Kamelin selkä
Nyt ollaan saavutettu sellainen piste, että vauva on ollut teoriassa yhtä kauan ulkona vatsastani kuin mitä vauva oli vatsani sisällä. Eilen Nöppis-vauva täytti yhdeksän kuukautta. En kuitenkaan ehtinyt postata aiheesta, sillä meillä eletään nyt vaihetta, jonka aikana äidin sylissä pitäisi olla ihan koko ajan eikä äiti saa poistua näkökentästä. Tai saa, jos tahtoo seuraavat 20 minuuttia lepytellä hysteerisenä huutavaa ja loukkaantunesti nikottelevaa vauvaa. Viime päivinä mielessä on käynyt ulkopuolisen avun pyytäminen. Päivän aikana kotona ei saa aikaiseksi yhtikäs mitään. Aamulla voi päättää, onko suunnitelmana täyttää tiskikone, pesukone vaiko kenties vaihtaa lakanat. Ei toivoakaan, että noita kaikkia saisi tehdyksi eikä yhdenkään tehtävän suorittaminen ole itsestäänselvyys. Olin kyllä kuullut tästä vaiheesta muilta äideiltä, mutta en osannut aavistaa, kuinka rankka tämä olisi käydä läpi yksin. Se, ettei mitään muka ehdi tehdä kokonaisen päivän aikana, kuulosti korviini selittelyltä ja laiskuudelta. Eilen, kun itkin kylpyammeessa pojan päiväunien aikana (kadutti muuten jälkikäteen, etten vaihtanut niitä lakanoita siinä samalla), mieleeni nousi idea pyytää apua.
“MLL:n lastenhoitoapu on tarkoitettu tilapäiseen ja lyhytaikaiseen lastenhoidon tarpeeseen esimerkiksi kun
– lapsi, vanhemmat tai vakituinen hoitaja sairastuvat
– vanhemmat ovat työmatkalla, kokouksessa, opiskelemassa
– vanhemmat haluavat hetken hengähtää, harrastaa tai viettää aikaa yhdessä.
MLL:n hoitajavälitys auttaa perhettä löytämään hoitajan. Perhe voi saada hoitajan kotiin kaikkina vuorokauden aikoina.”
BINGO! Jo tunnissa saisin siivottua kotia, käytyä lenkillä keräämässä voimavaroja tai tehtyä soseita isomman satsin pakastimeen. Parissa tunnissa voisin tehdä nuo kaikki. Minimipalkka hoitajalle on maksettava kahdelta tunnilta eli jo alle 17 eurolla voisin saada aikaiseksi paljon. Jokainen äiti taitaa tietää, ettei kyse ole siitä, että maksaisi jollekin parikymppiä, jotta saa täytettyä pyykinpesukoneen, vaan panostus on omaan jaksamiseen ja sitä kautta lapsen hyvinvointiin. Lapsen kanssa oleminen jokaisena päivänä aamusta iltaan on äärettömän raskasta. Aivan sama, onko käsistä voimat pois, helvetillinen päänsärky tai sadan kohdan lista tekemättömiä asioita, sillä sitä reilun kahdeksan kilon mötikkää kannetaan ja hytkytetään sylissä tasan niin paljon kuin se haluaa.
Jokin sisälläni panee silti vastaan. Minut on kasvatettu (en edes tiedä, tekivätkö sen vanhempani vaiko tämä yhteiskunta) selviämään itse. Avunpyynnöt sallin itselleni vain äärimmäisessä hädässä eikä tätä minun mittapuullani lasketa sellaiseksi. Voin muille kertoa hyvin, että kannattaisi palkata hoitaja muutamaksi tunniksi ja että se on täysin sen arvoista eikä siitä saa tuntea huonoa omaatuntoa, mutta että palkkaisin hoitajan avuksi itselleni. Välttelin koko opiskeluajan opintolainan ottamista tekemällä aivan järkyttävän paljon töitä kesäisin. Olen pitänyt oljenkorret mielessäni, mutta päättänyt jo nuorena, etten tahdo joutua turvautumaan niihin. Mutta mitä tapahtuu, jos en kohta enää jaksakaan? Jos en selviäkään vauva-arjesta enää? Mistä tietää, koska on niin syvässä kuopassa, ettei pääse itse ylös? :/
(Nöppis kyllä pääsee ylös. Kuten kuvasta huomaa, pikkumies oppi eilen seisomaan tukea vasten. Aika laskea pinnasängyn pohja, jos vaan osaan.)
annina
Voimia. Meillä näyttää myös tuo aika alkavan hiljalleen. Paitsi että meillä tehdään tihutöitä jos ei äiti istu vieressä :D. Postin repiminen on siisteintä ikinä. Tänään 10kk plakkarissa ja vasta ryömii mutta kyllä kiellettyihin paikkoihin kerkeää silti salamana. Meidän pikku pullukka on nyt laihtunut eli paino tippunut (!) 8kk neuvolasta ja samalla tullut pituutta lisää. Huoli on kova :(. Hienosti teillä seistään, odotan jo vähän milloin meilläkin tehdään tuota 🙂
Iina M.
Täällä vaan ryömitään valonnopeudella jonnekin, minne ei saisi. €#&/#(#(! (<- kiroilua)
Jonna
Mä voin kans tulla hengailee Pallogrillin kanssa. Osaan vaihtaa vaipat, ja oon kai niin äärimmäisen bore, että ipanat yleensä nukahtaa mun seuraan 😀
Iina M.
Pitää kyllä kokeilla sun nukutuskykyjä joku päivä! Voin vaikka maksaa, jos saat Nöppiksen uuvahtamaan pidemmäksi aikaa kuin vartiksi.
mamatoo
Meillä oli sama vaihe muutama viikko sitten, vaavin ollessa n. 7 kk. Olin aivan totaalisen loppu ja rikki ja koti aivan mullin mallin. Meni ohi viikossa, luojan kiitos! Tsemppiä sinne, kohta se on muisto vaan. Apua kannattaa silti pyytää, se oma jaksaminen on niiin tärkeetä ja tuntuu ainakin täällä olevan ihan veitsenterällä, että koska se kamelin selkä oikeesti katkeaa. Vertaistukea saat onneksi täältä ☺
Iina M.
Mietin kanssa, että jos tämä pahin vaihe menisi nopeasti ohi. Koskaan ei tiedä, mikä kausi kestää päivän ja mikä viikkoja. Ollapa kristallipallo olemassa!
Äni
Lyhyesti vain totean, että 8-10kk ikäisenä vauvoille tulee tuo surullisen kuuluisa eroahdistuskausi, jolloin äiti ei tosiaan pääse edes minuutiksi vessaan ilman hysteeristä protestihuutoa. Onneksi tämä kausi on yleensä lyhyempi kuin muut surullisen kuuluisat Vaiheet, ehkä pari viikkoa tai kuukauden. Sen jälkeen tilanne helpottuu. Itse en tuona aikana palkkaisi lastenhoitajaa, koska se ei ainakaan vauvan eroahdistusta helpota. Sen sijaan hakisin kunnalta (tai yksityiseltä) kotiapua! 🙂
http://yle.fi/uutiset/lapsiperheilla_on_jalleen_oikeus_kotiapuun_mutta_moni_ei_sita_tieda/7891048
Et ehkä tuon turvin pääse yksin lenkille, mutta kotiapulainen voisi puolestasi vaikkapa pyykätä niitä lakanoita, niin kokonaiskuormitus sinulle äitinä eri hommista vähenisi. 🙂
Mutta toki jos päädyt lastenhoitoapuun, niin MLL on varmasti luotettava ja toimiva taho! 🙂
Iina M.
Ihan totta muuten, että eroahdistus voi räjähtää kyllä käsiin vieraan hoitajan kanssa. Eipä tullut edes epätoivoin hetkellä mieleeni. Siivousapua onneksi saan välillä pahimpaan kaaokseen. Kuinka onkaan ikävä niitä aikoja, kun vauva nukkui neljä tuntia, ei osannut kiivetä sängystä pois eikä herännyt edes imurointiääniin. Pitänee miettiä, josko siivousapu olisi sittenkin se taikasana, koska sen tiedän, että kaaos ympärillä tuplaa ahdistuksen.
amie
Nyt tulee suoraa puhetta, mutta uskon että kestät: Hanki apua, kun vielä jaksat! Itselläni on kaksi masennusta takana, ja tuo kylpyammeessa itkeminen kuulostaa liaan tutulta. Meille yritetään aina uskotella, että oot huono ihminen jos et selviä lapsen/koiran/kodin jne. hoidosta yksin, mutta ei meidän tarvitse! Nykyään on apua saatavilla ja sitä saa ja PITÄÄ käyttää. Ylpeys omasta selviämisestä ei ole sen arvoista, että vedät itsesi täysin piippuun ja päädyt joka aamu sängyn pohjalla miettimään, miksi edes pitäisi nousta, kun on vaan niin väsynyt. Pikkuhiljaa se väsymys nieleen kaiken ilon myös niistä rakkaimmista asioista ja sieltä nouseminen on saatanan raskasta. Minä tein sen nousun lääkkeiden ja terapian avulla ja usko mua, sä et halua siihen pisteeseen. Hanki apua nyt, kun vielä jaksat niiden ihmisten takia, jotka susta välittää ja joista sinä välität <3
Iina M.
Pelottava maailma kyllä, kun niitä, jotka tarvitsevat apua, sorretaan vielä syvemmälle suohon sen sijaan, että tarjottaisiin apua. Syyllistäminen on vihonviimeinen nappi otsaan. Kiitos rehellisestä kommentista. Tuntuu, että kun kirjoitti ajatukset ylös, ne selkeytyivät ja tunnistin itsekin, mitä polkua pääsisi kohti rennompaa arkea.
amie
http://blogit.kaksplus.fi/lapsellista/huono-aiti-vasyy-ja-kutsuu-lastenhoitajan/
Suosittelen lämpimästi lukemaan, ellet sitä ole jo tehnyt. Ja nimimerkille Äni sanoisin, että juuri tuo asenne on syynä siihen ettei moni äiti kehtaa hakea lastenhoitoapua, kun leimataan että lapsi kärsii vieraasta hoitajasta (josta kyllä nopeasti tulee lapselle tuttu, jos hän useammin käy) ja nimenomaan huonoksi äidiksi. Minä uskon, että lapsi kärsii huomattavasti enemmän siitä, jos äidiltä loppuvat voimavarat ja jaksaminen kuin siitä, että lapsi jää vaikka pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi hänestä huolehtivan aikuisen hoitajan hoiviin. Kotiapu on hieno asia, mutta välillä se mitä äiti kaipaa, on tauko lapsestaan eikä se tee hänestä huonoa äitiä, vaan hyvän äidin, koska hän välittää jaksamisestaan ja yrittää olla lapselleen paras mahdollinen äiti.
Iina M.
Tuosta mulla taisi tulla tämä idea mieleenkin. Ja voihan hoitajaan tutustua äidin kanssa yhdessä ensin, jotta hänestä tulee tuttu.
Äni
En todellakaan tarkoittanut kommenttiani amien tarkoittamalla tavalla. Itsekin väsyneenä ja psykologin avulla syvästä kuopasta itseni esiin kaivaneena tiedän mitä äärimmäinen väsymys ja pienikin masennus voi aiheuttaa. Itse olisin juuri tullut kehumaan amien viisaita sanoja ensimmäisessä kommentissaan.
Tuo kotiapuhan tarjoaa myös lastenhoitoapua, tietysti siihen voi ja kannattaakin tarttua myös. Mutta yritin sanoa, että ei ainakaan ilman kunnollista totuttamista kannata juuri tässä tiukimmassa eroahdistusvaiheessa vauvaa antaa vieraan tai puolitutun hoitajan käsiin – ilman kunnollista totuttamista. Onneksi pahin eroahdistus hälvenee yleensä muutamissa viikoissa, jonka aikana voi toki jo totutella äidin kanssa yhdessä uuteen hoitajaan. Samoin jos vauva esim tykkää nukkua vaunulenkeillä, voi kotiapua käyttää siihen että hoitaja vie vauvan päikkärikävelylle ja äiti saa joko levätä tai touhuilla omiaan, oli se sitten kodinhoitoa tai juoksulenkkiä tai vaikka kahvihetki ystävän kanssa.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että kannattaa pyytää rohkeasti apua nyt, ennen kuin kynnys nousee liian suureksi. 🙂
Iina M.
Mä olen lukenut kommentit niin “yleisinä”, etten edes tajunnut minkään viittaavan tiettyihin ihmisiin sillä tavalla. (Kerrankin näin päin!)
Hyvä ottaa eroahdistus esille, ettei tule yllätyksenä, jos apuratkaisu ei toimikaan oletetusti.
jenni
Missä mies, lapsen isä on?? Joo, mainitsit jostain työprojektista/kampanjasta/tms., mutta kai se kotona kuitenkin käy? Edes sen aikaa, että ehtisi pinniksen pohjan laskea, ettei Nöppis tulis reunan yli?
Ja Iina hei, sun ei TARVITSE pärjätä ja jaksaa yksin. Se ensimmäinen soitto MLL:lle on varmasti vaikein, mutta kyllä jokainen äitikin ansaitsee edes sen tunnin-pari omaa aikaa. Ihan turha uhriuttaa itseään ja marttyyrinä nikotella, ettei jaksa, jos ei myöskään pyydä apua.
Iina M.
Onneksi entisen pomon vinkki jäi mieleen. Taitaa MLL pelastaa tämän hurrikaanin silmästä (toivon mukaan). Ja toivon mukaan myös miehestä saa taas apua, kun työryysis helpottaa seuraavan kerran. Tällä hetkellä on kyllä niin henkisesti YH-olo, että morjensta vaan!
iids
Eikö miehesi pysty yhtään auttamaan? Saisit edes illan vapaa-aikaa. Jos nyt alkaisin lukea blogia, saattaisin luulla että olet yksinhuoltaja. Arvostan blogiasi, koska kerrot asiat kaunistelematta ja totuudenmukaisesti. Meillä ei ole vielä lapsia, joten en voi moniin asioihin samaistua, mutta silti minua aiheet kiinnostaa. 🙂
Iina M.
On sellainen duuni, että hyvä kun pystyssä jaksaa seistä duunipäivän (+ylitöiden) jälkeen. Luojalle kiitos viikonlopuista!
Ella
Hyvä aihe. Itsellä sama asenne. En pyydä edes tuttuja apuun vaikka itse tarjoutuvat. MLL:n mainos on kyllä tallessa silti 🙂 Jos tulee hätätapaus..
Eiköhän olisi hyvin käytetty 17€ sinulta 🙂
Iina M.
Tuttujen apuakin tuntuu jotenkin… Hmm, en osaa sanoa tarkalleen, että miltä, mutta ehkä “epäonnistumiselta” on lähellä totuutta. Jotenkin tuntuu harmaalta päästää joku lähelle näkemään, ettei pärjää yksin. Ainoa, jolle uskaltaa suoraan sanoa, mikä on tilanne, on oma äiti. (<3)
Sisko
Hetkinen? Epäonnistumiselta? Eikö miehesi voisi maksaa sinulle lapsenhoitajan? Lapsen hoito on sulle tällä hetkellä työ + siihen blogit päälle, jolloin todella olet oman ajan tarpeessa. <3 Anteeksi aiempaa kommenttiani, tarkoitukseni ei ollut todellakaan "piiskata eteenpäin" ja antaa ymmärtää, että kyllä tosi äiti tekee työt vaikka lapsi kantorepussa. En heti pelkästä postauksesta ymmärtänyt tilannettasi.
Iina M.
En ottanut sitä niin, ei huolta. Oma pää pistää vastaan, kun pitäisi asettaa jotakin muuta edes hetkellisesti vauvan edelle (eli hankkia hoitaja hetkeksi).
Tintti
Vauva reppuun/liinaan/syöttötuoliin ja mukaan tekemään kotitöitä. Samanikäisen tytön kanssa tehdään kotityöt yhdessä niin päiväuniajat saa käyttää itsekin sitten lepäämiseen. Soseita tehdessä syöttötuolin pöytäosalle jotain jännää tutkittavaa (perunansurvin on pop) ja viihtyy tovin niin.
Eroahdistus on vähän hankala vaihe kyllä. Meillä leikitään paljon kukkuu-leikkejä niin oppii sitäkin kautta, että vaikka äiti on näkymättömissä, niin on se kuitenkin olemassa. Ehdottomasti kannattaa pyytää apua siivoukseen kun tuntuu ettei enää jaksa. Tsemppiä, kyllä tämäkin vaihe menee pian ohi!
Iina M.
Tuo oli ennen mun taikatemppu, mutta tämä konttaamisryömimishepulivaihe tuhosi tilanteen. Poika on niin innoissaan kaikesta, ettei pysyisi sekuntiakaan missään paikallaan. Hyvä, kun ei rattaistakin kiipeä pois. Pitikö sen periä mun hyperaktiivisuus… Kaipa tyyppi siitä taas viilenee, kun ymmärtää, että osaa ryömiä aamullakin, vaikka ei öitä treenaisi.
Sisko
Oletko kokeillut ergonomista kantoreppua (Tula, Ergo, Manduca, Wompat…), jolla saisi lapsen selkään? Silloin onnistuisivat kaikki nuo kotityöt lapsen kanssa! 🙂 Suosittelen Ipanaista Hakaniemessä. Sieltä saa hyvän opastuksen.
Kantorepuista huolimatta suosittelen myös hoitoapua. Hyvällä tuurilla sitä saa myös neuvolan perhetyön kautta. 🙂
Iina M.
Selkään en oo uskaltanut kokeilla. Edessä viihtyi pienempänä, mutta nyt tylsistyy, jos joutuu olemaan paikallaan eikä saa mönkiä lattialla mun ympärilläni (tai ainakin 20 sentin etäisyydellä äidistä). Saikohan 9kk jo kantaa selässä, osaatko sanoa?
Inkku
9 kk ikäistä saa jo kantaa selässä. Oikeastaan heti kun vauva pitää päätä pystyssä, niin saa kantaa selässä. Kokeile ihmeessä, se saattaa helpottaa. Vauva saattaa viihtyä paremmin selässä kuin edessä koska sieltä olan yli voi kurkkia mitä äiti puuhailee. Ja jos pelottaa laittaa lapsi selkään, niin pyydä apua just esim. Ipanaiselta, katso youtube-videoita aiheesta ja aluksi kannattaa harjoitella esim. sängyn päällä lapsen laittamista reppuun. Voimia tähän vaiheeseen! (On muuten outoa, että vanhempainvapaa loppuu juuri silloin, kun lapsella on pahin eroahdistus 🙁 Hyvin on suunniteltu. )
Iina M.
Ja edessä vauva on kyllä vähän tiellä, kun yrittää tehdä jotakin.
Ansku
Saa kantaa, nuorempaakin 🙂 Rengasliina on myös kätsä!
Iina M.
Hitsi, mulla on vain tavallinen liina, mutta onneksi reppu löytyy.
annina
änkeän tähän vastaamaan :). Juu 9kk saa kantaa selässä. Itse en vielä ole ehtinyt kokeilla kun repun säädöt pitäisi uusia mutta kaveri jolla saman ikäinen kuin mun jäbä niin kantaa nykyään lähes aina selässä ja hyvin näyttää lapsi viihtyvän :). Taisi olla noin 6kk kohdalla kun saa laittaa selkään. Fb:n puolella on kantoliinat ja kantoreput – kysy ja keskustele ryhmä josta saa hyvin apua ja esim tänään on kl 10 helsingissä kantoliina ja reppu opastus (saattaa tämä vihje tulla hitusen myöhässä). Tuo on kai noin kerran kuussa. Ja Ipanaiselta saa apua 🙂
Iina M.
Oi, hyvä tietää! Reppu on jo, joten sitä voisi kokeilla nyt selkäpuolelle.
Äni
Ainakin Manducassa on selässä kantamiseen kiloraja, ei varsinaista ikärajaa. Eli riippuu lapsen koosta. 🙂 Google on ystävä, kun tämäkin lienee reppukohtaista. 😉
Iina M.
Kiitos tarkennuksesta!
Asilah
Mä rupesin miettimään myös, että mikäs äiti tää tällainen on, joka palkkaa apua, että saa siivottua. Koska juurikin se on meihin iskostettu ettei apua pyydetä. Mutta kun äiti voi hyvin niin koko perhe voi hyvin. Jos sulla on tuohon mahdollisuus niin palkkaa ihmeessä hoitaja, ei se ole keneltäkään pois.
Iina M.
Eikö olekin kamala ajatus? Ja mistä ihmeestä se ihmisen päähän tulee se mielikuva, että ÄITI jaksaa mitä tahansa, pystyy mihin tahansa eikä tarvitse apua?
Sanni
Voi ei, kuulostaa niin kovin tutulta. Meillä tyttö nyt hieman reilu 7kk ja musta tuntuu, että tää eroahdistus-kausi on kestänyt jo ainakin kuukauden. Sen lisäksi, että päivisin äiti ei todellakaan saa sekunniksikaan poistua näköpiiristä, eikä mielellään oikeastaan laskea sylistä mihinkään, niin nukkumisenkin pieni kokee erossa olemisena ja heräilee n.20-30min välein kirkumaan ja tarkistamaan että äiti oikeasti vielä on siinä vieressä.
Ja harmikseni tunnistan itsessäni tuon saman pärjäävän asenteen, mistä sinä puhut. Tuntuu jotenkin epäonnistuneelta myöntää, ettei jaksa. Ja näin ajattelen todella vain omalla kohdallani. Esimerkiksi sinun tekstisi luettuani ajattelin, että wow mahtava Äiti, uskaltaa myöntää että väsyttää ja kaipaisi omaa aikaa! Hyvä, just noin!
Eli hanki ihmeessä apua, et varmasti kadu sitä.
Toivotaan, että nöppiskin olisi asian kanssa okei. Meillä tuo ulkopuolinen apukaan ei auttanut, sillä pikkuinen meinasi tukehtua itkuunsa heti kun poistuin näkökentästä. Eikä se silloin ollut kummallekaan kivaa/helpottavaa.
Onneksi mieheni pystyy töidensä vuoksi olemaan paljon kotona ja apuna. Muuten tuskin jaksaisin.
Iina M.
Hei, meilläkin alkoi tuo heräily vähän aikaa sitten! Eipä tullut mieleen, että sekin kuuluu tähän kauteen.
Minna
Tsemppiä!
Mä ymmärrän täysin ton, ettei mies ehdi töiltään juurikaan avuksi. Meillä on kaksi pikkupoikaa ja silloin, jos iskä on ilta-apuna niin hän hoitaa isomman lapsen iltatoimet. En viitsi asiasta jurnuttaa, kun mies kuitenkin tuo ns. isomman leivän pöytään kuin minä tällä hetkellä. Joskus tuntuu, että suominaiset ovat ihan tajuttoman tasa-arvovaativia kaikessa, esim. pakottavat miehensä unikouluttamaan vauvaa, vaikka miehen pitäisi aamulla olla kahdeksalta jossain tärkeässä työneuvottelussa… No on ehkä vielä niitäkin miehiä, joilla on stressitön 8-16 työ ja ilta aikaa perheelle.
No tää meni vähän ohi aiheen, mutta pisti silmään noi muutamat “yh-syytösviestit”.
Tsemppiä eroahdistusvaiheeseen! Meidän 8kk-poju kitisee myös jonkin verran, mutta sitä ei vaan ehdi aina noteerata isoveljen vaatiessa osaansa ja toisaalta isoveljen temmellystä seuratessa se taitaa viihtyäkin paremmin. Muistan, että ekaa vauvaa sai enemmän viihdytellä.
Iina M.
Sepä siinä, kun ei oikeastaan ole aihetta miehellekään kitistä, kun tekee arvokasta työtä. Lähinnä harmittaa, kun monet “ensimmäiset” jutut menee ohitse, vaikka kovasti kuvaan videoita ja WhatsAppilla niitä miehelle lähetän. Mutta kieltämättä olisi ihana, jos olisi se 8-16 työ ja lopun ajan mies käyttäisi perheeseen.
MM
Mitenkään kyseenalaistamatta kenenkään valintoja, niin siinähän se sitten mitataan, että mikä mielletään “tärkeäksi” ja miten se asioiden priorisointijärjestys menee. Joillekin lapsen kasvattaminen on yli kaiken ykkösenä, eikä mikään duuni kilpaile siinä tärkeydessä. Toisaalta nykymaailman työelämän vaatimukset ovat aika tiukkoja, eikä työajat tai käytänteet oikein jousta ihmisten elämäntilanteiden mukana. Siksi tietysti realiteetti on, että jos haluaa pitää työnsä, sen on hetkittäin mentävä jopa oman perheen tarpeiden edelle… Niin surullista kuin se ajatuksena onkin.
Jaksamista ja isosti tsemppiä kaikille! 🙂
Iina M.
Hyvin tiivistetty! Tuo tässä mättääkin, kun se, että pyytäisin apua lastenhoitamiseen, tarkoittaisi kärjistetysti sitä, että tarvitsisin aikaa jollekin “tärkeämmälle” kuin oma lapsi. Aargh!
sdfsddf
Oletin, että tuossa edellisessä kommentissa viitattiin isän priorisointeihin, ei sinun. Vietät kuitenkin 24/7 vauvanhoidon parissa, ja 23/7-tilannekin (tai edes se tunti VIIKOSSA) voisi edesauttaa jaksamistasi huimasti. Jos siis lapsen isästä ei ole avuksi, niin rohkeasti vaan apua hakemaan, sinä ja lapsesi olette sen ansainneet <3
Iina M.
Se on kyllä totta, että tunti auttaa PALJON!
Reetta
täällä myös 9 kk pojan lähes uuvahtanut äiti! Mä oon. Monesti miettinyt, että maksaisin mielelläni siivoojalle! Miten olisi esim joka toinen viikko siivooja? Musta se olis niin luksusta. 😉 Mä ymmärrän sun tuskan, oon tosin ehkä päässyt jo sen “pakko tehdä” vaiheen yli. Eli pyykit ja tiskit jää iltaan, joko miehelle tai sitten vietän niiden parissa aikaa kun mies on vauvan kanssa. Hassua, miten niistäkin tulee “omaa aikaa” 😀 tsemppiä! <3
Iina M.
Siivooja on hyvin, hyvin vakavassa harkinnassa. Luultavastihan siinä tosin kävisi niin, että ottaisin stressit siitä, etten kehtaa päästää ketään sekaiseen asuntoon ja siivoaisin itse siivoojaa varten… Aargh, en kestä itseäni!
Nainen27
Kyllä tuo vaihe ohi menee. Täällä 9,5kk jaksaa jo itsekseen touhuta ja olla. Toki lapsissa myös persoonaeroja tämän suhteen.
Täytyy tosin sanoa, että “onneksi” et saanut sitä työpaikkaa. Kaikista pahin aika lapselle olla erossa ensisijaisesta hoitajasta on vierastusikä eikä alle 1v ole nykytiedon valossa valmis kodin ulkopuoliseen hoitoon tai eroon äidistä. Lapselle se olisi trauma jos hän olisi 9kk iässä eli vierastuskauden aikana joutunut äidistä eroon päiviksi. Olen tätä asiaa aika paljon opiskellut.
Iina M.
Mietin eilen aivan samaa! Oli kuinka unelmaduuni vaan, ei olisi ollut tuskan arvoista. Osaatko sanoa, mikä on sellainen ideaaliaika hoidolle? Vuosikin tuntuu jotenkin nuorelta.
nipa
Iina, en oo koskaan kommentoinut mutta nyt on sanottava: hae apua. Hae heti huomenna. Sitä varten sitä on tarjolla. Ei ole häpeä myöntää, että ei jaksa. Toivottavasti sinulla on läheisiä ympärillä, kenen kanssa voit jutella tilanteestasi. Itse sinnittelin masennuksen ja itsemurha-ajatusten kanssa vuosia, kunnes romahdin aivan totaalisesti ja hain apua. Nyt terapian ja lääkityksen avulla eteenpäin. Voimia paljon <3
Iina M.
Kiitos. Nyt on jo sovittu tuttujen kanssa muutama siivous- ja hoitokeikka. Jos niillä ei selvitä, seuraavaksi hankin ulkopuolista apua.
Satu
Ymmärrän tunteesi hyvin: meillä on hiukan vajaa puolivuotias, joka ei nuku päikkäreitä. Tai nukkuu, jos a) juoksen vaunujen kanssa, b) kannan Manducassa tai c) makaan vieressä huvituttina. Mikään näistä ei tarkoita yleensä useamman tunnin unia putkeen. Tunnin pätkä on siis jo hämmentävän pitkä aika. Näin on menty koko 6 kk… Tuttia tai tuttipulloa ei huoli, ja sitterissä tai lattialla viihtyy harvoin viittä minuuttia pidempään ilman seuraa. Kun tähän yhdistää sen, että haluaa pitää kodin kunnossa ja nukuttaa lasta huvituttina iltaisin usein jopa kaksi tuntia, on pää aika valmista kauraa. Vaikka tuo pieni on meille koko maailma, niin parisuhde on aika vieras käsite tällä hetkellä. Oma pää ei myöskään oikein tykkää kodin kaaoksesta, mutta ihan oma vika tämä on, kun olen siivousnatsi.
Kovasti jaksamista arkeesi! On hienoa, että rohkenet myöntää oman jaksamattomuutesi. Kunpa me kaikki äidit tajuaisimme pyytää apua silloin, kun sille on tarvetta. Ja kun sitä on saatavilla.
Iina M.
En olisi itse voinut olotilaani paremmin tiivistää. Mikä on parisuhde? Meillä asuu vain äiti ja isi. Huokaus.
Helen
Lapseton täti täällä hei! Ota ihmeessä kaikki apu vastaan mitä saat. Jos on mahdollisuus hankkia MLL:ltä hoitaja niin käytä sitä. Jos voitte palkata siivoojan niin tehkää ihmeessä niin. Meillä käy siivooja, vaikka olemme kaksi ihan itsekin siivoamaan kykenevää aikuista. Haluamme sillä ajalla kuitenkin tehdä jotain ihan muuta. Ymmärrän täysin että tarvitset apua; jos meillä olisi lapsia niin hyödyntäisin kyllä kaiken saatavilla olevan avun, sillä muuten tiedän että pääni pamahtaisi varmasti. Ei ole häpeä huolehtia itsestään, jotta jaksaa huolehtia lapsesta.
Iina M.
Hyvin tiivistetty tuo viimeinen lause.
Emmye
Mun mielestä suurinta viisautta on tajuta, kun alkaa väsymään ja tarvitsee apua. Nykyisinhän voi saada myös kotiapua ilman lasu-asiakkuutta. Kannattaa kysellä neuvolasta siitä. Kenellekään ei ole apua siitä, että liian kauan kitkuttelet viimeisillä voimavaroilla, kunnes vaan olet liian väsynyt. Avun hankkiminen ja vastaanottaminen on suurinta vahvuutta!! Muistan, kun oma tyttö oli ihan pienenä (varsinkin ekat kuusi kuukautta) tosi takiainen: suostui olemaan vain sylissä. Nukkui sylissä ja oli vain sylissä. Vaunuissa suostui “nukkumaan”, niin kauan kuin ne liikkuivat. Mä en saanut tehtyä päivisin mitään: kun mies tuli kotiin illalla töistä, ojensin vauvan hänelle ja kaaduin edes hetkeksi huilaamaan. Mä en päässyt edes kunnolla vessaan, senkin aikaa tyttö huusi kurkku suorana, kun laitoin sänkyyn tai lattialle siksi aikaa. Mutta tsemppiä ja jaksamisia!!
Iina M.
Kuulostaa tutulta tunteelta. Meillä onneksi rauhoittuu vaunuissa ulkona, mutta sillä ajallahan ei sitten saa mitään tehtyä, kun heti sisällä yleensä herätään ja takerrutaan taas äitiin.
AM
Meillä ei onneksi vielä tämä vaihe ole tullut tai sitten se on ollut vaan niin lievää etten ole tajunnut…mutta epäilen 😀 kaveri sanoi heidän poikansa viihtyvän ilahduttavan hyvin hyppykiikussa siivouksen ym. ajan. Jos teillä on mahdollisuus sellaista kokeilla niin suosittelen 🙂 Meillä taikasana on näkkärinpalanen jota on niin mukava järsiä että malttaa istua pitemmänkin tovin paikoillaan 🙂
Iina M.
Hyppykiikku pääsee heti googletettavaksi!
Tiina/Fit Fat Mama
Voi Iina, hyödynnä ihmeessä tuota MLL <3!! Pieni breikki tekee hyvää ja sitten jaksaa taas paremmin. Oisin hyppiny seinille jos Tuomas ei olisi välillä kattonu Eetua vauvavuotena. Ei oo heikkoutta pyytää apua :)!!
Iina M.
Voi, mä niin hypin seinille! Jo pieni tauko auttaa onneksi.
maiju
Mun miehen työt vievät ympäri maailmaa (tällä hetkellä australiassa) ja pojat on 3v ja 10kk. Sen lisäksi pihassa kolme ponia ja kaksi koiraa sekä muut maalaistalon työt.
Rankkaa on, mutta onneksi ei tarvi näiden lisäksi töissä käydä 😀
Luojan kiitos mummot ja papat ja tädit asuu samalla paikkakunnalla, välillä on vaan nöyrryttävä ja pyydettävä apua.
Tsemppiä, meillä tuo vaihe tuntuisi olevan menossa ohi.
Seuraavaa vaihetta odotellessa 😀
Iina M.
A-PU-A. Juuri tuollaisten tilanteiden takia sitä tuntee, että on vaan pakko jaksaa, kun aina on joku, jolla on vielä rankempi tilanne. Vaikka pitäisi vaan keskittyä omiin voimavaroihin ja oman olon tarkkailuun. Tsemppiä sinne, kuulostaa ihanalta joukkiolta!
maiju
Ei ollut tarkoitus ‘pistää paremmaksi’, mutta myönnettävä on ettei hymyssäsuin täälläkään taaperreta läheskään koko ajan, ja apua on joutunut opetella pyytämään jo ensimmäisen muksun vauva-aikana.
Ei kaikea tarvi jaksaa.
Myös päätös lapsien lukumäärästä on vahvistanut, nämä riittää hyvin 🙂
Sun blogia on tosi kiva lukea kun se on niin aito, eikä mitään hattaraa 🙂
Iina M.
Arvaapa, kuinka täällä vannotaan pahoina päivinä, ettei lapsi jää ainoaksi? Arvaapa, kuinka hyvinä päivinä haaveillaan, että kun olisi toinenkin? Kummasti se mieli muuttuu tilanteen mukaan, krhm.
Ja kiva kuulla, että blogin parissa viihdyt!
Suvi L
Meillä on aika samanikäinen tytär kuin teidän Nöppis (neiti nyt n. 9,5 kk). Meidän neiti on aika kiinni hoitajassaan, jos on kaksin hoitajan kanssa. Sama ilmiö siis isän, äidin ja mummin kanssa.Meidän neiti nousee jo seisomaan ja kävelee erinäisiä tukia vasten, joten silmällä pidettävää riittää! Me ollaan huomattu, että erityisesti ruokailujen yhteydessä tyttö vihtyy syöttötuolissa nakertamassa alkupalaksi parsakaalen palaa, maissinaksua tjsp. Ja sit taas ruokailun jälkeen tykkää leikkiä lusikalla. Arvokasta aikaa siis syödä itse, siivota keittiötä – mitä ikinä haluaakaan 🙂
Mä kannan tyttöä välillä selässä manducalla, helpoin saada tyttö selkään on laittaa reppu sängylle, ja tyttö makaamaan siihen päälle. Sitten repun lantiovyö kiinni ja nostan olkaimista tytön ja repun selkään. Tämä toki vaatii sen, että säädöt on suht oikein jo valmiiksi 🙂
Ps. Babybjörnin sitteri on otettu meillä nyt uudestaan käyttöön, kun tyttö viihtyy siinä lyhyitä hetkiä ihmettelemässä. Eilen oman suhikuni ajan istutin tytön katsomaan käynnissä olevaa pesukonetta 😉
Mutta kieltämättä joskus kaipaisin tällaista: http://yle.fi/uutiset/facebookin_hatakahvit_leviavat_ympari_maata__onhan_tama_mieletonta/7659042 En tiedä onko Helsingissä moista ryhmää 🙂
Iina M.
Hei, miten mä olen unohtanut ihan koko sitterin! Tuolla se kököttää nurkassa enkä ole pariin kuukauteen edes kokeillut käyttää sitä. Äh, mikä tollo olen! Tätä se imetys tekee, aivotoiminta lakkaa…
nasu86
tuo on rankka vaihe , toivottavasti menee nopeasti ohi. onneksi olet saanut jo sovittua jo muutamat päivät kun saat kaveria avuksi 🙂
oma jaksaminen on todella tärkeää <3
Iina M.
Niinpä! Tänään taas vanha ystävä lupautui apuun, jos iltaisin tarvitsen vaikka kauppa-apua. Nousi ihan pala kurkkuun.
nasu86
myös minä lupautuisin jos asuttais siellä 🙂
Iina M.
<3
ac // Pastellipisaroita
En tiedä kommentoiko joku jo yllä, mutta mun muistaakseni vuoden vaihteessa tuli jokin lakimuutos tms, jonka ansiosta perheillä olisi taas oikeus saada neuvolan kautta lastenhoitoapua ilman mitään lastensuojelun asiakkuuksia tms! Sen pitäisi voida olla vähän minkälaista muotoa tahansa, eli vaikka niin että sieltä tullaan jeesimään kotitöiden kanssa ja voit itse huolehtia pikkusesta, ellet nimenomaan tarvitse sitä hengähdystaukoa 🙂
Kovasti tsemppiä ♥
Iina M.
Tuota olen tässä googletellut juuri. Hyvältä näyttää, apua on tarjolla enemmän kuin luulinkaan.
siiri
Huoh, nuo kommentit missä isä on… Meillä mies tehnyt 1,5vk 14h päivässä töitä, myös viikonloppuisin. Kun on tehtävä, niin on tehtävä. Hae apua mutta eikö jos tutut (ketä ne on??) tulee siivoamaan, niin miksei myös hoitamaan? Meille ei ole KERTAAKAAN kukaan tarjonnut siivousapua 🙁 Tällä hetkellä olis kaikki mahollinen apu tarpeen :/
Iina M.
TUTTU TUNNE! Tekisi mieli huutaa, että “hoida nyt säkin välillä”, vaikka toinen raataa niska limassa perheen elättämiseksi.
meg
Tuo on kyllä niin kumma juttu tuo syyllisyys ja häpeä siitä avun pyytämisestä. Kun eihän ihmisen(äidin) ole tarkoituskaan pärjätä yksin! Ei edes kaksin. Ihan jo aluperäiskansoja/omissa oloissaan eläviä heimoja katsomalla näkee, että yksin ei pärjää kukaan. Toki nykään on kaikenlaisia apukeinoja ihan jo sähköstä ja juoksevasta vedestä lähtien, mutta myös vaatimukset ovat kasvaneet mukavuuksien mukana. On tosi surullista että nykyään ei ymmärretä että perheen, suvun ja muiden läheisten tarkoitus on auttaa toinen toisiaan. Tämä koskee toki myös sitä elämän toista päätä eli vanhuksia. Eli ei tosiaankaan tarvitse pärjätä yksin, päinvastoin!
Ihanaa että olet jo saanut apuvoimia sovittua, nyt vielä yrität opetella nauttimaan siitä 🙂
Iina M.
Nimenomaan. Ennen se oli itsestäänselvyys, nykyään MUKA merkki heikkoudesta.
Iina
Hei mää mielelläni ottaisin joskus hoitoon pikkumiehen omani kanssa leikkimään! 🙂 melkein samanikäisiäkin nää veitikat. Apua on tarjolla ihan varmasti jos sitä uskaltaa ottaa vastaan, hyvän äidin merkkihän se on että tunnistaa omat rajat. Lapsesi parastahan ajattelet, kun tiedostat, että lapsi voi hyvin jos äitikin voi hyvin 🙂 <3
Iina M.
Ihana sinä. Täällä on tehty hurjasti järjestelyjä (pitääkin kirjoittaa aiheesta), jotta olen saanut lisää aikaa itselleni ja kotitöille. Apu on tullut kyllä tarpeen!
Nanu
Oon ollu MLL:llä lastenhoitajana piahkoin neljä vuotta, ja voin vakuuttaa, että kaikin mokomin voit pyytää hoitajan kotiin, eikä tarvitse olla kyse mistään “kuopasta, josta ei pääse ylös.” Oon nähny monenlaisia perheitä, kaikki perheet ovat kuitenkin olleet ihan tavallista arkea pyörittäviä, omilla jaloillaan seisovia. Emme myöskään hoitajana tuomitse tai kysele, miksi apua on pyydetty. Me tullaan paikalle hoitamaan lasta, joten häneen keskitymme. Mulla on ollu esim. perheitä, joiden luokse saan kutsun kerran parissa kuukaudessa, ihan vain, että vanhemmat pääsevät yhdessä syömään tai muutoin viettämään iltaa. Lisäksi mulla on ollu perheitä, joissa oon yhdessä toisen vanhemman kanssa kotona, mutta minä keskityn katsomaan lapsen perään, niin vanhempi saa rauhassa puuhastella muuta, kun tietää, että joku on tyynnyttämässä lasta, jos lapsi äänehtii. Sanoisin siis, että kannattaa kokeilla hoitajapalvelua, jos yhtään tuntuu, että lisäkäsi silloin tällöin ei olisi pahitteeksi.
Iina M.
Kiitos kommentistasi! Helpotti kuulla tällaisesta näkökulmasta ajatuksia.