Kaksoissalaisuuden jälkeen
Ah, kylläpä helpotti, kun sai tuon blogimuuttosalaisuuden pois sydämeltään. Tuntuu, että joka kerta, kun joutuu salailemaan jotakin, normaaleista postauksista tulee jollakin tavalla tönkköjä. Tekisi vaan koko ajan mieli kirjoittaa mielessä pyörivä asia jättikirjaimilla näytölle, mutta kun ei voi. Mamalifesta tulee Bebe au Lait -blogin uusi koti tammikuussa, jos joku ei uutisia vielä huomannut. Olen innoissani muutosta, mutta tietysti vähän jännittää, kun muutossa voi kadota kuvia, lukijoita ja vaikka mitä. Toivoisin teiltä kärsivällisyyttä ja palautetta muuton jälkeen, jotta saadaan blogini toimimaan optimaalisesti kaikilla laitteilla. Nyt pystyn taas keskittymään arkihöpötyksiin.
Täällä mummolassa odotetaan jo kovasti joulua. Yritän painostaa ihmisiä, että tännekin voisi hakea jo pian sisäjoulukuusen, mutta vielä en ole kokonaan onnistunut. Lapsuudessani kuusi tuotiin sisälle vasta päivä tai kaksi ennen jouluaattoa, mutta olisihan se mukava nauttia kuusesta kauemmin. Siksi tänään päiväuniaikaan annoin papalle nukutustehtävän ja tallustelin metsään. Oikeasti isälleni ei tarvitse tehtäviä jakaa, sillä hän vie ihan oma-aloitteisesti pikkumiestä vaunuilemaan. Minä taas nautin hetken hengähdyksestä, jota ei kotona kaupungissa juurikaan kuulu tai näy. Täällä raikkaassa pakkasilmassa Nöpsy nukkuu parinkin tunnin päiväunia ja parhaimmillaan kahdesti päivässä, kun kotona päikkäreitä nukutaan enää yhdet ja ne kestävät noin 45 minuuttia.
Sopiva kuusi löytyi melkeinpä heti. Merkkasin sen, jotta muistan myöhemmin, mikä kuusiyksilöistä täytti vaatimuslistani. Jos ei isäni hae kuusta pian, käyn itse noutamassa sen. Onneksi kuusi on sen verran pieni, että saan sen yksinkin kannettua autotalliin. Tuollainen parimetrinen kuusi lyhynee sekä ylhäältä että alhaalta vielä vähän, joten lopullinen kuusi on varmaankin aika samaa pituutta minun kanssani. Kuusenmerkkausreissun jälkeen maistuvat pienet nokkaunet sohvalla. Paitsi etten nuku päiväunia ja taapero kiljaisee jo rattaistaan, että olisi nälkä. Sainpa ainakin jotakin jouluun liittyvää tehtyä. Miehellä vielä töitä riittää kaupungissa, mutta eihän tässä ole enää kuin reilu viikko aikaa puunata Nöppiksen mummola joulukuntoon, jotta pääsemme viettämään perhejoulua. Niin se aika vaan kuluu, nyt yöunille (eli katsomaan RuPaul’s Drag Racen finaalijaksoa Netflixistä)! 😉
sofiia
Ihanan jouluista (talvista) siellä! 😀
Iina M.
Niinpä, vihdoinkin! Sitten vaan miettimään, millä tämän lumen voi pitää jouluun asti. Joulunhan on oltava valkea. 🙂
PipSa
Lunta <3
Voisit lähettäät tännekin. Mä elättelen vielä toivoa valkeasta joulusta.
Mut noinhan se menee, aina kun on saanut jonkun salaisuuden pois harteilta niin tulee semmonen helpottunut ja jotenkin jopa tyhjäkin olo. Mulla kävi kans noin tuon Sulon kanssa, oon kyl huono pitämään omia salaisuuksiani mut tuon Sulon kanssa sain pysyttyä hiljaa ihan loppuun saakka.
Iina M.
Voi Sulo. <3 Ymmärrän täysin Sulon salaamisen tuskan. 🙂
Samas
Mahtavia lumimaisemia! Kyllä noi lumet jouluun vähintään jouluun saakka pysyy!
Iina M.
Pahalta näyttää, mutta onneksi eivät vielä sulaneet kokonaan pois. 🙂
nasu86
ihania postikortti maisemia <3 ja kaunis sinä!
Iina M.
Täällä oli kyllä pari päivää todella kaunista. Tänäänkin sataa isoja hiutaleita, mutta maa alkaa jo olla musta. :/