1-vuotiaan aamupaloja
Niin, ei Nöppis ole vasta kuin muutaman päivän yli 11 kuukautta, mutta pyöristin hieman otsikossa. Tällä hetkellä oloni on jotenkin niin uupunut ja surullinen, että on pakko kirjoittaa kevyistä aiheista. Pelkään vähän, että romahdan huomisessa neuvolassa täysin, mutta sen näkee vasta huomenna. Kuvasin laadukkaina puhelinkuvina meidän kolme suosituinta aamupalaamme ja ajattelin jakaa ne tännekin, kun näistä ruokajutuista tuntuu aina heräävän kivaa keskustelua ja vinkkejä suorastaan satelee äideiltä toisille. Kolmen suosikkiaamupalamme kanssa tarjoillaan hedelmää, leipää, viiliä, maissinaksuja, maitoa ja muita lisukkeita hieman päivästä ja fiiliksestä eli vauvan masun toiminnasta riippuen. Varsinkin banaanin kanssa olen tarkkana, etten jumiuta pojan vatsaa tarjoamalla sitä liikaa.
Uunimunakas on munakokkelin ohella Nöpsyn suurta herkkua. Kuvan versiossa on kananmunaa ja raejuustoa sekaisin öljytyssä uunivuuassa. Yhdessä reunassa on mausteena hieman ruohosipulia. Testasin, maistuuko se vauvalle, mutta en tahtonut “pilata” koko munakasta, jos yritti ei maistukaan. Munakkaaseen voi upottaa vaikka mitä kivaa, ja ainakin meidän sormiruokailijamme tykkää näprätä munakasta itse suuhunsa. Tämän voi valmistaa myös pannulla kannen alla, ihan makuasia.
Maustettu kaurapuuro on takuulla yleisin aamupalamme. Kuuma puuroannos viilenee nopeasti, kun siihen sekoittaa esimerkiksi banaanimuussia (eli muussattua banaaania) tai jäisiä marjoja kuten näissä kuvissa. Muistakaa keitellä pakastemarjat ennen käyttöä, jos ne eivät ole kotimaisia itsepoimittuja luonnonkarkkeja. Nyt Nöpsyn massakauden aikana lorautan puuron sekaan hieman öljyä, jotta siitä tulee energiarikkaampaa. Hyvä vinkki on antaa hiutaleiden olla kylmässä nesteessä hetken aikaa ennen kuin panee levyn päälle ja keitteleen puuron loppuun. Näin puuron koostumuksesta tulee ihanan samettinen.
Pannukakku on aamupaloistamme uusin tuttavuus, mutta ehkäpä herkullisin. Bongasin ohjeen sormiruokailijoiden keskusteluryhmästä ja olen varioinut tätä jo useaan otteeseen. Helpoin pannari syntyy, kun sotkee sekaisin kaksi kananmunaa ja yhden muussatun banaanin. Tämä seos paistetaan uunissa öljytyssä vuuassa. Vielä herkullisempaa pannaria saa, kun tuohon taikinaan lisää hieman venhäjauhoja ja leivinjauhetta. Tähän taikinaan voi lisätä isonkin määrän marjoja ennen paistoa ilman, että sen koostumus kärsii juurikaan. Kuvan pannari paistui vähän liian tummaksi, joten äitinä jouduin takavarikoimaan kovimmat/tummimmat kohdat. Harmi. 😉
Sanna
Iina, jos sulla on surullinen ja uupunut olo, niin juttele ihmeessä sille neuvolantädille! Jo pelkkä puhuminen ja pahan olon purkaminen voi auttaa paljon. Ja kunnon itkukin voi tehdä hyvää. Ja jos sulla on ollut tuommoisia tunteita jo aikaisemminkin, kysehän voi olla vaikka synnytyksen jälkeisestä masennuksesta! (En tässä nyt mitenkään halua vihjailla että sulla olisi synnytyksen jälkeinen masennus, tämähän voi olla vaan kuvaus yhdestä huonosta päivästä. Tuli vaan mieleen kun olet mielestäni aikaisemminkin maininnut pienestä ‘alavireydestä’).
Aamupalavinkit menevät kokeiluun – paitsi banaanipannari, koska meidän tattiainen ei syö banaania, ei sitten millään! 🙂
Iina M.
Hyvä ajoitus tällä kommentillasi. Tänään juuri puhuin asiasta aamulla ja sain muutaman puhelinnumeron, joista voi olla apua tähän oloon. Ettei vaan pahene. <3
Sanna
Tämä oli kiva kuulla! Nyt vaan rohkeasti soittelemaan ja apua hakemaan. Minua vähän huoletti tuo aiemman kommenttini lähettäminen. Täältä ruudun takaa kun ei saa kokonaiskuvaa bloggaajan elämästä ja ajattelin että jos tämä onkin vain yksi niistä huonoista päivistä, niin saatat kokea kommenttini loukkaavana. Kiva jos näin ei ollut <3
Iina M.
Se on kyllä aina netissä riskinä. Äitiysjutuissa tosin “ylihuolehtiminen” on monesta parempi kuin “vähättely”, kun kyseessä on kuitenkin pienen ihmisen elämä. 🙂
nasu86
Meillä ei munakas maistunut tai maistu edelleenkään..muna menee keitettynä valkokastikkeessa. Erilaiset puurot ja se banaani myös leipä maistuu. Ärsyttävää kun ennen hyvin lähes kaikkea syövä vauva on muuttunut valikoivaksi taaperoksi… Kyllä hän syö hyvin jos on jotain tiettyä tarjolla. Ei nöppis ole silmiini mitenkään liian pieni. Ihana.suloinen ja hyvin voivan oloinen poju 😍
Iina M.
Meillä myös syöminen huononee iän myötä. Poika syö hyvin, joskin pieniä annoksia. Ennen meni mitä vaan ja roppakaupalla. 🙂
Katjannh
Ihania tämmöset postaukset! 🙂
Nyt vaan iski morkkis meidän yksivuotiaan aamupalasta, koska se on joka aamu sama. Kaurapuuroa erilaisilla hedelmä/marjapilteillä höystettynä (välillä toki marjoja/hedelmiä). Mutta ku pojalle joka ilta ja aamu maistuu kaurapuuro niin hyvin niin oon antanut mennä. Ihmiset aina ihmetteleekin meidän poitsun puuroannoksen suuruutta, mutta kun tyyppi on super liikkuvainen tapaus niin kai se sit kuluttaakin. Morkkiksesta huolimatta tämmöisiä postauksia lukee mielellään lisääkin, on ainakin vaihtoehtoja jos poika alkaa nirsoilemaan puuron kanssa ja tottakai menee kokeiluun muutenkin 🙂
Iina M.
Turha morkkis. Meillä oli puuroa monta kuukautta kunnes tajusin, että aamupalaakin voi vaihdella. Neuvolassa toisteltiin puuroa niin, ettei pieneen mieleenkään tullut, että sen voi korvata muullakin. 🙂
annina
pitää kokeilla pannaria :). Muffinssi vuokiin ois myös tarkoitus tehdä puuroa huomenna. Meilla tuli viikonloppuna 1v täyteen mutta vielä menen kyllä alle 1v suosituksilla eli suola ja sokeri saa vielä odottaa.
Iina M.
Ne vuuat on tosi käteviä. Teen usein munakasta niihin, ihan siis itsellekin! 🙂
Mie romahan
Joskus ihan se että antaa itsensä romahtaa voi auttaa. Ainakin omalla kohdalla. Itsellä pari kuukautta vanha vauva kotona ja vaikka siis kaikki on mennyt todella hyvin ja kaikki on ihanaa niin yhtäkkiä itse synnytyksestä tulikin paha fiilis ja romahdin useampaan kertaan sen vuoksi. Olen jutellut asiasta läheisten kanssa ja asia helpottanut eikä pyöri enää mielessä. Myös tämän yllätysraskauden aikanakin romahtelin muutamaan otteeseen ja kun antoi niiden kyynelten valua niin kummasti tilanne alkoi helpottaa 🙂 Tietenkin kaikki on erilaisia ja tilanteet enemmän ja vähemmän vakavia mutta onneksi tiedostat oman mielialasi ja haet apua ettei tilanne käy ylitsepääsemättömäksi. Vauva- ja pikkulapsi aika on niin lyhyt että siitä olisi hyvä nauttia tai edes sietää kevyemmällä mielellä :). Varmasti raskasta jos lapsi on koko ajan lahkeessa kiinni mutta tulee muistaa että se on vain vaihe ja menee ohi. Yrittää sopeutua tilanteeseen ja ehkä karsia hetkeksi niitä omia menoja ja tarpeita.
Iina M.
Tuo on kyllä ihan totta. Itkemisen jälkeen olo on jotenkin tyyni ja levollinen. 🙂