Katselin juuri ensimmäisen jakson TV-ohjelmaa nimeltä Äitien sota. Koska pikkuinen N nukkuu tuossa vierelläni eikä uni paina vielä omia silmäluomiani, aloin kirjoittaa ylös ajatuksiani ohjelmasta. Kiinnostuin sarjasta hyvin kärjistettyjen mainosten ansiosta. Sarjan ensimmäinen jakso esitettiin jo eilen, mutta silloin en sitä katsonut. Sarjan idea on lyhyesti se, että kolme julkisuudenhenkilöä arvioivat toisiaan äiteinä tutustuttuaan toistensa arkeen ja kasvatusajatuksiin sekä rutiineihin. Äidit vaihtuvat joka jaksossa, joten katsaus äitien arkeen on vain pintaraapaisu. Äidit saavat arvioitavaksi sekä videomateriaalia että tyhjän kodin, kun he pääsevät vierailemaan arvioitavan äidin kotona. Ainoa äideistä, jonka tiesin etukäteen, on Katri Sorsa, jonka blogia luen (aina, kun ehdin blogeja ylipäätään lukea.)

Ensimmäinen ajatus sarjasta oli vanhan tilastotieteilijän mielestä se, että saman jakson äitien lapset olisivat voineet olla samanikäisiä keskenään, jolloin vertailu olisi ollut jotenkin helpompaa. Nyt toisilla oli enemmän kokemusta äitiydestä kuin toisilla. Toinen ajatus, joka nousi mieleeni, oli hyvinkin positiivinen. Ilokseni äidit kommentoivat toisiaan paljon kiltimmin kuin mitä olin mainosten perusteella ajatellut. Oli mukava huomata, että erilaisetkin tavat hyväksyttiin ja niitä ymmärrettiin, vaikka oma kasvatusfilosofia oli aivan eri laidasta. Ihan mukava sarja siis näiden yhden jakson kokoisten maistiaisten perusteella.

Itse samaistuin yhden jakson perusteella äideistä ja heidän kasvatustyyleistään eniten Katriin. Vaikka meillä nyt opetellaan aikatauluja ja soseetkin aloitettiin heti, kun vaan sai luvan, elän hyvin kiinni lapsessa. Ensimmäiset neljä kuukautta menivät täysin vauvantahtisesti. Edelleen se ajatus on jossakin alitajunnassani vahvana, vaikka järki sanoo, että rutiinit luovat turvaa. Katrin tavoin minäkin olen saanut kommenttia siitä, etten saa unohtaa itseäni keskittyessäni lapseen. Myös jonkun antama kommentti Katrin miehestä ja siitä, miten hän auttaa ja osallistuu todella paljon, kolahti myös, sillä meillä on sama tilanne. En voisi parempaa isää pojalleni saada, sillä apua syöttämiseen, vaipanvaihtoon ja ihan mihin tahansa saa usein jo ennen kuin tajuan sitä pyytää.

äitien sota

Tuli muuten mieleeni tuossa jaksoa katsellessani, että olisi ihan huikeaa nähdä tällaisessa formaatissa myös muita tuttuja blogiäitejä. En tiedä, onko sellaisia jaksoja vielä tulossa, mutta ainakin toivon niin. Nopeasti mietittynä vaikkapa hillitty Strictly Style -blogin Hanna sekä  Puutalobaby-blogin hulvaton Kristaliina voisivat olla osana kiinnostavaa kolmikkoa ja minun huomioni olisi tällaiselle kokoonpanolle aivan taattu. Jos tämän sarjan ensimmäinen jakso jäi näkemättä, sen voi katsoa netistä täältä. Vaikka puhelimella. Vaikka imettäessä.

Nimim. kokemusta on -87 😀

(alkuperäinen kuva täältä)