Jotenkin se Nöpsy on vaan niin viisas, että äitiä kirpaisee. Olen tänään kaivanut esiin matkalaukun, etsinyt passiani ja puhunut ihmisten kanssa siitä, että lähden aamuyöstä lentokentälle. Välillä erehdyn ajattelemaan, ettei yhden vuoden ikäinen ymmärrä vielä, mitä ympärillä tapahtuu, mutta taapero yllättää monesti. Pieni poikani vaistoaa kyllä, kun jotakin on tapahtumassa tai jotenkin muuttumassa ja tarrautuu minuun kuin hukkuva oljenkorteen. Lähden kahdeksi päiväksi pois, ja vaikka muutama päivä erossa perheestä tekee hyvää, lähteminen ei ole helppoa. Tässä minä nukkumisen sijaan silittelen poikaani, nuuhkin hänen kiharoitaan ja mietin, että on onni saada nukkua joka yö tuollaisen pörriäisen vieressä. Kyllä, meillä on palattu perhepetiin.

Kauniita unia sinne parisänkyihin, pinnasänkyihin, sinkkusänkyihin, siskonpeteihin, sohville, patjoille, hetekoille ja kaikkialle, missä ikinä nukuttekin. Ja tietysti muihin perhepeteihin, joissa nukutaan varpaat suussa, sormi nenässä ja takamus leuan alla. Pakahdun ehkä onnesta tämän pissantuoksuisen kuplani sisällä! 🙂