Avuliaat ihmiset
“Katsos vaan, Helena-täti! Sulta meni kuulemma työpaikka alta. Ymmärtäähän sen. Ei siinä oo tiedätkö mitään hävettävää, että laitetaan pihalle, kun tilalle otetaan nuorempaa väkeä. Kaikki me vanhetaan joskus! Hyvä, että tajusit hakea ammattiapua siihen masennukseen. Eihän se tarkoita, että on hullu, vaikka juttelee jonkun kanssa itsestään ja vielä maksaa siitä, vaikka sun miehes niin tuolla kylillä huuteleekin. Oliko muuten rankka se teidän ero? En viitsinut siltä mieheltäs kysyä, etten vaikuta jotenkin töykeeltä.“
“Hei, Kaisa! Muistatkos mua? Seurustelit mun veljen kanssa 12 vuotta sitten. Kuulin tuossa sun äidin siskon lapsen parhaan ystävän poikaystävältä, että sulla on peräpukamat. Se on varmaan ikävä tauti. Ei varmaan haittaa, että kyselin vähän Facebookissa seinälläni apua, jos jotkut mun tutut tietäis hyviä kikkoja. Täggäsinkin sut siihen statukseen, huomasitko? Et ainakaan kommentoinut mitään, mutta mä voin kopypasteta nää neuvot sun seinälle vaikka, niin näät kerralla.“
“Mirja, kuule. Oot varmaan kuullut nää samat neuvot jo sata kertaa, mutta mulla ois pari vinkkiä tohon sun uuteen elämäntilanteeseen. Vaikka ne ammattilaiset väittää, että ihminen laihtuu, kun kuluttaa enemmän kuin syö, niin se ei kyllä käytännössä toimi. Yks Taina söi joka päivä paketin voita ja muuten normaalisti ja se laihtui. Ja Sirpa taas lopetti syömisen kokonaan ja imeskeli vaan jääpaloja. Älä hei kuuntele niiden ravintoneuvojien jorinoita. Kokemus se on, johon kannattaa luottaa!“
Tuli vaan mieleen. Nimittäin se, että on aika mielenkiintoista, miten näissä vauva-asioissa raja yksityisen ja yleisen välillä on aivan eri mantereella kuin muissa henkilökohtaisissa aihepiireissä. Melkein tuntemattomat ihmiset ovat yhtäkkiä iholla ja ne tutut ryömivät lähes ihon alle. Rintani on nähnyt muutaman viikon sisään useampi ihminen kuin elämäni aikana yhteensä ja se, montako tikkiä toisesta päästäni mahdollisesti löytyy, tuntuu olevan yleistietoa ja kaikille vapaata jaettavaksi. Ahdistaa varsinkin se, että maidontuotantoni on niin suurennuslasin alla. Entäpä, jos ensi kerralla kysyisit vaan, mitä pienen vauvan vanhemmille kuuluu? Tai millaisia ajatuksia tuoreen äidin päässä liikkuu?
En pistäisi yhtään pahakseni tällaista normaalia keskustelua, vaikka arvostan myös apua. Siis silloin, kun olen sellaista pyytänyt ja niiltä ihmisiltä, joilta olen sitä pyytänyt. Löytyykö muiden lähipiiristä tai “lähipiiristä” tällaisia neuvojia vai tuntuuko, että kaikki neuvot ovat tarpeen, oli niiden antaja kuka tahansa? Olen siitä kummallinen ihminen, että tuntemattomilta on helpompi kysellä apua blogissa, kun saa useampia neuvoja ja mielipiteitä eikä täällä kukaan tule tuputtamaan mitään ärsyttävästi. Minä kun tahtoisin punnita eri vaihtoehtoja ja sitten itse päättää lapseni kasvatuksesta. Mutta onko se liikaa vaadittu?
booberry
Mä oon kironnut aivan samaa! Järkyttävää miten ihmisiltä unohtuu käytöstavat raskaana olevien / tuoreiden äitien kanssa keskustellessa.
Jos kiinnostaa, mun avautumisen aiheesta voi tsekkaa tästä: http://booberrys.blogspot.fi/2014/06/imetatko-sa.html
Iina / Bebe au Lait
KIINNOSTAA! En halua olla ainut, jota vainotaan! 😀
amie
Tämä sama efekti on myös havaittavissa koiran kasvatuksessa ‘Ettehän sitten osta sille mitään kallista nappulaa, kun halpojakin löytyy marketeista’, ‘Kyllä meidän Fifi ainakin saa pöydästä mitä se ikinä haluaa’, ‘Kyllä koira oppii ihan itsekseen, ei sitä tarvitse kouluttaa’ jne. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja deletoi/estä surutta sellaiset ihmiset jotka tunkevat nenäänsä liikaa sinun henkilökohtaisiin asioihisi. Luota omaan vaistoosi ja aina voit suoraan sanoa, että ei kuulu kyselijälle 😉 Tsemppiä ja käy hukuttamassa raivarit lenkkipolulle niin Ristiäisdieettikin kiittää <3
Iina / Bebe au Lait
Varmasti muutenkin onkin! Onneksi koiria ei tarvitse “oman vartalon kautta” ruokkia, lähtisi sekin keskustelu ihan käsistä. 🙂
ananas2go / Popot pogoillen
Niinpä niin, usein on kyse siitä, että neuvojalla on tarve antaa neuvoja – ei niinkään siitä, että juttukumppani olisi neuvojen tarpeessa…
Iina / Bebe au Lait
Sitten kannattaa perustaa blogi, jossa keskittyy neuvomaan muita. Vähän kuin tää mun, jossa keskityn haalimaan neuvoja aina, kun olen pihalla. Eli AINA! 😀
Mimi
I feel you girl <3 tohon sun kysymukseen mulla on vastauksena vaan yks sana: anoppi 😀
Iina / Bebe au Lait
Ai, miten niin stereotypinen vastaus? Nauratti vähän! 😀
Heini K.
Tää on niin tuttua ja todella ärsyttävää. Raskausaikana ihmiset tuli mahaan kiinni kunnes opin väistämään ja kieltämään. Ja synnytyksen jälkeen tukittiin aivan iholle imetyksen aikana kunnes opin pyytämään vauvalle ruokarauhan ja menin toiseen huoneeseesi imettämään ja laitoin oven kiinni. Sitkeimmät tuli vielä perässä, sitten vain odotin vaikka vauva huusi nälkää, että tuppautuja hoksaa lähteä pois vierestä. Ihmeen kauan meni ennenkuin ihmiset oppi.
Iina / Bebe au Lait
Ai niin, sekin! Mullakin töissä vaateliikkeessä asiakkaat silittelivät. Hieman hämmentävää! 😀
Hanna
Mahtava postaus, toi on niin totta. Tuntuu, että lapsen myötä menetti kaiken yksityisyyden. Plus että olen muutenkin todella huono ottamaan neuvoja vastaan, enkä voi sietää jos mua ohjeistetaan pyytämättä. 😀 Viimeksi viime viikolla eräs vanha herra päätti pysäyttää mut kadulla ja neuvoa ottamaan harson pois rattaiden edestä, koska tapan lapseni kun tämä ei saa henkeä, näin hän oli lehdestä lukenut…
Iina / Bebe au Lait
Minä myös! Tässäkin tosin blogi on eri asia enkä ymmärrä miksi. Jotenkin tuttujen tuputus ärsyttää enemmän. Ehkä siksi, kun se on JATKUVAA! 😀
Nutski
Moikka! Nyt liippas niin läheltä, että pakko kommentoida 🙂 Itselläni oli totuttelemista tuossa lähinnä sen suhteen, että kaupoissa, julkisissa, missä vaan ihmiset olettaa, että lapset on jollain tavalla kaikkien yhteistä omaisuutta. Muuten en käsitä tätä, miten pienestä ihmiset viitsii kommentoida jotain aivan epäolennaisuuksia tietämättä asiasta sen enempää. Mulla on menossa jo toinen lapsi, joten osaan ottaan tän huumorilla, mutta auta armias ensimmäisen kanssa olin helisemässä eikä hirveästi missään käytykään, kun vauva oli pieni. Korpes niin jumalattomasti se suurennuslasin alla oleminen. Oltiin tuossa joku aika lasten kanssa ruokakaupassa niin kaksi “avuliasta” tätiä päätti avata sanaisen arkkunsa. Pienempi oli silloin ehkä 5 vk ja noh, ruokakaupassa nyt vaan oli käytävä ja tyypillä oli ne ensimmäiset 3 kk vatsavaivoja. Täti nro 1 totesi, että hei, sun vauvalla on nälkä. Kerroin imettäneeni juuri, johon hän totesi, että ahaa, no sit sitä täytyy röyhtäyttää. Jepjep. Täti nro 2 totesi ohimennessään “miehelleen”, että tarviiko noin pieniä tuoda kauppaan. Teki mieli sanoa, että voit puhua suoraan mulle, jos on asiaa. Tämä näin varoituksen sanana. Monesti ne kommentit tulee ihan tuntemattomilta ihmisiltä kaupoissa, julkisissa liikennevälineissä missä milloinkin. Oma lukunsa on sit tietysti noi tuttavat, jotka olettaa että kaikessa saa neuvoa (meillä oli anoppi pahin, se soitti mm. vuoden ajan, että miks me ei kastettu lasta). Koita kestää! 🙂
Iina / Bebe au Lait
Hyvin kyllä sanottu. Yhteistä omaisuutta todellakin ja varsinkin kasvatusmielessä. Hrr! :/
Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina
Voi apua, täällä yksi, joka sai aikoinaan eniten imetysvinkkejä,-mielipiteitä ja -tietoutta appiukoltaa :O. Siis OIKEASTI.
Iina / Bebe au Lait
Tuo on kyllä jo aika harvinaista! 😀
nasu86
joo.. minulta jopa asiakkaat kun käyn töissä kyselee että vieläkö imetät yms.. olen avoin ihminen ja vastaan yleensä jotain kun kysytään mutta välillä olen vastannu että ei asia kyllä kuulu sinulle. niihin neuvoihin, niitä satelee yhä edelleen täälläkin, on eriasia saada neuvoa pyydettäessä kuin muuten vaan. ja sitten on ne ihmiset jotka jakelee niitä siksi kun hän on aina “oikeassa”.. ja sitten varsinkin kun sanot mitä ja miten haluat asioiden olevan oman lapsesi kohdalla olisi suotavaa että niin toimittaisiin vaikka tämän henkilön mielestä se olisikin väärä tapa…kyseessä oli kuitenkin tässä tapauksessa jäätelön annosta meidän 8kk pojalle. sori vuodatus mutta tuli vaan olo tästä että täytyy purkaa 😀
Iina / Bebe au Lait
Mä jotenkin aina hämmennyn noita kysymyksiä niin, että vastaan, vaikka en tahtoisi! 😀
Siiri
Kyllä! Mummo sekä anoppi aloittivat pari ekaa kuukautta KAIKKI keskustelut “onko vauva kasvanut” ja kun en ollut viiteen minuuttiin syöttänyt vauvaa “onkohan sillä nälkä, anna sille tissiä”. Mummo jatkaa edelleen. Todella raivostuttavaa. Kaikilla muillakin on neuvoja joka lähtöön ja toki hyvät vinkit kannattaa jakaa mutta pidän siitä, että neuvotaan kun kysyn. Vauva ei nuku = “kyllä se sitten kun annat puuroa/korviketta/siirrät omaan sänkyyn/diipadaa.” Toisesta korvasta sisään jne. Neuvot eivät lopu! Kaikki eivät tajua että mikä heille toimii ei toimi meille 🙂 Tsemppiä!
Iina / Bebe au Lait
Nyt kuulosti muuten TODELLA tutulta tuo luettelemasi tilanne nukkumisesta ja sitä edistävistä asioista. Aargh! 😀
sanumaria
Oi kyllä! Vihaan ihan tasan tuota samaa. Erityisesti on tosi outoa kun ollaan syömässä vaikka naisporukassa ja joku päättää tyynesti kysyä jotain synnytykseen/imetykseen liittyvää. Mun kehoni on mun, enkä aatellut raportoida tisseistäni ulkopuolisille. Neuvolassakin tuntuu hassulta kertoa asioita, vaikka siellä se niinko kuuluu asiaan kuitenkin. Ootan innolla (not) niitä tuhansia ja satoja neuvoja joita varmasti vielä tulee satelemaan pyytämättä kasvatukseen liittyen.
Iina / Bebe au Lait
Uh, karmivaa. Mulla on tasan kourallinen ihmisiä (perheestä ja ystävistä), joiden seurassa en kavahda noita kysymyksiä. Ja se etuoikeus on ansaittu vuosien yhteisellä historialla. <3
sanumaria
Pahintahan jotenkin näissä on että kun tiiät että oikeesti ihmiset jakaa niitä neuvoja koska ne tarkottaa hyvää. Ja on tosi inhottavaa mennä sitä sit sanoon että oo nyt jo hiljaa, kun neuvoja kuitenkin tarkottaa hyvää. Oon yrittänyt vaan ottaa ne neuvot vastaan ja käytän sitte mitä käytän..
Joko sulle on alkanut tulla sitä “ootahan vaan kun”? Siitä se hupi vasta irtookin! http://www.lily.fi/blogit/etkaisaanymuavarte/odota-vaan 🙂
Iina / Bebe au Lait
ON ALKANUT! En koskaan enää kehuskele vauvan hyvillä unenlahjoilla, hiljaisella äänellä tai söpöillä hiuksilla, koska kohta se vauva ei nuku, ääni on kuin palosireenillä ja se kaljuuntuu! 😀
Jenni*
Oon niiiiin samoilla linjoilla sun kanssa! En käsitä, miten vauvan saaminen tekee intiimeistä asioista kyselemisen niin hyväksyttäväksi, että tutun kummin kaiman siskopuoli kokee oikeudekseen kysellä esim. juurikin imetyksestä tai tikkien lukumäärästä. Ja en kyllä käsitä sitäkään, miksi se ylipäätään ketään kiinnostaa… Esikoisemme on määrä syntyä tammikuussa ja olen jo tehnyt selväksi lähipiirillemme, että apua kysytään, jos sitä tarvitaan, mutta koen sen tuputtamisen ahdistavaksi. Ja että meidän pienelle perheelle pitää antaa aikaa muodostaa oma tapa toimia, sillä se, mikä on voinut tädillä toimia loistavasti, ei välttämättä toimi meillä ollenkaan.
Iina / Bebe au Lait
Vähän sama kyllä. Outoa, että joku on niin kiinnostunut, että pitää udella vaikka miten henkilökohtaisia asioista. 🙂
Hannele
Niin ymmärrän tuon! Tosin mun tilanteeni on taatusti helpompi, koska meitä ei-niin-suosittuja bloggaajia ei esim. riepotella keskustelupalstoilla näissä(kään) asioissa (thank god). Noille voisi kehitellä tietty jotain tehokasta vastausta, mutta toisaalta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Meillä muuten esim. sukulaisilla oli tapana udella miesasioista sun muita ennen perheytymistä, mutta ne loppuivat kun kysyin heiltä heidän seksielämästään – vinkiks vaan ;D.
Tsemppiä sinne! Tuollaiset huutelijat voi jättää omaan arvoonsa.
<3 Hannele
http://www.rakkaudellahannele.fi
Iina / Bebe au Lait
Haha, hyvä vastaisku kyllä! 😀
Miama
Tuli vaan mieleen, että sitä voisi kehittää “vastakysymysarsenaalin”, josta voisi sitten aina heittää kysyjälle sopivan vastakysymyksen oman lyhyen ja jäätävän vastauksensa jälkeen. Hyviä voisivat olla muun muassa: “Minkälainen sun kuukautisvuodon määrä on ollut viime aikoina, kun alat olla tuossa vaihdevuosi-iässä?” tai ” Vieläkö sulla eturauhanen toimii hyvin kun taidat olla jo yli viisikymppinen?” tai “Naisten kaljuuntuminen 40 jälkeen on kuulemma yleistyvä vaiva, (jatkona vaivan hoito-ohjeita, vaivautumatta edes kysymään kärsiikö kyseinen henkilö moisesta)”. Tai sitten voi vaan alkaa silittelemään mahoja ja jos ne ihmettelee niin sanoa vaan, että kun toi on niin kaunis toi sun maha…
Iina / Bebe au Lait
Oijoi, kyllä muuten houkuttaisi! 😀
Minna
Jestas sentään, kuulostaa aivan liian tutulta. Minä olen huomannut että innokkaimmaita neuvojat ja opastajat ovat miehiä. He tietävät miltä raskaus tuntuu, joidenkin puheista päätellen he ovat jopa synnyttäneet. Anopit ja toiset naiset eivät ole mitään miehiin verrattuna!
Iina / Bebe au Lait
TODELLAKIN! Ja hei, “raskaus ei ole sairaus” ja “ei se nyt niin kamalaa voi olla”. 😉
E
Kyllä tiedän tunteen! Krääh. Ja siis neuvot on pääasiassa kivoja ja hyviä ja niistä usein oppii. Mutta jotenkin se ärsyttää liikaa kun aletaan neuvoa kasvatuksellisissa jutuissa. Siis on niin eri jos jotain apua saa siinä miten päin se nänni kannattaa vauvan suuhun tunkea tms (ja varsinkin jos sitä pyytää itse), mutta sitten kun lähdetään neuvomaan miten opetat lapsesi kuivaksi tulevaisuudessa ja milloin tulee syöttää ja kuinka paljon ja jaada jaada, niin hermo menee. Voihan olla, ettei se enää siinä vaiheessa mene kun tilanne on päällä, mutta vaikeaa vielä on noin kauas ajatella edes.
Itse kyllä tiedän ja päätän esimerkiksi sen, koska annan tissiä vauvalleni, enkä todellakaan huudata sitä turhaan vaikka joku muu niin tekisikin. Tuleeko olo, että olen kenties saanut mielipiteitä ja neuvoja kyseiseen asiaan? XD
Iina / Bebe au Lait
Ehkä, ehkä. Törkein toteamus taitaa olla: “Ettekö te teekään niin kuin viimeksi sanoin asian X suhteen?” Siinä vaiheessa meinasi mulla napsahtaa! 😀
Siilikissa
Voi Iina, ethän sinä ole enää ihminen vaan uuden elämän entinen koti, jonka nykytehtävä on tuottaa ravintoa ja muut kasvuedellytykset jälkeläisellesi! Miksi kenenkään pitäisi olla kiinnostunut sinusta itsestäsi, koska vauva, vauva, vauva, synnytys, imetys, lapsenhoito ja mahdollisuus syyllistää ja neuvoa (=tyrkyttää väkisin omia mielipiteitä ja 1970-luvulla neuvolassa suositeltuja asioita)?
Edelläoleva on siis sarkasmia. Ja kuulemani mukaan ikävän yleinen asenne tuoreita äitejä kohtaan. Jos on luppoaikaa (sitähän pienten lasten vanhemmilla just on yllin kyllin, eikö?), käyhän lukaisemassa ajatuksiani aiheesta: http://www.lily.fi/blogit/siilikissan-vapaapaiva/ajatuksia-aideista.
Jaksamisia ja onnea perheenlisäyksestä. 🙂
Iina / Bebe au Lait
Kiitos! Ja käyn heti lukemassa tuon postauksen. Ja jätän sinne neuvoja! ;D
Laura
Sekä oma isäni että lapseni isä suurkuluttavat tätä: “X:llä taitaa olla nälkä” (tai muut variaatiot samasta asiasta). Toki vastasyntynyt syö paljon, mutta nyt kun vauva on jo 3 kk niin väitän, että toisinaan hänellä ei ole nälkä, jos hän vähän kitisee – varsinkin, jos olen aivan hetki sitten imettänyt 😀
Eniten ärsyttää kuitenkin äidinäitini. Beibi ei ole koskaan oikein osannut nukkua päivisin: hän nukkuu päivisin vain pari lyhyttä pätkää. Meillä ei todellakaan ole niin, että päiväunien aikaan äiti saisi omaa aikaa, tai muuta mitä väitetään 😉 Niin äidinäitinihän tähän: “No jos nukuttaisit lapsen ulos niin se nukkuisi paremmin”. Hohhoijakkaa… ensinäkin, näillä helteillä en ole voinut lasitetulle, aurinkoiselle parvekkeelle lasta nukuttaa, toisekseen, EI TOIMI. Kiitos siis vinkistä 😛
Muutoin olen aika neutraalisti suhtautunut kyselyihin ja kommentteihin. Jostain syystä mua ei haittaa kertoa synnytyksestä tai imettämisestä, vaikka ennen lapsentuloa luulin, etten niistä julkisesti halua puhua. Musta on kait tullut “sekomutsi” 🙂
Ainiin, kävin viime viikolla lounaalla Helsingin keskustassa yhden ystävättäreni kanssa. Mielestäni minulla on siihen oikeus, vaikkakin se tarkoittaa, että mukana kulkee lapsi vaunuineen. Lisäksi että koen minulla olevan siihen oikeus, koen myös, että se oli minulle tärkeää. Mulla oikeesti meinaa kaatua seinät päälle! Noh, joku nainen ystävällisesti kommentoi ystävälleen: “Miksi noin pieni vauva pitää tuoda ravintolaan?”… nii-in, mitä siihen nyt sanoisi. En sanonut mitään, eihän hän asiaa minulta kysynyt 😉
Iina / Bebe au Lait
Sama ongelma täällä. Aina, jos vauvasta pääsee pienikin ääni, sille pitäisi työntää tissi suuhun. Kyllä pikkuinen seurusteleekin välillä, ei kellään ole nälkä 24/7! 😀
Jenni
Niiiin tuttua ja ihan järkyttävää! Mulla oli muutenkin kurja olo siitä että en pystynyt kaksospoikiani imettämään, vaikka olisin halunnut. Kaiken huippu oli se, että sain selitellä asiaa kaikille naapureille ja kummin kaimoille, jopa miehen sedälle (jota nähdään kerran vuoteen, jos niinkään usein). Kaikkia kiinnosti valtavasti, kuinka mun maito riittää kahdelle, ihan ku se niille kuuluis. En mä ainakaan ees kehtaisi kysyä.
Iina / Bebe au Lait
En minäkään kehtaisi! Se tässä kummastuttaakin, miten jotkut kehtaavat. :/
jenna
Itsekkin hieman yllätyin, kun vauvan tulon jälkeen kaikki kyselivät ensimmäisenä että imetätkö? no mitenkäs se maito riittää?. Siis kaikki, miehen kaukasimmat sukulaisetkin! Jaa appi ukkoni mielestö imetys oli niin luonnollinen asia että änkesi aina katsomaan vauvaa juuri sillon kun syötin häntä vaikka yritin mennä sivummalle imettämään.
Iina / Bebe au Lait
En edes ehtinyt vielä avautua tuosta, miten se imetyshetki on INTIIMI eikä mikään yleisönäytös ellei ole aivan pakko jossakin julkisella paikalla imettää hätätilanteessa. :/
Emmye
Kuulostaa tutulta!!
Neidin syntyessä asuttiin eri paikassa kuin nykyisin, mutta silloin useampi nainen taloyhtiössä tuli mulle sanomaan, että pidä huoli tisseistä, älä kulje takki auki yms. Ja kaikista pahimmilta ne neuvot tuntuivat, kun en enää imettänyt, kun ei vaan onnistunut. Ja neuvoja tuli sellaisilta naapureilta, jotka ei muuten ollut meidän kanssa missään tekemisissä. Onneksi se menee ohi, mutta jonkun aikaa kestää kyllä…ja jotkut ei tajua lopettaa ollenkaan. Tulee mieleen, että eikö mulle ole enää muuta sanottavaa kuin puhua tuollaisista asioista.
Seuraava aihe on sitten, koska tulee seuraava? Olisi hyvä olla sisarus yms…
Emmye
Taas pätkäisi…tässä loppu..
Oma neiti aloitti tänään eskarin (nyyh!) ja kuun lopussa tulee ikää jo kuusi vuotta. Aika menee tosi nopeaan. Ihana lukea blogiasi ja noita ensitunnelmia.
Mukavia päiviä!
Iina / Bebe au Lait
Kiitos, kiva kuulla! Ja tsempit teille eskariin. 🙂 <3
Iina / Bebe au Lait
Apua! Tuosta aiheesta kyllä kilahdan. Ihmiselle, jolle tämän yhdenkään rakkaan syntymä ei ollut mitenkään itsestäänselvää, tiedustelu pikkusisaruksista on törkeä. 🙁
annina
Niin tuttua. Raskaana ollessa ei onneksi kovin moni tullut mahaa lääppimään mutta ne pari kertaa riitti. Olo oli kuin virtahevolla kilojen kanssa ja ei todellakaan tuntunut kivalta että joku niitä kiloja hiplasi. Pitäisikö itsekkin mennä jonkun tutun kaljamahaa koskemaan ja lepertämään että onpa söpö? Ja toi imetys, argh. Toimiiko maitobaari? Voin ihan itse kertoa jos haluan mutta ei siitä kuulustelua tarvitse tehdä. Ja mainitaan nyt heti perään että kuuluisa maitobaari lähti toimimaan 7 viikon säädön jälkeen. Ehkä pitää päivittää se Facebookin puolelle niin ei tarvitse kenenkään enää kysellä..
Iina / Bebe au Lait
Yleiset päivitykset voisivat olla kohdallaan, niin ei tarvitsisi kysellä! 😀
Satu
Meillä oli 4 kk koliikki ja refluksi joka selvisi 6 kk iässä maitoallergiaksi ja vauva pahimillaan nukkui yhdet 15 min päikkärit. Niinä aikoina joka suunnasta tulvi neuvoja miten lapsi saadaan oireettomaksi. Loppu aikana aloin jo sanomaan rumasti takas koska oltiin joka hemmetin jippo kokeiltu ja mikään ei auttanut ja kaikki neuvot oli yleensä niin naurettavia että ne enemmänkin loukkasi että miten tyhminä te meitä pidätte…
Iina / Bebe au Lait
Auts! Itse en osaa edes kuvitella tuota tilannetta, mutta turhauduin jo pienemmässä mittakaavassa erääseen kyselyyn, kun vauva päästi paukun ja isän kanssa silittelimme vauvaa vielä hetken. Kohta kuului vierestä: “KAI TE NYT SEN VAIPAN MENETTE HETI VAIHTAMAAN?!”
Mennään kyllä, mutta henkilökohtaisesti en usko, että vauvan kanssa pitää juosta vessaan, vaan kyllä sitä voi helliä vielä puoli minuuttia kakkaamisen jälkeenkin! 😀
Paula / Viisikko
Niin tuttua! 🙂 Esikoisen jälkeen tuota oli paljon, mutta nyt kaksosten saannin jälkeen vähintään tuplasti enemmän. Kaksosten kohdalla tuntuu erityisen paljon kiinnostavan imetysasiat ja etenkin se, että mitä kautta nämä nyt ovat tähän maailmaan saapuneet 😉 En koe kovin miellyttäväksi puhua esim. naapurinmiehen kanssa synnytyksestä tai imetyksestä…
Iina / Bebe au Lait
Tuo on kyllä jotenkin tuplasti oudompaa, että joku mies kyselee! 😀
piia
Joo, voi että noita riittää.. ensimmäistä kertaa kommentoin mitään blogia, nyt osui niin nappiin että pakko kirjottaa.
Itse synnytin keväällä keskospojan sektiolla ja hoitajien mielestä oli suuri ihme että minulta nousi maitoa jo seuraavana päivänä (sektion jälkeen kestää kauemmin).
Maitoa sitten tuli enemmän kuin tarpeeksi ja viikon päästä synnytyksestä tuli sitten rintatulehdus.
Noh, pumppailin maitoa n. 2-4tunnin välein, koska keskosena syntyneen pojan poskilihakset eivät olleet vielä täysin kehittyneitä, josta johtuen imetys ei siis onnistunut. Yritin kyllä, kovastikin. Niin sairaalassa olleen kahden viikon aikana kun kotonakin. Mutta se sukulaisten neuvominen.. “kyllä se onnistuu kun oikein yrität” “täytyyhän nyt varsinkin keskosen olla rinnalla..” “etkö sä muka anna sille tissiä ollenkaan..?!?” “Tissi pojalle vaan suuhun niin kyllä se siitä lähtee”
Luulivatko he todella etten oikeasti yrittänyt, etten itkenyt joka kerta kun yritin ja tunsin oloni riittämättömäksi tuoreeksi äidiksi kun pieni huutaa sylissä nälkäänsä ja mitään ei saa.
Noh, luovutin. Pumppailin kyllä kaksi ensimmäistä kuukautta maitoa, mutta se olikin sitten minuuttipeliä. Pojan piti syödä neljän tunnin välein tietty määrä ja sitä hän söikin sen puoli tuntia.. sen jälkeen pumppailin ja taas kohta piti poika herätellä. Olen täysin uupunut minuuttiaikatauluun, lopetin pumppaamisen ja tunsin oloni todella huonoksi äidiksi..
Onneksi juttelin oman äitini kanssa joka kertoi imettäneensä minua (esikoinen) vain vajaan viikon koska se tuntui oudolta ja epämukavalta kun tuore äiti oli. Mama <3 lisäksi juttelin neuvolassa neuvolatätimme kanssa ja siellä olleen terveydenhoitaja opiskelijan kanssa jolla itsellään oli kaksoiskeskospojat, nyt jo 10v. He molemmat sanoivat että turhaan syyllistän itseäni ja että olen tehnyt todella hienon työn kun näinkin kauan jaksoin taistella. Sanoivat että korvikkeilla kasvaa yhtä hienoja vauvoja ja että nyt menet kotiin nauttimaan pienestä ihmeestäsi ja aloittelet korvikkeita. Olen parempi äiti lapselleni kun nautin hänen seurastaan täysin voimin enkä minuuttiaikataululla koko ajan takaraivossa kolkuttaen että olen huono äiti kun en tee niinkuim yhteiskunta odottaa..
Joten, kannattaa aina miettiä mitä sanoo ja neuvoo. Taustalla voi olla vaikka mitä. Ja luulisi niiden pahimpien neuvojien (sukulaisnaiset jotka itsekin äitejä) tietävän että tuore äiti on särkyvää tavaraa, käsiteltävä varoen. 🙂
t
Iina / Bebe au Lait
Täysin samaa mieltä! Äideille pitäisi antaa synnärillä jo t-paita, jossa lukee: “MIETI, MITÄ KYSYT/SANOT!”
P.S. Jee, kommenttineitsyys menetetty! 😀
Vauvamasu
Voin kertoa, että jos kukaan tunkee samaan huoneeseen tämän vauvan kanssa kun imetän, saatikka antaa yhtään “hyvää neuvoa” niin varmaan pääni räjähtää. Oikeasti. Räjähtää. Sain niin paljon vinkkejä ja niksejä esikoisen kanssa enkä käyttänyt ensimmäistäkään koska ne olivat turhia meille, maitoni ei riittänyt (anopin mielestä) vaikka lapsi kasvoi kohisten, neuvolassa vaan pidettiin todella kummallisena sitä kun joka kerta kyselin, että riittääkö maito? Tottakai siinä itselläkin epäilykset heräsi kun koko ajan toinen ihminen semmoista paasaa vieressä. + se imetyshetkeen mukaan tuppaaminen! Minä jopa menin kerran eri kerrokseen, SULJETUN oven taakse niin eiköhän ängetä sinnekin. Miksi niin selvää vihjettä ei ymmärretä?
Tällä kertaa raskaana ollessa olen miettinyt, että miksi raskaana olevan naisen kroppaa saa kommentoida ihan miten huvittaa? Minua ei (luojan kiitos) ole kukaan tullut silittelemään mahasta, mutta näitä läskikommentteja saan päivittäin töissä: “parempi varoa kun ei mahduta tuon kanssa portaisiin samaan aikaan” “sun maha kasvaa kyllä joka päivä” “oletpas sinä kyllä odottavan näköinen”… Ja ihan rehellisiä kun ollaan, niin nämä kommentit ovat nujertaneet jo ennestään olemattoman itsetunnon täysin hajalle. Ei jaksa enää, tiedän, että olen raskaana, tiedän, että mahani kasvaa, varmaan olen lihonnutkin sitten ihan muuten vain, en tiedä, mutta itselläni ei tulisi mieleenkään kommentoida kenenkään muun ulkonäköä tuolla tavalla.
Onko tämä sitä naisen ja äidin elämää? Jatkuvaa arvostelua joka suunnasta? Olisi niin helppoa olla mies.
Iina / Bebe au Lait
“maitoni ei riittänyt (anopin mielestä) vaikka lapsi kasvoi kohisten”
Ihan sama fiilis! Siis, että ihmiset kyselevät, ruokinko lastani tarpeeksi ja juurikin tuosta maidontuotannosta, vaikka sen sijaan, että poika olisi parissa viikossa saanut “vain” syntymäpainonsa takaisin, tyyppi oli kerännyt painoa vielä n. 200 g extraa. Eikö sekään riitä?! 🙁
Vauvamasu
Ei meilläkään lapsi missään vaiheessa liian pieni ollut ja kun kesällä itki hieman enemmän niin todennäköisesti johtui silloin helteistä (kun anoppilassakin sisälämpötila nousi +36 asteeseen).
Itse LUULEN, että tämä on puhdasta pätemisen tarvetta ja ehkä nämä tietyn ikäluokan ihmiset ovat itse aikoinaan turvautuneet korvikkeeseen liian herkästi, eivätkä ole silloin kuulleetkaan kysynnän ja tarjonnan laista.
(piti kerran jopa neuvolakäynnin jälkeen ihan soittaa anopille, kun punnituksen jälkeen hoitaja totesi, että “herranen aika, kermaako se tämä kaveri syö?”) 😀
Iina / Bebe au Lait
Tuo helle on kyllä paha, kun se vaikuttaa vähän kaikkeen. :/
Kiksteri
Joo-o… Mulla kyllä itselläni hämärtyi se yksityisen ja julkisen raja jo synnytyssairaalassa. Olen aika avoin, mutta kyllä kaveritkin välillä töksäyttelevät aika suoraan. “Näytä sun maha, jäiks paljon arpii/löysää?” “Paljon sul on tullu raskauskiloja?” (22kg, ilmankos se kiinnosti kun taisi näkyä jo päälle päin). Puolessa välissä raskautta kun vastasin kysymykseen rehellisesti, kaveri tokaisi, että “no huhhuh, onks se läskiä vai turvotusta? Mul on tullu vaan 5kg”.
Synnytyksen jälkeen… Päivitin facebookiin vasta kotiuduttua ilouutiset, jotenka sitä ennen ehti eräskin ystävä pommittamaan aika lailla viesteillä. “Huhuu onko kaikki ok??”. Kun en heti vastannut, oli kerennyt jo äidiltäni kyselemään, että oonko seonnut nyt kun en edes vastaa. Rankka synnytyskään ei sitten selittänyt kaverille, miksi kaipasin hieman omaa rauhaa perheen kesken. “Aa leikattiin ok.” (Sävyyn että sittenhän pääsitkin helpolla, kun leikattiin.) “kuulostat masentuneelta, onko kaikki ok? Monella syötöllä menee yö?” Nämä viestit tuli vauvan ollessa parin päivän ikäinen, ja tuo masentuneelta kuulostaminen johtui luultavastikin lyhyistä vastauksistani, koska en todellakaan jaksanut/ehtinyt enempiä viestitellä.
Imetysrauha oli ihan vitsi. “onks sun maito jo noussut?” . Ja kaikki todellakin toljottivat imetystapahtumaa, ihan siis hiljenivät tarkkailemaan sitä. Todella vaivaannuttavaa. “No huhhuh mitkä tissit” jne. Parikin kaveria pyysivät ihan ex tempore näyttämään sektioarpea, no minähän näytin ja pahoittelin, etten ollut uskaltanut sheivata vielä siitä. Sitä sitten hämmästeltiin. “Siis säästyks sun alapää oikeesti ihan täysin? No ei oo sit mitään ongelmia panemisessakaan?”
Iso-Mummolaan mennessä… “Riittääkö sinulla maito?”. Jos en olisi imettänyt, olisi varmasti ahdistanut. Mummo myös tyrkytti nelikuiselle vauvalle keitettyä perunaa ja ihmetteli, kun en antanut. Aloitimme kiinteät jo nelikuisena, mutta minulla oli aika systemaattinen eteneminen sen suhteen, joten rasitti, kun muut puuttuivat asiaan tarjoamalla vauvalle milloin mitäkin.
No, synnytyksestä voin puhua kyllä ihan kaikessa raadollisuudessaan kenelle vain, ketä kiinnostaa. Eniten on ahdistanut aikoinaan tuo raskauskilojen utelu, sitä kun harrastivat vain ne hoikat ystäväni, jotka tuntuivat olevan kovinkin vahingoniloisia lihomisestani. Raskausajan ruokailutottumukseni kuuluivat myös ihan kaikille. Se ei sitten ketään kiinnostanutkaan, kun niistä kertyneistä kiloista pääsin eroon. Myös imetysrauhaa olisin alkuun todella kaivannut. Ja tuo yhden kaverin omituinen utelu sairaalassa oloaikana oli tosi hämmentävää. Usein on tuntunut, että kavereita kiinnostaa vain kaikki sellainen, missä olisi jotain juorun aihetta. “Se lihos raskausaikana joku 20kg ja synnytyksen jälkeen masentu eikä vastannu kellekkään ees puhelimeen!!”. Semmosia kavereita mulla 😀 heidän suustaan kun saattaa muutenkin kuulla seuraavanlaisia lauseita “tiiäksä sen maijan, siis sen synnytyksestä on jo niin ja niin kauan ja sen maha on edelleenki tosi iso!” Jaaaaa entä sitten? Kyllä muuten raskaana ollessa ärsytti ihan järjettömän paljon se mahan koon kommentointi ja ison vauvan povaaminen. Tällä kertaa saatan tilaisuuden tullen tokaista takaisin, että on sullakin aika iso maha, etkä oo ees raskaana.
… Semmosta. Onneks alkaa olla jo aika paksu nahka itselläni, ainakin näin toisella kierroksella.
Iina / Bebe au Lait
HERTTINEN! Mulla olisi pää räjähtänyt jo tuossa vaiheessa! Hyvä, jos nahka on paksuuntunut. Tällainen herkkis itkisi vessassa noita lausahduksia! 😀
Piia
Itse tahdon myös järjestyksessä ja omassa rauhassa tutustuttaa vauvani soseisiin.. niin eikös isovanhempien luona aina ukki ole sitä mieltä että nyt maistellaan sitä ja tätä.. ja suuttuu jos sanon että ei “ei se nyt niin justiinsa voi olla… ei se siihen kuole..” ei ehkä kuolekkaan ja on se vaan niin justiinsa..
Iina / Bebe au Lait
Ymmärrän tämän täysin! Joudun koko ajan hokemaan itselleni, että mummolassa voi elää vähän eri säännöillä, mutta periaatesyistä friikkailen tällaisesta! 😀
Kiksteri
Ainiin, lapsen sairastelut on sitten asia erikseen. Erään kaverin kanssa tuli jo hetkellinen välirikko, kun kerroin lapsemme atooppisesta ihottumasta (tätähän ei muuten kukaan meinaa sulattaa, vaikka kuinka monella lääkärillä on käyty ja kokeita otettu ja kaikki oireet ja merkit puhuvat vain sen atooppisen ihottuman puolesta. Ei. Kyllä se on varmaan joku allergia tai muu ihosairaus, tai ehkä käytän jotain hajustettua huuhteluainetta?). Kaveri sitten vakuuttui siitä, että muksumme ei saa tarpeeksi hyvää ravintoa (itse fitnesstouhuihin hurahtaneena ja ravintoaineiden neuroottisena laskelmoijana), todennäköisesti syötän hänelle vain purkkiruokia, jotka eivät ole ravintoa ensinkään. Tässä vaiheessa mulla vaan kiehui yli ja pahasti. Omalta äidiltäni voin tällaista spekulaatiota sietää, hänellä jopa saattaa olla jotain käsitystä elintavoistamme, mutta turhien, neuvoiksi naamioitujen pätemisten vastaanotto joltain, joka ei tiedä tilanteestamme mitään… Mukana vielä olettamus, etten välittäisi lapseni hyvinvoinnista vaan omaa laiskuuttani sairastuttaisin hänet milloin mihinkin tautiin. “Aattelin vaan, kun teil oli se flunssakin, et saaks hän mitään kunnon ruokaa? Jos on vaikka joku ravintoaineen puutos, vois joku tuore hedelmä päivässäkin jeesata tohon ihottumaan.” Eikä riittänyt, kun vakuutin, että siitä ei ole kyse. “mitä te sit syötte, teetkö itte ruokaa? Millasta?” Jne.
Niin se ihottuma sitten parani kesän ja auringon myötä. Mutta sehän taas ei ketään kiinnosta.
Iina / Bebe au Lait
Äh, mikä tyyppi! Ei ihme, jos hetkellisesti meni hermo.
Hyvä muuten, että ihottuma parani. 🙂
Peace
Niin tuttua, meillä on joku muu aina tiennyt kuinka kauan pitää imettää, millaiset kengät lapsella pitää olla, missä lapsen pitää nukkua, kuinka kauan lapsen pitää nukkua, mikä on “oikeaa” ruokaa… Ja pahin joku muu on ollut anoppi, tosin on luonteeltaan muutenkin sellainen, että tietää AINA kaiken parhaiten, vaikka kyseessä olisi tv-antennin toiminta, mistä ei tajua hölkäsenpöläystä tosiasiassa. Kyllä se välillä on nyppinyt ja tosi pahasti, mutta yritän jättä typerät laukomiset omaan arvoonsa. Neuvot ja näkemykset jotka perustellaan, otan toki huomioon ja ne eivät haittaa, kunhan niitä ei koko ajan olla tuputtamassa. Aivan tuikituntemattomille möläyttelijöille olen opetellut vastaamaan huvittuneen koppavasti takaisin, on tuntunut purevan parhaiten
Iina / Bebe au Lait
Ah, tuo “oikea ruoka”. Odotan niin innolla siitä taistelemista! 😀
janita
Voi ei, samaistun niin täysin..
eilen käytiin mun vanhemmilla ja pidättelin koko vierailun itkua kun vanhemmat ei usko että maito riittää. Koko ajan tuli kommenttia että anna nyt hyvänen aika korviketta kun lapsella on nälkä. Nyt on menossa tiheän imun kausi ja vauva on todellakin koko ajan tissillä ja itsekin olen epävarma riittääkö maito. Ja sitten vielä ulkopuoliset lyttää ihan täysin.
Iina / Bebe au Lait
Ja IHAN sama tunne täällä! Tiedän vielä, että nyt pitäisi vaan sitkeästi imettää, mutta korvissa kaikuu korvike, jota joku koko ajan tuputtaa. En ole korviketta vastaan, mutta en tahdo antaa sitä ns. turhaan. :/
Maija
Tämä on niin tuttua. Itse olen kaupassa töissä, ollut jo kauan samassa paikassa ja asiakkaat tullu tutuksi. Itselläni oli onneksi vain pieni masu ja tuli kunnolla esille vasta muutama viikko ennen äippäloman alkua. Mutta jo ne muutama viikko töissä oli tuskaa ihan vain asiakkaiden kommenttien takia: “ootpas sä lihonu (hehheh)” tai oikeesti ehkä kamalin kommentti “ootpas sää lihonu vai ootko leikkiny jonkun vehkeillä” ja tuohon naurut päälle. Ja nämä siis tosiaan keski-iän paremmalla puolella olevilta miehiltä. Ja synnytyksen jälkeen kaikki oli tietysti kiinnostuneita synnytyksen kulusta ja siitä kuuluisasta imettämisestä. Olen niistä avoimesti kertonut, mutta miettinyt samalla, että asia ei oikeastaan kenellekkään kuulu.
Miksimuuten oikesti ihmisillä loppuu kohteliaisuus siinä vaiheessa, kun on kyse kaikista herkimmistä asioista, eli raskaudesta, syntymästä ja imetyksestä? 🙁
Iina / Bebe au Lait
ÄÄH! Miten miehet edes keksivät noita ällökommentteja?! O_o
anna
Niin, onnea vaan ja tervetuloa äidiksi!!!
Ikävä kyllä niin kauan kun olet äiti, joutuu tätä leikkiä sietämään, asiat vaan muuttuvat…
Äitiys on kyllä maailman arvostelluin ja julkisin “ammatti”. Joskus myös turhan aliarvostettu.
Mäkin oon vaan kolmen lapsen kotiäiti nykyään…
Kyllä sä totut ja ODOTAS VAAN… Saatat joskus löytää itsesi antamasta neuvoja joita ei välttämättä edes kysytty… Hihi. Niin se vaan menee.
Ihana blogi.
Iina / Bebe au Lait
Kiitos! Ja aivan takuulla musta tulee kamala neuvoja vielä joskus, vaikka kuinka koetan sitä vältellä. 😉
popsis
Sekä esikoisen että uusimman tulokkaan kohdalla olen kokenut ärsyttävimpänä nämä kysymykset: “imetätkö”, “riittääkö maito?” Mitä hemmettiä se kuuluu esimerkiksi työkaverilleni, jonka kanssa ei olla edes mitenkään läheisiä?? Onko se jotenkin erityisen tärkeä tieto ihmisille, että riittääkö minun tuottamani maito lapselle vai käytetäänkö korviketta?
Iina / Bebe au Lait
ON! Sen olen tässä oppinut, että imetysasiat kiinnostavat ihmisiä aivan sairaalloisen paljon. :/
Sho(e)paholic
Täähän alko mulle jo ainakin raskausaikana! Kun siis on kokoa valas, niin kyllähän siitä SILLON saa sanoa, kun toinen on raskaana! Siis IHANAA, kun pääsee sanoon toiselle, että sähän oot ihan valtava!
Ja sitten kun noi lapsettomat ihmiset tulee avautuun siitä, että ei-toi-nyt-hyvänenaika-voi-noin-vaikeeta-olla-lopeta-jo-ruikuttaminen-miten-kaikki-muut-pärjää-paremmin-herranenaika (sisko), niin kyllä se vie mielen maahan! Kaikilla on mielipide siitäkin, että millon pitäs tehdä seuraava (mikä seuraava? Kiitos, kun kaivat veistä haavasssa, kun nyt ton sektion takia en voi hankkia ainakaan vuoteen tonne mitään kasvaan). Tai saako lasta laittaa sitteriin? Saako sille soittaa Schnappia Youtubesta, kun se sillä rauhottuu (kiitti vinkistä!). Huoh. I feel you!
Iina / Bebe au Lait
Niinpä! Sanopa muuta. Jokaisella on mielipide tähän asiaan! 😀