Raskausajan tyylini oli aika yksitoikkoista, sillä mukavuus hakkasi esteettisyyden 100-0 aamuisin vaatekaapilla. Muutamia asukuvia löysin silti arkistoistani ja valtaosassa niitä oli yksi yhdistävä tekijä tai oikeastaan vaatekappale. Muistan, etten tykännyt pitää maksimekkojani raskausvatsan kanssa, koska mekot venyivät ja pelkäsin kyllästyväni niihin täysin. (No shit, kyllästyinkin.) Käytin siksi housuja mahdollisimman pitkälle loppuraskauteen ja äitiyshousuista yhdet olivat heittämällä ylitse muiden. Niistä raskausepäilyt taisivat saada tulta allensa, kun joku tunnisti ne äitiyspuolelta ostetuiksi, vaikka en ollut kertonut raskaudestani vielä ulkopuolisille.

äitiyshousut tekonahkanahkaleggarit_Raskaustyylini pelastivat tekonahkahousut äitiysosastolta! Ostin ne jo heti alkuraskaudesta, mutta jouduin odottamaan muutaman kuukauden, että ne pysyivät ylläni. Koko S, joka on siis pienin myytävä, vastaa suunnilleen kokoa 36-38, mutta trikoo-osa, joka on tarkoitus vetää vatsan yli, aiheutti sen, että housut olivat parhaimmillaan vasta raskauden keskivaiheilla. Housut ovat edestä tekonahkaa ja takaa venyvää kangasta. Kuvittelisin, että nämä sopivat parhaiten tyylillisesti syksyyn eli kaikkien, jotka ovat tällä hetkellä siunatussa tilassa, kannattaa harkita näiden ostamista vakavasti.

Syy, miksi vielä synnytyksen jälkeenkin jaksan hehkuttaa näitä äitiyshousuja, on se, että tilasin nämä nyt aamulla itselleni uudelleen huomattuani nettikaupan myyjän näitä jälleen. Olettaisin vatsakaistale on hyvä tuki myös tämän palautuvan vatsan kanssa. Pian asukuvissa esiintyvät siis jälleen tutut housut. Ensimmäisethän lensivät viimeisen raskauskuukauden aikana roskiin, kun ne repesivät niin pahasti suuren vatsani vuoksi. Ei onneksi hävetä! 😀