Taaperon kanssa kotona
Toivoisin, että voisin olla Nöpsyn kanssa kotona siihen asti, että poika täyttää 2 vuotta. Välillä on raskaampia kausia, välillä helpompia. Ajattelin koota hieman ajatuksi arjesta vuoden ja kahden kuukauden ikäisen taaperon kanssa. Olen nyt jo unohtanut vauvavuodelta vaikka mitä, joten olisi kiva joskus palata lukemaan, miltä kotiäiteys on tuntunut ja mitkä asiat olivat niin sanotusti pinnalla tässä elämänvaiheessamme. Tässä siis paloja viime viikon keskiviikolta. Vai torstailta? Ehkä perjantailta! Ei sen niin väliä, sillä yhteiset päivämme ovat keskenään hyvin samankaltaisia.
Kävelyharjoitukset etenevät nyt vauhdilla. Suurimmaksi osaksi Nöppis kävelee paikasta toiseen. Vain silloin, kun on oikea kiire (eli äiti yrittää karata yksin vessaan tai isi tulee kotiin töistä) poika vaihtaa konttaamiseen, jotta olisi nopeampi. Uusin temppu kävelemiseen liittyen on se, että kävelyn ei tarvitse enää lähteä tuetusta seisomisesta, vaan lapsi osaa nousta seisomaan lattialta istuma-asennosta. Yritän opettaa, ettei sängyllä tai sohvalla saisi seistä, mutta kovasti tuo pikkuinen tahtoisi harjoitella uutta taitoaan oli alusta mikä tahansa.
Temppuja meillä tehdään päivittäin. Sinä aikana, kun tarkistan sähköpostini, poika on jo kiivennyt seisomaan taaperokärryynsä. Kun lunttaan keittokirjasta ruokaohjetta, kippaa ipana sillä välin vesimukinsa sisällön housuilleen nauraen samalla räkäisesti. Vessanpytty täyttyy tavarasta, koska nyt sen kansi onkin yhtäkkiä helppo avata. Jekkuja riittää vaikka millä mitalla. Ihana huomata, miten lapsi ymmärtää jo yksinkertaisia pyyntöjä ojentaa vaippa, tuoda sukat tai laskea kaukosäädin maahan.
Kantaminen on nyt entistä kovempi sana, sillä olin jotenkin unohtanut, miten kätevää kantorepun kanssa on lähteä ulos. Ennen kannoin vain edessä, mutta opastuksen jälkeen uskaltauduin kantamaan selässäkin. Se on varsinkin kaupassa helpompaa, kun kädet jäävät paremmin vapaiksi. Ipanaiselta saatua mustaa Tulaa käytän nykyään yhdeksän kertaa kymmenestä, vaikka meillä toinenkin kantoreppu on. Älkää muuten välittäkö tuosta alaremmistä kuvassa, se on aivan liian ylhäällä, kun en vatsakivun vuoksi voinut kiristää sitä alemmas tuona päivänä. Nyt on käynnissä Kantoliinaviikko 2015, joten liinailumuistoja voisi hieman virkistää sen kunniaksi. En edes muista, koska olen viimeksi sitonut liinani.
Päiväunet ovat kokeneet suuren muutoksen viime viikkoina. Ennen niitä nukuttiin päivässä kolmet, mutta nykyään vain yhdet, hyvinä päivinä eli harvemmin kahdet. Ja tämä ei siis tarkoita, ettenkö pitäisi päiviä, jotka poikani kanssa vietän, hyvinä päivinä, vaan tykkään enemmän kahden päikkäreiden päivistä, kun poika on paremmalla tuulella eikä niin väsynyt ja kärttyinen. Joskus rasittaa, kun pitää kaikki selittää niin tarkkaan, ettei joku vääntele sanojani tai ymmärrä tahallaan väärin.
Ruokailu sujuu vaihtelevalla tuloksella. Teen taaperolle koko ajan vaan vähemmän ja vähemmän omia ruokia. Opetan lasta syömään samaa ruokaa kuin aikuiset, niin äidin lautaselta ei tarvitse kinuta maistiaisia. Makaronilaatikko on aika suosittu ruoka meillä, mutta kumma kyllä tuo pikkumies tykkää myös eksoottisemmista mauista. Isänsä tekemä currykastike upposi kuin kuumille kiville. Riisiä poika söisi mahansa palloksi, mutta sen siivoaminen on minusta kamalaa, joten riisi on meillä hieman harvinasempaa herkkua.
Hampaita on tasan kahdeksan kappaletta eikä tällä hetkellä ole aktiivisesti tulossa läpi uusia. Luojan kiitos! Ei saisi sanoa ääneen, ettei herkkä tasapaino järky, mutta tällä hetkellä meillä nukutaan niin hyvin, etten kaipaa mitään kipuilua sänkyyn. Poika nukkuu välissämme eikä yritä karkailla sängystä. Toki hän osaa laskeutua peppu edellä maahan sängyltä, mutta ei onneksi yöllä halua lähteä viereltäni pois. Nukkumaan meillä mennään pääsääntöisesti kello 21-22 välillä ja herätyksen rakas nahkavekkarimme järjestää aamulla kello 8-10 välillä. Pisin unijakso alkaa puoliltaöin. Että sellaista meillä täällä nykyään! 🙂
Marjo
Taaperokärryyn kiipeäminen aiheutti välittömän puistatuskohtauksen. Meillä kävi nimittäin kesällä niin, että silloin 1v5kk muksu kiipesi kärryyn seisomaan ja kaatui naama edellä lattiaan. Siinä rytäkässä jänne, joka on suussa ylähampaiden ja ylähuulen välissä, meni poikki. Ei ollut kivaa se.
Iina M.
Mun koko elämä on nykyään yhtä kylmiä väreitä ja kauhistelua. Taaperot ovat jotenkin itsetuhoisia. :/
Veera
Hei!
Kokeile riisiksi risottoriisiä tai vaikka puuroriisiä. Koostumus ei ole niin irtonainen, että varisisi pitkin pöytiä ja lattioita.
Myös keitetty ohra pysyy hyvin tassuissa ja lusikassa.
Iina M.
Hyvä vinkki. Kokeiluun menee! 🙂
TiinaFitfatmama
Kiva bebe kuulumispostaus 🙂
Iina M.
Mikseihän näitä tajua kirjoitella useammin? 😀
Heispi
Ollaanko teillä vielä yöllä tissillä? Meillä ukkeli 11kk syö tissiä nykyään aamulla, päivällä 1x ja illalla. Sekä yöllä 3-4x! Joskus riitti jopa 1 yösyönti. Vähän alkaa äitiä väsyttää.. aamulla herätään 5.30-6.30 maissa. En oikein tiedä, miten saada vähennettyä yösyömistä muuten kuin huudattamalla, (koska huutohan siitä tulee jollei tissiä saa) eikä siihen musta ole..
Iina M.
Kyllä aina muutaman kerran pitää tankata yöllä. Jos hampaita särkee, syödään yöllä vielä useammin. Meillä tuohon aikaiseen heräämiseen auttaa juurikin imetys, kun poika haluaisi herätä 7 aikaan saan imettämällä pidennettyä unia vielä muutamalla tunnilla. Mihin aikaan teillä mennään nukkumaan? 🙂
Heispi
Meillä molemmat pojat (2,5v isoveli) menee nukkumaan 19-19.30. Eli sinne aamuun tulee ihan hyvin unta,jos herätään 6.30. Välillä pikkumies nukkuisi vielä, silloin isoveli hoitaa herätyksen 🙂 minkä verran tissittelette päivisin? Välillä mietin, jos tarjoasi päivällä useammin, riittäisikö yöllä vähempi.. toisaalta 1kk kuluttua aletaan harjoittelemaan tavallista maitoa, jos sekin rauhoittaisi yösyömistä.. 🙂
Iina M.
Aah, no se selittää. Meillähän tuo nukkuumaanmeno on aika myöhään. Päivisin syötän päiväunille eli 1-2 kertaa päivässä ja niiden välissä muutamat huikat, kun kesken leikin iskee jano! 😀
nasu86
Saisimpa nukkua edes 8 asti. Kun ei herätys 06.10-07.40 välillä ja jos poika erehtyykin nukkumaan niin sitten koira herättää. Ei auta valittaa pian se on herätyskello joka soi aamuisin. Oli kyllä kiva lukea nöppiksen kuulumisia. 😍
Iina M.
Se on kyllä aikaisin. Tosin täälläkin edessä kohta, kun lopetetaan yösyötöt ja siirrytään pois perhepedistä. :/
nasu86
on siinä hyväkin puolensa tietty, poika nukahtaa viim. puol 9 yöunille. usein jo kahdeksalta. saa mukavasti omaa aikaa tai sitten miehen aamu viikolla yhteistä aikaa. 🙂 nyt alettiin just kattoon walking deadin 5 kautta, et keretään katsoon se ennen ku mun duunit alkaa.
Iina M.
Tuosta olen kyllä, että illalla jää yhteistä aikaa miehen kanssa! <3
nasu86
Todella tärkeää muistaa hoivata sitä perheen toistakin miestä välillä ❤
Iina M.
ON. Tänä aamuna annoin kiltisti nukkua krapulaansa (“mulla sellasta oo… ggrooooh….zzZZZ”) pois. 😉 <3