerkiksi nukkuminen onnistuisi. Ei tällöinkään vatsallaan, mutta muuten se onnistui. Maitoa tuli pumpattua puolentoista vuorokauden aikana hieman alle litra. Se on paljon se! Tuli jotenkin paha olo, kun kaadoin litran verran tuota vauvojen parasta ravintoa viemäriin. Onneksi tällaista tuhlaamista ei tarvitse harrastaa usein. Maitoa vaan nousee kovaa vauhtia, koska syötän poikaa usein, eivätkä rintani valitettavasti ymmärrä keskeyttää maidontuotantoa minun lomani ajaksi. Siksi maitoa on pakko pumpata pois.
Oman jaksamiseni kannalta loma oli mielettömän hyvä mahdollisuus levätä. Rintapumpun tehokäyttö toki ärsytti, mutta se oli pakollinen paha ja hyvin pieni miinus kaikkien plussien keskellä. Vaikka ikävä pörröpäätä kohtaan oli valtava ja illalla kainalostani tuntui puuttuvan hyväntuoksuinen pieni pää, nukahdin illalla nopeasti ja heräsin vasta aamulla kuin nuijanukutuksen jäljiltä. Ei siis pää kipenä tai mitään, vaan tarkoitan sitä, että nukuin yöni sikeästi ja heräilemättä. Outoa oli se, että heräsin seitsemän tunnin unien jälkeen ilman herätyskelloa täysin levänneenä, vaikka olisin saanut nukkua vielä yli kaksi tuntia lisää.
Ajatukseni hieman hatarassa pähkinänkuoressa ovat seuraavanlaiset. Loma ilman vauvaa on sen arvoinen, mutta kannattaa varautua siihen, että kun palaa kotiin, eroahdistus nousee aivan uudelle tasolle. Morkkista en tunne, mutta tänään, kun vauva on roikkunut puntissani, kiivennyt itkien syliin heti, jos hänet yrittää laskea lattialle, eikä ole suostunut nukkumaan päiväunia (ettei äiti vaan sillä aikaa lähde), on kieltämättä hieman mietityttänyt, miltä äidin loma vauvasta tuntui. Hylkäämiseltä? Isi, joka siis poikaansa hoiti, kertoi päivien menneen hyvin, mutta yöllä kuulemma heräiltiin etsimään äitiä. Näin etukäteen oletinkin.
Siispä äidit, menkää lomalle. Älkää tunteko siitä syyllisyttä, sillä olette ansainneet leponne, mutta varautukaa siihen, että se saavutettu rentous katoaa heti kotona ja vauva vaatii kaiken loman aikana menettämänsä “äiti-ajan” takaisin. Tuplana.
(Kalevala-rannekoru saatu)
Nainen28
En halua syyllistää mutta 9kk ikäisellä lapsella ei ole mitään keinoa ymmärtää mihin ja miksi äiti on hävinnyt. Lapselle se on tietenkin kova ahdistus kun ei ole keinoja ymmärtää ja käsitellä asiaa. Asiaa voisi verrata siihen jos parisuhteen mies häipyisi kertomatta mihin menee ja milloin tulee. Ottaisitko miehen iloisena takaisin vastaan? Niinpä.
Iina M.
Niinhän se on.
Laura
Hui kamala, osaan kuvitella kovasti mitkä olivat tunteesi,meidän vauva on nyt 7kk ja häntäkin edelleen tiiivisti imetän päivin ja öin. Olin viime viikolla ensimmäistä kertaa hänestä erossa ilta-aikaan muutamia tunteja ja lapsi-parka ei enää herättyään osannut nukahtaa ilman äitiään. Olemme koittaneet harjoitella eroon perhepedistä mutta yhtäaikaa tuli liikkeelle lähtö ja hammasasiat ja “vieroitus” oli tosi raskasta koko perheelle. Niinpä päätimme lykätä asiaa tuonnemmaksi,
Joka tapauksessa: imetys sitoo äitiä tosi kovasti lapseen,varsinkin kun poikamme ei huoli pulloa,mutta mitään en vaihtaisi. Imetys on ollut antoisaa ja ihanaa. Hyvä että sait hyvin nukutun yön. Aurinkoa jatkoon!
Iina M.
Tuttuja tunteita. Toivottavasti teille sujuu jatkossa erohetket hyvin! 🙂
Pauliina
Ihana rentoutusreissu! Toivottavasti eroahdistus alkaa pian helpottaa 🙂 Meillä se tais alkaa jo nyt (?!??!), tyttö puol vuotta. Hysteeristä itkua vaikka poistuisin käymään vaan puolen tunnin kauppareissulla yksin ja jää isänsä hoiviin. En tiedä onko parempi vaan odotella, että menee ohi ja pysyä tiukasti kotona vai lyhyillä erohetkillä totuttaa siihen, että muihinkin tuttuihin aikuisiin voi luottaa ja äiti kyllä palaa pian…
Toivottavasti vaihe jää lyhyeksi niin isä-tytär hetket muuttuvat taas vähän iloisemmiksi.
Pauliina
Iina M.
Auts, siltä kuulostaa kyllä. Mutta onneksi moni on vakuuttanut, että tämä on lyhyt vaihe. 🙂
nasu86
onneksi sait nukkua ja levättyä. T on tänään mammalla ja vaarilla hoidossa ihan muuten vaan kun pyysivät. haetaan kyllä jo loppu iltapäivästä kotiin. piti pestä ikkunat… prkl vesisade! kiersin sitten pari kauppaa ja kirpparin, nyt odottelen että mies tulee töistä kotiin 🙂
toivottavasti jo alkaa helpottaa nöppiksen ikävä <3
Iina M.
Ääh, mullakin on vielä ikkunoita jäljellä. Kahva vaan katosi, niin projekti siirty. *nolo*
Susu
Ihana loma! Pumppu oli hyvä olla mukana. Olit poissa niin vähän aikaa ettei se kuolemaksi ole. Tilanne varmasti rauhoittuu pian. Ja kun tiedostat miksi vauva roikkuu sinussa niin tiedät.. 9kk on se ikä että huomaa jo olevansa vähän eri kuin äiti. Kohta tulee vaihe kun hän liikkuu enempi ja kauemmaksi mut sut hakee turvaa ja tarkistaa et olet siinä.
Ole huoleti et ole tehnyt kehitykselle hallaa.. Jos haluat voi kertoa mitä kauheuksia mä oon tehnyt kun lapset oli vauvoja. Ja ihan normaaleita niistä tuli! Tietysti näin jälkeenpäin pieni syyllisyys painaa mut mä olin niin väsynyt etten jaksanut laittaa vastaan.
No iloista huhtikuun vikaa ja toivota tervetulleeksi toukokuu! Nähdäänkö me jo kohta ballerinat käytössä? Se on varma kesän merkki!
Iina M.
Se syyllisyys on äitiydessä kyllä kamalinta. Järki sanoo toista, mutta omatunto toista.
Ballerinat tuli korkattua itse asiassa viime viikolla. Vihdoinkin! <3
Syyllinen äiti
Ihanaa, että sait nukuttua ja levättyä hyvin! Minäkin olen hyvin tiiviisti ollut koko tämän 8kk poikani kanssa kaikki yöt. Imetän ja yöt menee pääasiassa perhepedissä edelleen.
Yhden yön olen ollut muualla kuin vauvani, ja poika oli silloin 6 kk. Eli hyvin pieni. Mutta olimme jo toista kertaa kuukauden sisään osastolla vauvan sairastelun takia (virtsatieinfektio nr. 2) ja olin ollut vauvan kanssa sairaalassa yötäpäivää jo useamman vuorokauden, ja tosiaan toistamiseen lyhyen ajan sisällä. En saanut nukuttua kapeassa sairaalasängyssä, hoitohenkilökuntaa ramppasi huoneessa hyvin usein ja vauva oli rinnalla ihan koko ajan. Kipeänä rintamaito on se, joka kelpaa. Olin joutunut vierestä seuraamaan todella kipeän vauvan kuumekramppausta, itkua, kipua, käymään päivystyksessä useaan otteeseen ja tilaamaan lopulta ambulanssin kun tilanne äityi pahemmaksi. Se oli ihan todella väsyttävää ja pelottavaa.
Siitäkin huolimatta, että rintamaito oli pojalle numero 1 ja hän halusi olla hyvin tiiviisti minussa kiinni, vietin yhden yön kotona omassa sängyssä nukkuen. Olin niin poikki henkisesti kuin fyysisestikin ettei vaihtoehtoja ollut. Mutta se syyllisyys… Vauva olikin itkenyt ison osan yöstä kun ei saanut minua ja elintärkeitä tissejä nukuttamaan. Äitini vietti tuon yön pojan kanssa sairaalassa, ilman tuttua hoitajaa en olisi voinut häntä sinne jättää.
Vaikka äiti olisi kuinka poikki ja ihan oikeasti ansaitsi pienen lepohetkensä, on syyllisyys aina paikalla tökkimässä takaraivossa, muistuttamassa itsestään. Se on kyllä niin oleellinen osa äitiyttä, vaikka kuinka tietää tekevänsä parhaansa ja vaikka kuinka joku ulkopuolinen painottaisi sinun toimivan juuri oikein, ei se syyllisyys anna helpolla periksi.
Mutta kyllähän me oikeasti hyviä äitejä ollaan, ehkä se syyllisyyden tunnekin on ihan tervettä ja kertoo siitä. Hyvä me <3
Iina M.
“Vaikka äiti olisi kuinka poikki ja ihan oikeasti ansaitsi pienen lepohetkensä, on syyllisyys aina paikalla tökkimässä takaraivossa, muistuttamassa itsestään. Se on kyllä niin oleellinen osa äitiyttä, vaikka kuinka tietää tekevänsä parhaansa ja vaikka kuinka joku ulkopuolinen painottaisi sinun toimivan juuri oikein, ei se syyllisyys anna helpolla periksi.”
Todella hyvin sanottu. Kolahti ainakin täällä. <3