Masukuvien syvin olemus
“Sä et varmaan postaile sinne vauvablogiis masukuviakaan, kun et oikein harrasta bikinikuvien julkaisuakaan netissä?“
Jäin miettimään tuttavani kysymystä ihan tosissaan. Aina, kun päädyin johonkin vastaukseen, perustelin itseni suohon mielipidettäni vastaan. Päätin sitten tarttua härkää sarvista ja pohdiskella aihetta ihan kokonaisen postauksen verran. Postauksen kuvituksesta voi jo tosin päätellä, mihin lopputulokseen asiassa tulin. Matka siihen vaan sattui olemaan pitkä ja mutkikas eli mikään itsestäänselvä päätös tämä ei ollut. Viittaan tekstissä kuviin, joissa bloggaajan vatsa on paljas, bikinikuvina, koska niin on helpompi kirjoittaa. Masukuvissa näkyy kuitenkin myös paitoja, joten oikaisen muutaman mutkan. Ihan suoraan en päässäni näitä eri masukuvia siis rinnasta.
Bikinikuvat blogeissa ovat puhuttaneet jo vuosia. Ovatko ne tarpeellisia? Millloin ne ovat hyvällä maulla otettuja vai ovatko ne koskaan? Ratkaiseeko kuvien määrä vai sisältö? Omasta mielestäni bikinikuvat ovat ok fiiliskuvina tai ihan rehellisesti silloin, kun tarkoitus on esitellä ne bikinit, jotka ovat bloggaajan päällä. Tämä on siis mielipiteeni blogien lukijana. Itse olen julkaissut itsestäni blogissani (ja tarkemmin mietittynä myös Facebookissa) vain muutaman bikinikuvan, sillä en ole jotenkin kokenut sitä omaksi jutukseni. Paljasta vatsaani kuvasin timmiyskuurin väliarviopostauksissa toisen blogin puolella, mutta siihen se paljastelu on suurinpiirtein jäänytkin. Olen saanut sen verran ällöttäviä viestejä blogini vuoksi, että mietin aina ensimmäisenä ennen postauksen julkaisua, provosoivatko kuvat miehiä lähettämään näitä viestejä. Siinä siis syy, miksi vaatteet pysyvät yleensä ylläni blogissa ja muualla mediassa.
Mitä eroa on sitten kuvalla, jossa kohteen vatsa on paljaana eikä siellä ole vauvaa, ja kuvalla, jossa paljaan vatsan sisällä on vauva? Himputin hyvä kysymys! Pienessä päässäni päädyin kahteen vaihtoehtoon. Ehkäpä tämä ihminen ei ole tyytyväinen vartaloonsa ns. normaalitilassa, mutta koska kaikkien vatsat ovat suuret raskausaikana, on kynnys kuvan julkaisemiseen pienempi. Tai ehkä se on se kuvan ajatus. Bikinikuvassa huomio kiinnittyy usein kohteen timmiyteen, yllä oleviin bikineihin tai poseerausasentoon, mutta raskauskuvassa pointtina on vain ja ainoastaan se, mitä vatsan sisältä löytyy. Mutta olenko kaksinaismoralisti, jos en julkaise itsestäni bikinikuvia tai muutenkaan paljastele itseäni internetissä, jos silti poseeraan kameralle pienessä topissa vatsa paljaana? Mielestäni olen vähän, vaikka kuvien pointti olisikin yllä mainittu vauva eikä bloggaajan vaatetus tai kroppa.
Mikä on teidän suhteenne raskauskuviin, joissa vatsa on paljas? Olisi kiva kuulla, miten muut bloggaajat asian näkevät, mutta allekirjoittanutta kiinnostaa myös se, miten lukijat tämän aiheen ajattelevat. Onko tämä masukuvailu turhaa paljastelua ja itsensä esittelyä vai informatiivista kuvamateriaalia kiinnostavan aiheen ympäriltä? 🙂
(kuvat viikolta 36)
Mari
Kaunis! 🙂
Minusta kuvia voi julkaista sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvälle, jokaisellahan on vapaus valita katsooko vai ei niitä (toki aivan ei voi välttyä kun uutisvirtaa sosiaalisessa mediassa selaa). Itse ainakin mielelläni näen myös bikinikuvia ja minusta on upeaa nähdä kun joku on sinut kroppansa kanssa (vaikkapa raskaan ollessaan tai muuten vaan) tai esimerkiksi tehnyt kovan työn timmiyskuurin kanssa. Mutta raja itsellä menee siinä jos niitä tulee jatkuvalla syötöllä tai jos kuvat ovat jotenkin todella mauttomia tai kuvattavana oleva on alaikäinen (äitinä täytyy nykyään pohtia monelta kantilta). Silloinkin yleensä vain jätän ne selaamatta, yksinkertaista katsojan puolelta. On kyllä inhottavaa jos joutuu miettimään ällöviestien mahdollista houkuttelua, on meitä moneen junaan ja joku jää asemallekin… 🙁
Iina / Bebe au Lait
Hyviä pointteja! Puolipukeiset kuvat tuntuvat olevan vielä erityisesti nuorten suosiossa, vaikka nuoret tuskin itse miettivät ikäasioita kuvia ottaessaan.
Se postattujen kuvien tiheyskin kyllä kertoo jostakin. Tilanne, jossa säännölliset kuvat vähäpukeisista ihmisistä tuntuvat luontevimmilta, ovat mielestäni projektien (laihdutus, treenaus) välietappikuvat, joista suunnitelmien etenemisen huomaa konkreettisesti. 🙂
Laapa
Katsoinpa huvikseni että minulla on instagrammissa nopealla vilkaisulla ehkä yksi kuva, jossa näkyy vähän mahaa enkä blogissakaan ole biksukuvia julkaissut.. Sen sijaan masukuvia pikkutopissa ja -shortseissa viikolla 36 kyllä. Joten kyllä sen jotenkin koin eri asiana vaikkakin tuntui aika lailla mukavuusalueen ylitykseltä kyllä ne raskauskuvat. En kyllä muutenkaan kuljeskelee juuri koskaan (poikkeuksena ehkä mökki) pikkushortseissa tai tissitopeissa siis tykkään peittää itseni… Nähtävästi sen masun takia olin valmis tekemään poikkeuksen.
Tykkään kyllä myös katsella näitä muiden mahakuvia. Raskaana olevassa naisessa on jotain mielettömän kaunista hehkua, niin kuin sinussakin nyt, vaikka muistankin ettei se yhtään siltä tuntunut 😀
Iina / Bebe au Lait
Mulla on vähän sama tilanne. Ehkä niitä kuviakin julkaisisi “helpommin”, jos pukeutuisi vähempiin vaatteisiin! 😀
Sanna
Mun mielestä “paljaat” masukuvat on kivat etenkin loppuraskaudesta, varsinkin jos kuvissa on joku teema, eli ne on otettu muistoksi raskausajasta ja ne mahoihin tehdyt maalauksetkin on mielenkiintosia kun kuvat on aika persoonallisia 🙂
Jos blogiinsa haluaa taltioida raskauden etenemistä viikko viikolta niin sillon mun mielestä kuvat on riittävät ihan vaatteet päällä.
Hyvät esimerkit hyvänmaun rajoissa otetuista bikinikuvista oli ne refan bikinikamppiksen kuvat. Jos niissä olisi kuvattu bikinit vaan henkarissa niin ei ne olis tukenut niitä tekstejä mitenkään. Mut en taas ymmärrä sitä jos missään muodossa kuvaa alusvaatteita vaikka monestihan bikinitkin saattaa olla paljastavammat… Hmmm hankalia asioita ja raja on varmaankin aika häilyvä siinä mikä on sallittua ja mikä taas jo mautonta..
Iina / Bebe au Lait
Oi hitsi, sellainen maalaus olisi kyllä ollut ihana! <3
Ässäsä
Olen samoilla linjoilla, ja jäin miettimään mistä ihmeestä tosiaan johtuu, ettei itsestä halua julkaista bikinikuvia, mutta vauvamasun (jota en tosin edes vielä omista) esittely olisi luontevampaa/helpompaa. Ja niinhän se taitaa olla, että ainakin itsellä bikinikuvien julkaisemattomuus johtuu epävarmuudesta omaa varttansa kohtaan; tällöin porukka kiinnittää huomion juuri sinne vatsaan ym., jonka timmiys/epätimmiys kielii melko pitkälti omista elämäntavoista ja joihin voi itse kuitenkin vaikuttaaa 😀 Raskausmaha ja -kroppa on taas sellaisia “en voi isolle mahalleni/turvotukselleni/muhkuroilleni mitään, tämä kaikki johtuu täysin raskaudesta” -fiiliksiä herättäviä tapauksia, eikä niistä parane kenenkään nipottaa, koska niihin ei itse voi vaikuttaa. 🙂
Tsemppiä viime metreille! En kommentoi ikinä mutta löysin takaisin blogiisi/blogeihisi vastikään ja olet jälleen lempparini ^^
Iina / Bebe au Lait
Ihan totta kyllä, tuota selitystä veikkaan monen kohdalla itsekin! Mukava, kun löysit tiesi takaisin. 🙂 <3
Neb
Itseasiassa aika mielenkiintoinen juttu! Ite biksukuvia katellessa just tarkkailen noita mainitsemias juttuja, kuten biksuja tai sitä esiteltävää kroppaa ja sen ulkonäköä. Masukuvia katellessa lähinnä katsoo sitä kokonaisuutta, tulevaa äitiä. Vaikka masukuvissa olisikin yhtä vähissä vaatteissa, se kokonaisuus on jotenkin jollain tavalla aina tunteita herättävä, juuripa sen vauvan takia. Vaikka myönnän, katson masukuvissa myös sitä, millaisia muutoksia raskaus on tulevan äidin vartalolle tehnyt. Kiteytettynä musta onnistuneet masukuvat on kauniita ja tunteikkaita, herkkiä ja ajatuksia herättäviä – normi bikiniposet sen sijaan onnistuessaan jotenkin “siistejä”. Vaikea selittää mitä tarkoitan, hahha!
Ite en ookuin kerran julkaissut rajatulle porukalle hyvin etäältä otetun biksukuvani, koska en oikeastaan ole ikinä kokenut niitä tarpeelliseksi, kaverini varmaan selviävät ilman mun kokovartalobikiniposeja. Osaan kuitenkin kuvitella, että masukuvia julkaistessa en ollenkaan ajattelisi esitteleväni siinä MUN vartaloa, vaan sitä, että musta tulee äiti.
Iina / Bebe au Lait
“Vaikka masukuvissa olisikin yhtä vähissä vaatteissa, se kokonaisuus on jotenkin jollain tavalla aina tunteita herättävä, juuripa sen vauvan takia.”
Ihan samat fiilikset mulla! 🙂
M / The Realm of Maria
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, miten muut laittaa masustaan kuvia blogeihinsa. Se on kuitenkin kaikkien oma asia, enkä jaksa paheksua sellaista, mikä ei liity muhun mitenkään – eli aika neutraali linja siltä osin. Välillä on mielenkiintoistakin katsoa millaisia muutoksia raskaus on aiheuttanut. 🙂
Omalla kohdallani olen nyt pohtinut tätä samaa tullessani raskaaksi. Mullakin on tuo, etten ole laittanut bikinikuvia nettiin. En sen takia etten olisi ylpeä vartalostani, vaan lähinnä periaatteesta. En usko että laitan mahakuviakaan alusvaatteissa raskauden varjolla, mutta paidan helmaa nostamalla voin hyvinkin näyttää kasvavaa mahaa jossain vaiheessa. 🙂
Iina / Bebe au Lait
Tuokin on totta, että sen “paljastelun” voi tehdä hyvinkin pienestä kuten juuri helmaa nostamalla. Ei aina tarvitse mennä äärilaidasta toiseen. 🙂
Oona/Mamá te Ama
Mä olen tästä asiasta montaa mieltä. Kyse näissä kuvissa todella on munkin mielestä siitä pienestä ihmisestä, joka siellä masussa asustaa. Raskaana oleva nainen on kaunis ja pyöreä pallomaha kuvastaa jännittävää odotusta ja uutta elämää. Hieno homma siis kaikin puolin. Mutta kyllä mä voin myöntää, että niiden julkaiseminen on kai sitten myös sitä itsensä “esittelyä” 😛 Samalla tavalla, kun esitellään päivän asuja ja tsekataan, että naama on varmasti kunnossa niissä, niin julkaistaan masukuvat. Kauniita kuvia, jotka miellyttävät omaa ja toivottavasti myös toisten silmää. Itse julkaisin myös muutamia masukuvia pienissä vaatteissa ja se on mulle ihan fine, itse julkaisijana ja lukijana. Se on fine masun kanssa tai ilman. Ja erityisesti odotusblogiin ne on musta jopa vähän must -juttuja. Semmosia fiiliksiä. 🙂
Lopputsempit sinne odotukseen <3
Iina / Bebe au Lait
Mulla on vähän sama, etten oikein osaa päättää, mitä mieltä aiheesta olen! 😀
Laura
Näytät tosi söpöltä! Ja jee, sulla ei enää pitkään odotusta jäljellä. Mun reilu 6 viikkoa tuntuu ihan ikuisuudelta.
Iina / Bebe au Lait
Kiitos! Ja tsemppiä myös sinne odotukseen. Se aika vaan matelee. 😉
nasu86
olen samoilla linjoilla sun kanssa. blogeista kun saa paljon realistisemman kuvan kuin lehtien sivuilta.oli kyseessä sitten se bikini kuva tai vauvamasun kuva itsellä on,vaan tällä hetkellä ei voi sanoa viha/rakkaus suhde vartalooni mutta jotain sinne päin. en ole tyytyväinen vaikka ei se puntarin lukema saisikaan vaikuttaa pelkästään…ja vielä kun olin jo samoissa mitoissa ennen raskautta. olen syönyt itselleni 4 kiloa. nyt sitä tajuaa kuinka paljon liikuin töissä ollessa. tarttisi saada itseä niskasta kiinni… vähän ohi aiheesta mun kommentti mutta postaus sai ajattelemaan näitä asioita.
ihania nämä kuvat sinusta <3
Iina / Bebe au Lait
Totta kyllä. Jotenkin lohduttavaakin, kun bloggaajat postaavat kuvia arvista, läskistä, värivirheistä ja muusta eikä tarvitse aina vaan tuijottaa niitä “sileitä odottajia” ja tuntea oloaan kurjaksi. <3
Viivi
En rinnastaisi bikini- ja masukuvia toisiinsa, koska onhan niillä aivan erilainen funktio. Koska kyseessä on raskausblogi, en myöskään näe niiden julkaisemissa mitään väärää, sillä tätä seuraavat aiheesta kiinnostuneet ihmiset. Facebookissa sen sijaan pidän paljasvatsakuvia tarpeettomina, ja monesti tuntuu, että ihmiset raskaushuumassaan yliarvioivat muiden mielenkiinnon aihetta kohtaan. Ehkä tämä on asia, josta pyörrän pääni, jos se sattuu omalle kohdalleni, mutta toistaiseksi olen sitä mieltä, että vatsan kasvua voi esitellä vaatteiden läpikin. Sain aikanaan eräältä perheenjäseneltäni lahjaksi kehystetyn studiokuvan tästä ja tämän puolisosta sekä siitä vatsasta. Ihan kiva kuva, ja hieno muisto heille itselleen, mutta minulle se oli yksinomaan kiusallista. Mihin tuollaisen kuvan voi pistää kodissaan esille ilman, että se aiheuttaa hämmennystä? Ulos tullut vauva on tietysti lähipiirille rakas, mutta se vatsa on yksinkertaisesti vain toisen ihmisen vatsa, muilla ei ole siihen tunnesidettä, koska muut eivät saa siihen samanlaista kontaktia kuin vanhemmat. Ennemmin olisin ottanut kuvan siitä vauvasta, sen olisi ihan mielelläänkin pistänyt esille. Tämä on siis brutaalin rehellinen mielipiteeni lapsettoman näkökulmasta, tarkoitus ei ole sen kummemmin arvostella ketään. Ymmärrän hyvin raskausajan kuvien arvon odottajalle ja lapsen isälle, mutta ihan kaikkia muistoja ei ole välttämätöntä jakaa koko kaveripiirille.
Iina / Bebe au Lait
Oho, mielenkiintoinen lahja kyllä. Ja ymmärrän TÄYSIN, että muita ihmisiä kiinnostavat odotuskuvat ja ne kakkapäivitykset ehkä 10 % siitä, mitä ne kiinnostavat niiden postaajaa! 😀
Niina
No, itse en käytä todellakaan bikineitä (kymmenet raskausarvet + laihtuminen = löysä, ryppyinen etureppu♥), enkä liiemmin kuvannut vatsaakaan raskausaikana edes vaatteet päällä joten omalla kohdalla vastaus on helppo: en julkaisisi, enkä edes ota. Muutama mahakuva on ihan vaatteet päällä otettuna ja oikeastaan nekin kuvat olisi otettu muutenkin, niissä nyt vaan on se mahakin 😀 Paitsi se “viimeinen masukuva” synnäriltä, joka on otettu ihan tasan mahasta.
Mulle nyt on aika sama miten bloggaajat mahojaan kuvaavat. Tai jotenkin en kiinnitä kamalasti huomiota onko siinä kuvassa paitaa vai ei, kun se asia tosiaan on kuitenkin siinä vatsassa ja vauvassa. Saara Sarvas on julkaissut joitain maalaamiaan raskausvatsoja ne on kyllä kauneimpia mitä oon nähnyt.
Bikinikuviin blogeissa ja Facebookissa suhtaudun aika samoin kuin sinäkin: jos niissä on todella esitelty bikinit bloggaajan päällä tai sitten on vaikka lomakuvia, niin joo, mikäs siinä. Joidenkin bloggaajien kohdalla oon kyllä silti miettinyt, että onkohan ihan oikeasti järkevää/tarpeellista julkaista kymmenkunta kohtuullisen samanlaista bikinikuvaa… tai eräs bloggaaja julkaisi joskus vuosia sitten kuvan, joissa näkyi tasan tissit (oli sentään ne bikinit). Se oli jo aika hämmentävää 😀 Mutta jokainen toki tyylillään.
Mun täytyy sanoa sulle nyt, että olet hurjan rohkea kun julkaiset kuvan vatsasta, jossa on arpia ja selkeä tuo linea negra. Tähän asti oon nähnyt blogeissa jostain syystä vain arvettomia, tasaisia, sileitä palloja. Olet tosi kaunis.♥ Tsemppiä loppumetreille!
Iina / Bebe au Lait
Täytyy myöntää, että juuri noista kuvista, jotka ensin otin vain omaan käyttöön, lähtikin idea koko tähän postaukseen. Kun blogien pointti minun silmissäni on kuitenkin juurikin se realismi. Vaikka elämä on ihanaa, niin niitä arpia löytyy meiltä sekä henkisinä että näinä fyysisinäkin versioina. 🙂
Tipitii
Mulla oli tarkoitus otattaa raskauskuvia, ihanasta masusta jne.. ne vaan jäi, kun aina vastusti jokin, ja koko ajan oli se pelko päällä että tämä ei pääty hyvin. Nyt ehkä vähän harmittaa 😛 Ja aikana ennen raskautta ajattelin että jos joskus oon raskaana, niin pukeudun oikein mahaa korostaen 😀 No eipä sekään käynyt toteen. Mulla meni pitkään, että edes koko massua alkoin nähdä, kun en oo ihan sieltä “pulkannaru-osastolta” kilojen suhteen 😉 Muutamia kuvia otin aina peilin eessä, että jotain dokumenttia on näyttää tyttärelle aikanaan. Mutta ehkä karseimmat otokset on synnytyssalista, ei näy verta eikä suolenpätkiä, mutta niin harmaa ja kalpea eukko siellä silmät kiinni makas että ihan hirvittää. Vissiin _vähän_ väsytti 😀 Jo ihan siinä alussa siis, kätilöt mulle ihmetteli urakan jälkeen että “Sä et edes huutanut!” totesin vaan, että en mä jaksanu niitä vähiä energioita siihen karjumiseen tuhlata, kun muutenkin siinä lopussa tuntu että kuka sen vauvan ponnisti ulos, olinko se muka minä? :O Eli kaikenkaikkiaan jäi kuvaamiset aika vähiin, nyt vauvan syntymän jälkeen on otettu kuvia paljon ja kamerakännykkä räpsyy päivittäin. Kohde vaan on se vauva 😀 Mullakin tuli muuten tuo viiva mahaan ja vieläkin näkyy vähän. Sen kuulemma pitäis yleensä lähtä pois melko äkkiä 🙂
Iina / Bebe au Lait
Täällä juuri pohditaan, olisiko fiksumpaa jättää kamera kotiin ja antaa ajan kullata synnytysmuistot! 😀