skannaa0008

Mistä tietää olevansa hormonimyrskyn silmässä? Kun kumartuu ronkkimaan matalan lipaston alta kissanlelua ja poikaystävä toteaa, ettei sinne lipaston alle kyllä taida mahtua käsi, saa neiti raskausmasennus itkukohtauksen, koska kokee muiden näkevän hänet valaana, joka on aivan liian iso “kaikkeen”. Jokaisen lauseen voi kääntää päässään kommentiksi paisuneesta ulkonäöstä. Valitettavasti tämä analyysi perustuu jouluisiin tositapahtumiin.

Alkuraskaudesta lähtien kasvoni ovat olleet paljon normaalia pyöreämmät ja rintani, kuten jo aiemmin kirjoitin, vanhoihin mittoihini verrattuna megalomaaniset. Ei siis ihme, että tunnen itseni taikinapallukaksi, mutta joku raja nyt! Vaikka raskausvatsa ei näytä vararenkaalta, se näyttää silti vatsalta ja ihmisenä, joka on aina onnistunut keräämään lihomisen takamukseensa, tuo vatsa edustaa rappiota. Vaikka vauvamasua ei voi laihduttaa pois, sitä suolaa voisi karsia lisää, ettei olo olisi niin palleroinen koko ajan. :/

uimapuku

Psst! Koska olo on niin kökkö, kompensoin sitä hauskalla kuvituksella. Nämä otokset ovat meikäläisen lapsuudesta. Ovatkohan nuo korkkiruuvikiharat periytyvät..?