Uudet (tai no, meille uudet, vaikkakin jonkun vanhat) rattaat otettiin käyttöön vadelmanpoimintareissulla mummolassa. Rattaat pestiin ennen käyttöä, vaikka siistit ne olivat jo ostettaessakin. Tällä hetkellä rattaiden verhoiluissa on kauniita vadelmanpunaisia läikkiä, mutta eivätpä ne elämän jäljet niin mummolarattaissa haittaa. Järeämmät rattaamme ovat mustat, joten niissä ei näy kuin viheliäinen rakennuspöly, jota kotimme rappukäytävässä leijailee. Ei hirveästi houkuta palata Helsinkiin, ei vieläkään. Oikeastaan ei varsinkaan nyt, kun on tottunut siihen, että olohuoneesta pääsee suoraan ulos, uimapaikalle on muutama kymmenen metriä matkaa ja auttavia käsipareja on aina lähellä. Ihan suoraan sanoen pelottaa palata asfalttiviidakkoon kasvattamaan lasta.

Marjankeräysreissulta saatiin saaliiksi juuri sen verran vadelmia, että kun niiden seuraksi nappasi muutaman ison kourallisen mustikoita, illalla saatiin paistettua kesän ensimmäinen marjapiirakka. Oli jopa vähän hassua syödä ihan normaalia piirakkaa, kun teen nykyään pannaritkin sellaisina versioina, että Nöpsy voi niitä maistella. Olen siis vähän vahingossa opetellut ostamaan ja valmistamaan asioita, joihin ei ole lisättyä sokeria tai suolaa (juuri) yhtään. Tämän vuoden aikana käytän varmaankin hunajaa makeutukseen, jos sellaiselle on tarvetta. Esimerkiksi marjapiirakan jogurttitäyte kaipaa hieman makeutta, mutta valkoisen sokerin sijaan voisin lorauttaa sekaan hunajaa. Myös hedelmä- ja marjasoseita sekä banaania käytän usein makeuttamaan esimerkiksi smoothieta, rahkaa tai muuta herkkua. Mukava muutos meille perheen aikuisillekin. 🙂